Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moni tuttu on jättämässä työelämää
24.09.2018 |
Kaikilla ei ole edes kovin hyvää taloudellista tilannetta. Vanhinkin on vasta noin 50-vuotias. He ovat vain kyllästyneet työhönsä, sen työkulttuuriin, työn rasittavuuteen, vaatimuksiin, merkityksettömyyteen ja yhteiskunnan muutokseen.
Yli 20 vuotta työtä tehnyt haluaa pois, ei haaveile eläkkeen kartuttamisesta. Toinen ei tahdo olla enää hoitaja, haki vapaata, jotta voi miettiä miten päästä pois. Kolmas meni naimisiin, vaikka yhteiset lapset ovat jo isoja, kun mies lupasi, että hän saa siirtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Neljättä mies elättää ja nainen luo viihtyisää ilmapiiriä. Viidennen hyväpalkkaista, mutta merkityksetöntä työtä tekevän mies kerää paljon rahaa itselleen ja vaimolleen, jotta molemmat voivat tehdä hypyn. Kuudes on hoitaja, joka ei tahdo ottaa influenssarokotusta, joten voi joutua ajalehtimaan, etsimään uutta uraa. Seitsemäs on kätilö, joka väsyi työhön, mutta pääsi onneksi sairaseläkkeelle. Voi paljon paremmin ilman työtä. Oireet ovat lievittyneet. Ei aio palata eläkkeeltä työelämään.
Kommentit (110)
Kunpa voisikin suunnitella elämää ilman työelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tämä provo onkin nin mielenkintoinen aihe silti. Rakastan lukea henkilöistä jotka menevät ja tekevät kuten itse haluavat.
Lisään, että opiskelu koetan paremmaksi, kuin työttömien aktivointitemppuihin vastaaminen. Tasainen toimeentulo. Suomessa voi joko opiskella tai muuttaa pois, kun ei enää viihdy täällä.
Voi lähteä myös Viroon opiskelemaan:)
Vierailija kirjoitti:
Voi lähteä myös Viroon opiskelemaan:)
Opiskella sinun kannattaakin. Lause ei pääty hymiöön. Mutta älä nyt sentään Viroon mene opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä provo onkin nin mielenkintoinen aihe silti. Rakastan lukea henkilöistä jotka menevät ja tekevät kuten itse haluavat.
Alkavat siis elää yhteiskunnan tai miehensä elättinä? Onpa huimaa.
Merkillinen tuttavapiiri sinulla.
Minun tuttavapiirini koostuu innokkaista työntekijöistä monelta eri alalta. Työ on välillä raskasta totta kai ja ainahan se palkkakin voisi isompi olla, mutta kun ala on oma, se antaa paljon. Perheen ja harrastusten parissa sitten voi nollata ne työn aiheuttamat rasitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväosaisten pelleilyä. Voisipa tehdä noin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä provo onkin nin mielenkintoinen aihe silti. Rakastan lukea henkilöistä jotka menevät ja tekevät kuten itse haluavat.
Alkavat siis elää yhteiskunnan tai miehensä elättinä? Onpa huimaa.
Juu, pidemmän päälle ei yhtään hyvä yhtälö. Vaimot ovat miestensä "armoilla" jos omia säästöjä ei ole.
Meilläkin mies otti opiskelujeni aikana pääasiallisen vastuun taloudellisesta puolesta. Silti ei tulisi mieleenikään heittäytyä miehen elätiksi. Asunto on puoliksi hankittu ja meillä on yhteisen tilin lisäksi omat tilit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä provo onkin nin mielenkintoinen aihe silti. Rakastan lukea henkilöistä jotka menevät ja tekevät kuten itse haluavat.
Alkavat siis elää yhteiskunnan tai miehensä elättinä? Onpa huimaa.
Mitä se kellekkään kuuluu millä elää? Jos mies haluaa elättää se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Älkääs nyt, jäättekö te pois just kun mä olen menossa takaisin työelämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odottelen pörssiromahdusta jolloin tulen tekemään sievoisen tilin kun on millä ostaa. Eiköhän se tule parin vuoden sisällä. Nyt piennäpertelyä osakkeiden kanssa joista saan pienehkön kk-ansion jolla pärjään muttei rikastuta. Enempää ei uskalla nyt kun se romahdus kohta tulloo 😁
Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Jos pystyn olemaan työttömänä ja elämään yhteiskunnan rahoilla niin sen teen, samalla saan itse elää ihanaa taiteilijan elämääni ja kehittää itseäni niillä aloilla mikä kiiinnostaa. Ihmisiä en kestä enkä jäätävää jatkuvaa kiirettä. Kokoelämäni olen kärsinyt liikaa, nyt otan menetetyn elämäni takaisin. Yhteiskunta ei minua silloin auttanut vaikka kovaan yritin hoitaa osani yhteiskunnassa nyt otan omani takaisin. :) Menen sitten töihin jos tulee jokin työ joka kiinnostaa... tai lähden ulkomaille. Hittoon teidän vastuuntunnot sun muut siitä että olen yhteiskunnalle velkaa, en ole, eikä sekään ole minulle, mutta koska se antaa niin silloin otan. Onhan multakin otettu vaikken ole mitään saanut takaisin--- kuten esim mielenterveys ja paska kylmä sisäänpäinkääntynyt suomalaisten kulttuuri :) Vain yksi hyvä juttu siinä on että kerran kun haluaa olla rauhassa niin saa...ketään ei kiinnosta, ei minuakaan.
