Negatiivinen viestintä parisuhteessa

Ehkä olette jotenkin yleisesti tosi nuivia persoonia, teidän kannattais löytää elämäänne enemmän asioita joihin suhtaudutte positiivisesti.

Meillä on elämässä paljonkin positiivisia asioita. Olen miettinyt että onko kyse yksinkertaisesti negatiivisesta persoonasta mieheni kohdalla. Hän tunnistaa kyllä negatiivisuutensa.

Arki yhdessä ollen väliin rassaa, kun suurin osa kommenteista alkaa kieltosanalla.

Onneksi meillä on välillä yhdessä nauramista ja sitä järjestetään. Yhdessä ääneen nauraminen on mielestämme yksi parisuhteen liima. Jos se puuttuu tyystin, ei jaksaisi. Ap

Onko mies ylikiuormittunut/introvertti. Huomasin jo nuorena tyttönä, että vastaan mielummin "ei" kuin muut tytöt, jotka silkkaa kiltteyttään myöntyivät (joo, melkein kaikkeen)...Taisivat olla kilttejä ekstrovertteja, moni heistä-

Myöhemmin huomasin että "ei" korostuu kun kuormitun. Jopa varmuuden vuoksi. Joskus mietin asiaa, ja sanon myöhemmin, että ok, tehdään niin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon olette kokeneet keskenänne negatiivista sanallista viestintää?

Kysyn siksi, kun meillä pitkä, muuten hyvä suhde niin tuntuu aika ajoin liian kuormittavalta siksi, kun miehen mielisana liian usein on EI. Liiallinen kieltosanan käyttö kuluttaa paljon ja vie ns "happea" ja tuntuu lätistävän hyvinvointia.

Onko se negatiivisuus opittua vai mistä kumpuaa kullakin, en tiedä. Olen huomannut, että sorrun siihen välistä itsekin.

Kun sanoo toiselle melkein mistä tahansa, niin vastaus alkaa useimmiten ei sanalla. Tai muulla kielteisellä sanalla. Ei nyt sovi, enkä nyt halua, eihän se ole sellainen kuin... en usko, että siitä tulee mitään, en taida kannattaa, enpä tiedä kannattaako mennä sinne jne...

Asiasta on keskustelu ja todettu se ongelmaksi , mutta käytös tahtoo vaan lipsua takaisin ei -linjalle. Mitä olette itse tehneet tai todenneet miten tuota voi korjata, muuten kuin yrittää itse muistaa, ettei etunenässä tule aina ei?

Kannattaa mennä johonkin improtyöpajaan kokeilemaan miltä erityyppiset lähestymistavat tuntuvat.

Negatiivisuus voi olla ihan luonteenpiirrekin. Mulla on kaveri, joka ajattelee kaiken aina negatiivisten kautta. Peruspessimisti, joka ei pety koskaan. Osaa olla hulvattoman hauskakin, mutta perusasenne kaikkeen on kuin Grumpy Catilla: NOOOO!!!!

Vierailija kirjoitti:

Onko mies ylikiuormittunut/introvertti. Huomasin jo nuorena tyttönä, että vastaan mielummin "ei" kuin muut tytöt, jotka silkkaa kiltteyttään myöntyivät (joo, melkein kaikkeen)...Taisivat olla kilttejä ekstrovertteja, moni heistä-

Myöhemmin huomasin että "ei" korostuu kun kuormitun. Jopa varmuuden vuoksi. Joskus mietin asiaa, ja sanon myöhemmin, että ok, tehdään niin sitten.

Kyllä. Mies on introvertti, enemmän kuin itse olen. Olemme tehneet eri testejä ja miehessä eniten introverttiä. Itse selkeä olen ambivertti. ap

Minulle tulee mieleen kaksi asiaa. Minun eksäni valitti, kun sanoin usein ekaksi ei. Seuraavista syistä.

Eli ehkä mies on vain hitaasti lämpiävä. Hän ei kykene päättämään nopeasti, siksi ensimmäiseksi tulee ei, mikä sitten ajan kuluessa muuttuu. Toinen liittyy jaksamiseen. Hän ei vain jaksa niin paljoa (sosiaalisuutta, tekemistä), vaan tarvitsee enemmän omaa aikaa ja tilaa.

Seuraavan kerran vastaat miehen negatiiviseen kommenttiin pilke silmäkulmassa että "kultaseni, tarkoititko että kiitos kysymästä, mutta juuri nyt vähän väsyttää ja katsotaan sitä asiaa vaikka huomenna" tms. mikä kontekstiin sopii. Jos kerta olette asiasta jo keskustelleet, niin mies varmasti ymmärtää että viittaat nyt niihin keskusteluihin että eipä ollut taaskaan kivasti sanottu. Aina silloin tällöin voit heittää jonkun vastaavan "korjauksen" miehen sanomisiin, aina hyvässä hengessä tietysti ja vähän huumoriakin peliin. Jospa se jossain vaiheessa alkaisi hoksaamaan että tulee muuten tuota palautetta aika usein, että tosiaan onpa tämä oma puhe negatiivista. (parhaimmillaan siis näin)

Omalle miehelle toimii kyllä. Vastaa vielä usein näihin mun "tarkoititko että..."-juttuihin, että joo, just niin. Ja sitten pussataan päälle kun löytyi yhteinen sävel. (muista positiivinen palkitseminen)