Tahtoisinko neljännen lapsen, en osaa päättää!

Ja toivottavasti saankin :) Mutta ei vielä. Antaa lapsosten vielä vähän aikaa kasvaa!

Jos lapset pienellä ikäerolla, niin siinä kun kaikki alle kouluikäisiä tuntuu, että siinä samassa leikki-vessa-ulkoilu-ruokailu-nukutusrumbassahan menee vaikka kuinka monta lasta samoin tein.



Mutta isommilla lapsilla alkaa olla paljon yksilöllisempiä tarpeita. Ja rahaa menee aivan käsittämättömiä summia - jo pelkästään harrastuksiin. Joillakinhan on periaate, että lapset voi harrastaa pelkästään ilmaisia juttuja, mutta jos halua, että mahdollisuus harrastaa musiikkia, urheilua seuran piirissä tms., niin rahaa palaa.

Että ihmiselämä ei ole minkään arvoista ilman disneylandia ja pianotunteja? Että rakastava perhe ja sisarukset koko loppu elämän ajan eivät ole mitään lätkätreenien rinnalla?

Et ainakaan mainitse yhtään syytä, miksi et haluaisi sitä neljättä. Elämä neljän kanssa on jotenkin tasapainoista. Meillä ei ole mahdollista antaa jokaiselle omaa huonetta, mutta kaksi aina yhdessä huoneessa. Auton vaihto on helppo juttu. ... nyt kun vaan päätät, että vielä yksi suloinen pallero, niin tuskin tulet katumaan. Ihanaa on!! Lapset antavat paljon myös toisilleen. On ihanaa, kun on iso perhe. Aina on jotakin mielenkiintoista meneillään.

Jos on yhtään epäillyksiä niin ei. paksuks sitten kun/jos oot varma

Mutta jos tosiaan siltä tuntuu että haluat neljännen, niin tee ihmeessä, muussa tapauksessa nauti jo olemassa olevista kolmestasi.



t. kolmen äiti (joka nyt jo luopuu kaikesta vauvatavarasta)

menen takaisin töihin niin heti kysyvät, että joko on seuraava tulossa.

Mun mies haluaisi myös neljännen, mutta itse en oikein ole vielä lämminnyt asialle koska tämä kolmas on ns. erityislapsi. Edessä saattaa olla sydänleikkaus enkä halua että silloin mulla olisi pieni vauva hoidettavana kun tämä kolmas tarvitsisi kaiken huoleni ja hoivani!

olen onnellinen, että heitä on vain kaksi. ehdoton maksimi. meikäläisten eläkkeillä ei kovin montaa lastenlasta lahjota!

lapsiluku olla tässä.. Mies sanoo, että ottaisi mielellään sen neljännenkin. Mutta. Päätin jo aikoinani että iltatähteä en tee - jos vain itse asiaan pystyn vaikuttamaan.. ja Mulla tuntuu olevan jo kiintiö täynnä. Vai liekö näitä raskaushormoneja.. ???

Siis kolme meille sopiva (kai?) mutta tosin kaikilla eri elämäntilanteet jne. mieti hyviä ja huonoja puolia.. Tuskin silti tulet katumaan jos sen neljännen päätätte saada.. :)

Tätä itsekin ihmettelen, kun miehelle sopisi paremmin kuin hyvin, raha-asiat ei ole esteenä jne. En vain ole koskaan ajatellut olevani suurperheen kotiäiti. Tiedän että monet ystävistäni ovat haaveilleet sellaisesta (ja valitettavasti monella tulee talouskysymykset vastaan jolloin haaveesta pitää luopua) mutta minä olen aina ollut meistä se potentiaalisin " uraäiti" , olisin varmaan ollut tyytyväinen lapsettomanakin. Tahtoisin vielä vähän työelämää ja uraakin, mutta ehdin kai sitten sen neljännenkin jälkeen? Neljä tuntuu niin paljolta, normeista poikkeavalta. Toisaalta taas 4 on nykyään hyvinkin tavallinen lapsiluku, mutta vain uusperheissä. Ydinperheissä se tuntuu ihan " hullun hommalta" . Mutta ei kai sellaista ratkaisua (siis lapsen hankkimista) kuitenkaan jälkeenpäin kadu? ap

tuntuu, että lapsia hommatessa harva osaa ajatella reilusti eteenpäin, esim. aikaan jolloin nuorin lapsista on 10v. Rahat voivat riittää pikkulapsiajan, mutta onko kellään mitään tajuntaa miten hankalaa lasten kanssa voi olla murrosiässä jne?



Minä ainakin haluan kustantaa lapsille lukion kirjat, vaihtarivuodet ja kyetä olemaan heidän elämässään täysillä mukana silloinkin, kun heillä on itsellään lapsia (jos hankkivat). Tällaiset seikat rajoittavat lapsilukuani. Haluan olla mahdollisimman hyvä äiti. Suurena toiveena olisi käydä lasten kanssa mm. EuroDisneyssä. Kahden kanssa helpompaa kuin neljän.

ei se ehkä siinä vaiheessa tunnu, kun lapset ovat alle kouluikäisiä, leikkivät keskenään eivätkä kulutakaan juuri mitään. Tavarat ja vaatteetkin voi kierrättää. Mutta kun ovat kouluikäisiä, rahaa menee hurjasti jo pakollisiin menoihin ja pitäisi kai olla aikaa ja jaksamista joka lapset yksilöllisiin tarpeisiinkin. Jokainen tekee omat päätökset, eikä niihin toisten mielipiteet vaikuta, mutta hyvä se on tiedostaa, että jokainen lapsi on ihan oma aikaa tarvitseva yksilönsä, eikä kukaan mene vain siinä sivussa.