Tietyt ihmiset tajuaa mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkillinen tuttavapiiri sinulla.
Minun tuttavapiirini koostuu innokkaista työntekijöistä monelta eri alalta. Työ on välillä raskasta totta kai ja ainahan se palkkakin voisi isompi olla, mutta kun ala on oma, se antaa paljon. Perheen ja harrastusten parissa sitten voi nollata ne työn aiheuttamat rasitukset.
😇
Kun kuopus muutaman vuoden kuluttua täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, myyn kaiken pois. Muutan pienempään ja alan tehdä vähemmän töitä. Yksin pärjään pienemmässä ja vähemmällä. Teen nyt täyttä työaikaa ja sitten ajattelin tehdä vain osa-aikaista. Autokin vaihtuu pienempään. Kokonaan en töitä jätä, minusta töissä on kivaa, mutta haluan myös enemmän omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun kuopus muutaman vuoden kuluttua täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, myyn kaiken pois. Muutan pienempään ja alan tehdä vähemmän töitä. Yksin pärjään pienemmässä ja vähemmällä. Teen nyt täyttä työaikaa ja sitten ajattelin tehdä vain osa-aikaista. Autokin vaihtuu pienempään. Kokonaan en töitä jätä, minusta töissä on kivaa, mutta haluan myös enemmän omaa aikaa.
Meillä on myös tällainen tilanne, nuori muuttamassa kotoa, asunto menossa myyntiin ja edessä vaihto pienempään. Teen vuodenvaihteesta lähtien osa-aikaista työtä. Puoliso on tk-eläkkeellä, joten vapaa-ajalle on tarvetta. Lainoja ei enää ole, muuten ei olisi varaa hidastaa. N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä provo onkin nin mielenkintoinen aihe silti. Rakastan lukea henkilöistä jotka menevät ja tekevät kuten itse haluavat.
Alkavat siis elää yhteiskunnan tai miehensä elättinä? Onpa huimaa.
Juu, pidemmän päälle ei yhtään hyvä yhtälö. Vaimot ovat miestensä "armoilla" jos omia säästöjä ei ole.
Meilläkin mies otti opiskelujeni aikana pääasiallisen vastuun taloudellisesta puolesta. Silti ei tulisi mieleenikään heittäytyä miehen elätiksi. Asunto on puoliksi hankittu ja meillä on yhteisen tilin lisäksi omat tilit.
Ei tulisi minullekaan mieleenkään vaikka olen tällä hetkellä kotona, irtisanouduin itse kun tuntui siltä että tarvitsen ja perhe tarvitsee vähän irtiottoa. Olen kuitenkin omilla varoillani eli osinkotuotoilla ja teen vähän kotoa käsin konsultointi- ja opetustyötä joten ansiotulojakin on. Vielä en ole varma palaanko takaisin kokopäiväiseen työelämään. Mitään tukia emme ole hakeneet emmekä varmaan saisikaan kun ollaan omistusasujia ja varallisuuttakin on jonkin verran ehtinyt kertyä kolmenkymmenen työvuoden aikana.
Ei vaan mun tuttavapiirissä ole tämmöistä. Itse olin työelämässä putkeen 27 v ja opiskelin työn ohessa. Yt:ssä jouduin ulos ja kovasti olen yrittänyt päästä takaisin työelämään. Hemmetin vaikeeta ja työnantajat alkavat jo katsomaan, kun edellisestä työssäolosta alkaa olemaan aikaa. Kelan rahalla ei voi tehdä mitään! Onneksi on vähän säästöjä ja mies joka työssä.
Kannattaa ennen töistä irtisanoutumusta tarkistaa työeläkeotteesta paljonko se tuleva eläke onkaan. Samoin takista paljonko saisit toimeentulotukea.
Entä jos ulkomaille muutettuasi sairastut vakavasti. Minkälaiset sairaanhoitokulut on uudessa asuinpaikassasi? Tai jos vaikka joudut siellä hammslääkäriin. Moni yhteiskunnan edullinen palvelu Suomessa on muualla yllättävän kallis.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on sama suunnitelma. Viimeistään 50-vuotiaana sanon itseni irti, myyn suhteellisen ison ok-taloni ja muutan miehen kanssa low cost-maahan, jossa miehellä on sukua. Hän saa sieltä töitä (puhuu kieltä natiivitasoisesti) ja minä puolestani sijoitan osan talorahoista pieneen B&B:hen, jota sitten pyörittelen tarvittaessa. Mutta periaatteessa talosta jäävillä rahoillakin eletään jo ainakin minun loppuelämäni ajan.