Ateisti, mikä saisi sinut uskomaan Jumalaan?

Tai ehkä se, että elämässä olisi edes jonkinlaista oikeudenmukaisuutta. Jotain muita näkyviä sääntöjä kuin täydellinen sattuma.

että ateistit ovat tavallaan lähempänä Jumalaa kuin ihmiset, joille on yhden tekevää onko Jumalaa, vai ei (ovat penseitä).

sukulaismieheni kohtalosta.



Lapsi siis syntyy, todennäköisesti jotenkin synnynnäisesti erilaisena, herkempänä. Hänelle Jumala antaa vanhemmat, jotka kohtelevat niin kaltoin, että lapsesta tulee vakavasti psyykenongelmainen. Häntä luonnollisesti kiusataan koulussa. Työelämässä menee huonosti, parisuhteet ei onnistu. Koko ajan tämä ihminen tietysti kokee suurta tuskaa ja ahdistusta tilastaan, tilanteestaan. Eikä pidä unohtaa että muut, terveet ihmiset sorsivat ja halveksivat häntä hänen sairautensa takia. Tämäkin taakka hänelle annetaan.



Jossain vaiheessa hän tulee näyttävästi uskoon, nyt alkaa uusi elämä jota julistetaan sukulaisille suureen ääneen! Seuraavaksi hänestä kuullaan että on joutunut mielisairaalaan. Lopulta hän tekee epätoivoissaan itsemurhan - ja joutuu uskonnon mukaan minne? No helvettiin tietysti, ikuiseen kadotukseen ja kidutukseen ja tulimereen. Eihän häntä ole tarpeeksi vielä kidutettukaan.



Että sori vaan folks, Jumalaa ei ole...

Uskon, että jos itsemurhan tekee " syyntakeettomana" , eli täysin sekavassa ja sairaassa tilassa, psykoosissa, niin saa mahdollisuuden Jumalata, ja Jumala näkee sen.



Uskon myös että P-E sai mahdollisuuden...

Tosin siinäkin tilanteessa varmaan ajattelisin menettäneeni järkeni. Aiemmin mainittu elämän oikeudenmukaisuus (eikä vain niin, että ' ' kyllä ne pahat teot rangaistaan tuonpuoleisessa' ' ) olisi myös avuksi uskomisessa. Jos pahuutta ei olisi, voisin ehkä uskoa kaikkivaltiaaseen jumalaan.

Mutta jumalanpalveluksiin ja muihin kirkon palvontamenoihin en siltikään lähtisi.

Entä ne kaikki hyvät asiat, joita Jumala on teille suonut??

Koskaan en ole tuntenut mitään siihen viittaavaakaan, että noihin satuihin olisi syytä uskoa.



Tieteellistä perustelua en sitäkään purematta nielisi - tänäänkin, jos kysytte, uskonko evoluutioteoriaan, joudun vastaamaan, että niinhän minulle on opetettu. Tieteentuntemukseni ei anna minulle keinoja varmistua evoluutioteorian (sen enempää kuin minkään muunkaan teorian...) todenpitävyydestä.

Vierailija:

Jos pahuutta ei olisi, voisin ehkä uskoa kaikkivaltiaaseen jumalaan.

Sen sijaan taivaallista " oikeudenmukaisuutta" en toivo, itselleni tai muille. Silloin ei oleisi pelastusta kenelläkään. Jumalan armo ja anteeksianto ristin tähden on minun toivoni.

mielisairailla? Ja jos kaikki itsemurhan tekevät on mielisairaita, silloinhan itsemurha ei olekaan synti.

Kun en usko, en usko. Jos oikein pelottelette, saatan väittää uskovani tai toivoa uskovani, mutten usko kuitenkaan. Ehkä sitten lopulta alkaisin uskoa valheeseeni (eli että uskon) ja uskoisinkin. Minkä arvoista moinen usko sitten olisi...

Vierailija:

Entä ne kaikki hyvät asiat, joita Jumala on teille suonut??

Miten se, että ' ' jumala' ' on suonut mulle hyvän elämän, voisi mitenkään hyvittää sen, että tälläkin hetkellä miljoonat lapset ympäri maailmaa kärsivät nälkää, kylmää, äärimmäistä köyhyyttä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja ennenaikaisen kuoleman?

Uskossa oleelista on tahto uskoa ja se, että uskon kohde on oikea. Kohde tekee vajaallisesta uskosta kelvollisen, vaikkei se siltä tässä todellisuudessa vaikuttaisikaan. Aivan kuten viallinen ihminen on uskosta kelvollinen, vaikka samaan aikaan on paha ja syntinen.

uskoa Jumalaan, jos tuolla lailla kärsivälle annettais edes pieni mahdollisuus. Että sen kaiken tuskaisuuden ja epätoivon ja ahdistuksen keskellä minkä hän joutui jokapäiväisessä elämässään kestämään, edes muut ihmiset eivät hylkäisi häntä ja katsoisi häntä nenänvarttaan pitkin ja haukkuisi selän takana ties miten rumasti. Sen se vaatisi minun kohdallani, että voisin uskoa Jumalaan. Että elämässä olisi edes pieni hippunen oikeudenmukaisuutta.

Jonkinlaiseen universaaliin rakkauteen tms. voisin uskoa ja tavallaan uskonkin.

Olin myös täysin varma, etten koskaan missään nimessä voisi uskoa johonkin " satuolentoon" . Pidin uskovaisia jotenkin pimeinä, typeryksinä joille ei ole suotu omia aivoja.



No niinpä vaan kuitenkin lopulta huomasin uskovani, ilman mitään fanfaareja tai todisteluja. Löysin sisäisen rauhan ja suunnan elämälleni. Sen jälkeen on johdatus kuljettanut minua aina vain parempaan elämään.



Se mikä itseni yllätti, oli se varmuus jolla uskon. En olisi koskaan voinut kuvitella itsestäni moista. En tarvitse todisteita ja tieteellistä näyttöä. Totuus on sydämessäni.



Kuitenkin olen sitä mieltä, että jokainen kulkekoon oman tiensä ja löytäköön oman totuutensa.

Jos ihminen tekee pahaa ja laiminlyö läheistään, se ei ole Jumalan syy vaan ihmisen synti.

siinä kerrotaan miksi Jumala sallii kärsimyksen yms.

Takuulla Jumalana kaikkivaltiaana on jonkinlainen vastuu siitä, miten luomuksensa käyttäytyvät. Aivan kuten vanhemmilla on vastuu siitä, miten heidän lapsensa käyttäytyvät.

Itsemurhan kieltäminen on kirkon kanta ei raamatun.