Onko terapiasta todella apua?

up

Mua auttoi, ei kylläkään ollut sama dg kuin sulla mutta masennusta ja eri syistä. Siellä sai ymmärrystä omaan tilanteeseen, miksi on siinä, mitä voi tehdä että arki on siedettävämpää, puhumattakaan siitä miten hyvälle tuntui kun viimeinkin pääsi avun piiriin ja oli siinä se ihminen, joka aidosti kuunteli, tuki, ymmärsi ja halusi auttaa. Myös ryhmäterapiasta oli älyttömästi hyötyä. Ja ihan vaan siitä että ylipäänsä sai asioitaan eteenpäin sen ikuisen alasvajoamisen sijaan.

Siinä se taika onkin että ne asiat käsitellään. En tietenkään voi taata lopputulosta, mutta käsittääkseni terapian tarkoitus on, että ne asiat käsitellään juurta jaksaen. -sen sijaan,että ne sysätään syrjään ja oirehditaan.

You can’t make an omelet without breaking some eggs... ja silleen

Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Siinä se taika onkin että ne asiat käsitellään. En tietenkään voi taata lopputulosta, mutta käsittääkseni terapian tarkoitus on, että ne asiat käsitellään juurta jaksaen. -sen sijaan,että ne sysätään syrjään ja oirehditaan.

You can’t make an omelet without breaking some eggs... ja silleen

Voimia.

Niinhän se on... Osa minusta on motivoitunut, osa taas ei. Mutta niin väsynyt olen oireisiin ja jatkuvaan ahdistukseen, että aion yrittää vaikka pelottaakin. Kiitos! Ap 

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi, ei kylläkään ollut sama dg kuin sulla mutta masennusta ja eri syistä. Siellä sai ymmärrystä omaan tilanteeseen, miksi on siinä, mitä voi tehdä että arki on siedettävämpää, puhumattakaan siitä miten hyvälle tuntui kun viimeinkin pääsi avun piiriin ja oli siinä se ihminen, joka aidosti kuunteli, tuki, ymmärsi ja halusi auttaa. Myös ryhmäterapiasta oli älyttömästi hyötyä. Ja ihan vaan siitä että ylipäänsä sai asioitaan eteenpäin sen ikuisen alasvajoamisen sijaan.

Hienoa että sait apua! Tuota minäkin toivon, että löytyy viimeinkin joku kenelle sanoa kaikki suoraan pelkäämättä että tuomitaan, että joku ymmärtää. Ap 

Mulla on eri ongelmat kun ap:lla mutta sen kanssa muistan terapiasta, että oli outo tunne kun oli elämässä joku oikeasti vahva ihminen, joka ei torju vaikka olisin rasittava ja tunteet toinen toistaan kauheampia.

Mulla on diagnosoitu lievä/keskivaikea masennus, ja olen kokenut terapian olevan avuksi etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa viikon aikana sattuu selkeästi joku vaikeampi kriisi/ahdistus (esimerkiksi epäonnistuminen ryhmätyössä). Silloin on ollut hyödyllistä käsitellä asiaa heti tuoreeltaan terapeutin kanssa, jolloin siitä on helpompaa päästä yli.

Ongelma minulla kuitenkin ehkä on, ettei ahdistus kuitenkaan ole mulle se tyypillisin ongelmien aiheuttaja, ja silloin kun elämässä on tasaista, on terapiasta vaikea saada apua tai lievitystä sellaisiin ongelmiin kuten yksinäisyys tai huonot sosiaaliset taidot. Ei vaan jotenkin pääse tarpeeksi "kiinni" ongelmaan tai terapeutin ehdotukset ongelmien ratkaisemiseksi tuntuvat naiiveilta ja pinnallisilta. (Suuntauksena kognitiivinen psykoterapia, kokemusta myös psykodynaamisesta keskusteluavusta)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on eri ongelmat kun ap:lla mutta sen kanssa muistan terapiasta, että oli outo tunne kun oli elämässä joku oikeasti vahva ihminen, joka ei torju vaikka olisin rasittava ja tunteet toinen toistaan kauheampia.

No uskon! Läheisilleni voin kyllä puhua, ainakin osalle heistä. Valtaosalle joudun kuitenkin kaunistella asioita koska en halua rasittaa heitä tai pelkään että ajatuksillani säikäytän vaan heidät. Ap

Mikäli vaikeiden asioiden läpikäyminen ahdistaa tai tuntuu muuten huonolta vaihtoehdolta tässä vaiheessa, suosittelen ratkaisukeskeistä psykoterapiaa. Siinä tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämää ja lopputulosta. Voit itse määritellä suuntaa terapialle ja puhua tai olla puhumatta vaikeista asioista. Tutkimusten mukaan eri terapiasuuntaustesten vaikuttavuudella ei ole eroa. Vaikutus syntyy mm. empatian ja kohtaamisen tunteen kokemuksesta. Muista että sinulla on oikeus vaihtaa terapeuttia, mikäli siltä tuntuu.