63 v nainen eikä yhtään ystävää. Miten elämä meni näin?

Voi ei. Mites puolitutut tai sukulaiset - löytyisikö sieltä ystävää? Onko sinulla lapsia? Missä vaiheessa ystävät poistuivat elämästä?

Etsi itsellesi harrastus, jotta jossain vaiheessa tulet tutuksi harrastusporukan kanssa. Vapaaehtoistyö tms.

Jos asuinalueellasi on ulkoilupaikkoja, vaikkapa pihapiirissä, sinne istuskelemaan niin löytyykö juttuseuraa.

Aivan vaan kaupassakin jollekkin ventovieraalla voi kevyesti muutaman ystävällisen sanan sanoa, usein saa jotakin positiivista vastakaikua.

Nauti omasta elämästäsi, pienin askelin.

Sinullahan on hyvä et tiedät töitä vielä olevan.

Nyt on kesä aika, siitäkin saa iloita.

Kaikkea kivaa sinulle!

Työttömille, eläkeläisille ja muillekin järjestetään kaikenlaista tekemistä ja ohjelmaa. Ihmisten kanssa yhdessä touhuaminen nostaa mielialaa. Tsemppiä!

Harrastuksiin vaan, siellä voit löytää ystäviä.

Ei mullakaan ole oikein ystäviä. 

On hyvän päivän tuttuja ja persoonallisuushäiriöisiä pakkosukulaisia. 

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.

Puolituttujen kanssa jutteleminen ei ole ystävyyttä.

Mulla jäi kaverit 18-vuotiaana kun koulu loppui ja siirryin työelämään. Töistä en enää kavereita osannut hankkia kun kaikki 20-30 v minua vanhempia. Nyt jo tottunut että olen aina yksin enkä enää edes kaipaa seuraa. Onneksi olen introvertti. N37

Kaikki ihmissuhteet eivät ole ylläpitämisen arvoisia. Mieluummin yksin kuin kärkkymässä liian kiireisen armollista huomiota.

Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä, ja kaveritkin ovat olleet vain väliaikaisia. En ole itse osannut olla oikeanlaista enkä haluttua seuraa. Juhannuksen aikana hylkäsin kolme tuttavaa jolla ei ollut minulle aikaa. Mutta onhan minulla minut! N67