Onko hevosella ratsastaminen eläinrääkkäystä?
Ensin vyötät kaakin satulaan ja suitsiin, sitten lösäytätät ison lihavan takamuksesi sen selkään niin että hevonen säpsähtää. Missään vaiheessa hevosen mielipidettä ja tahtoa ei kuitenkaan kysytä.
Kommentit (94)
Kyllä hevoset nauttivat yhteistyöstä ihmisen kanssa. Iso, vahva ja älykäs eläin. Kun vain hevonen hoidetaan, hyvin niinkuin useimmat tekevätkin, ei ratsastus vahingoita eläintä.
Ratsastaminen on ruualla leikkimistä
Riippuu tapauksesta. Säälittää yhden ratsastuskoulun hevoset jotka joutuvat tylsistyneinä kiertämään kehää neljäkin tuntia peräkkäin (selässä pikkulapsi joka kiskoo ohjista kovakouraisesti ja potkii kylkiä)
Itse käyn välillä ratsastamassa sukulaisen yksityisellä tallilla jossa oikein huomaa kuinka hevoset nauttii kun pääsee metsälenkille.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastaminen on ruualla leikkimistä
Tai kommentti chihuahuasta, onpa nätti kissa! Juuri tällaiset muka nokkelat heitot saa mut tuntemaan niin myötähäpeää. Kertokaa vastaavanlaisten kommenttien laukojat, mitä ihmettä teidän päässä liikkuu. Jutut on vanhoja, mutta ei naurattanut edes ensimmäisellä kerralla kuullessani. Saatte vain hölmön maineen hölöttäessänne.
On, jos ratsastaa väärin. Jos vaikka tömähtää satulaan, vetää ohjista tai potkii hevosta. Jos osaa ratsastaa, ei ole.
"On, jos ratsastaa väärin. Jos vaikka tömähtää satulaan, vetää ohjista tai potkii hevosta. Jos osaa ratsastaa, ei ole."
Eikös ne osaavatkin ratsastajat laita hevosen suuhun erinäisiä systeemejä. Ja ratsastustarvikkeita myyvissä nettikaupoissa on yleensä oikein oma osastonsa otsikolla "raipat ja piiskat". Miksi?
Minusta eläinrääkkäys on aivan liian vahva sana, jos hevosta hoidetaan asianmukaisesti, ei ratsasteta liikaa tai liian painavilla ratsastajilla jne.
Mutta kieltämättä vähän tökkii se koko prosessi, jossa varsasta asti totutetaan kaikenlaisiin ihmisten vimpaimiin kuten satuloihin, suitsiin, kuolaimiin jne ja siihen, että selässä istuu ylimääräistä painoa. Ei villihevonen haluaisi tulla ihmisen ratsastamaksi varmastikaan vaan elää omaa lajinmukaitsa elämäänsä. Kuitenkin, jos tuo totuttaminen tehdään pehmeillä keinoilla eikä julmuudella, niin ei se nyt sentään rääkkäystä ole, jonkun verran eettisesti epäilyttävää toimintaa vaan, samoin kuin vaikka koirien ja kissojen pito kaupunkilemmikkeinä.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn välillä ratsastamassa sukulaisen yksityisellä tallilla jossa oikein huomaa kuinka hevoset nauttii kun pääsee metsälenkille.
Niin varmasti. Mutta nauttivatko ne siitä, että pääsevät sinua kuljettamaan, vai siitä, että pääsevät vihdoin ulos karsinastaan?
Onko eläin onnellisempi vapaana laumassaan vai tallissa seisomassa ja odottamassa, että joku päästää ulos?
Onko hevosten pito nykymaailmassa millään tavalla järkevästi perusteltavissa? Mielestäni ei. Hevonen on harrastusväline tai rahakone. Ennen sentään voitiin perustella maanviljelyllä tai kuljetuksella tms yleishyödyllisenä pidetyllä asialla, mutta nykyään hevosia pidetään "koska mä haluun".
Korkean tason este-, maasto- ja kouluratsastuskilpailut ovat eläinrääkkäystä. Samoin ravi- ja laukkakilpailut.
Olennaista on, että eläimiltä vaaditaan ylivoimaisia, helposti vammauttavia suorituksia. Eivät hevoset niitä tekisi omasta halustaan.
Ei ole ratsastus mitään luontaista toimintaa hevoselle.
Vierailija kirjoitti:
Korkean tason este-, maasto- ja kouluratsastuskilpailut ovat eläinrääkkäystä. Samoin ravi- ja laukkakilpailut.
Olennaista on, että eläimiltä vaaditaan ylivoimaisia, helposti vammauttavia suorituksia. Eivät hevoset niitä tekisi omasta halustaan.
Nuo kaikki joutaisi kieltää. Siihen voi kyllä mennä pitkä aika, valitettavasti.
Niin, eipä se koirallekaan luontaista ole kulkea pannassa ja hihnassa ihmisen vierellä ja elää kerrostaloasunnossa.
Hevonen on siitä mielenkiintoinen eläin, että meillä ainakin kaikki ovat aina olleet pääsääntöisesti tyytyväisen oloisia päästessään töihin, vaikka laumassa tarhaavatkin. On hevosia, joista näkee sen, että rakastavat hyppäämistä, osa nauttii kovaa juoksemisesta sänkkärillä tai hiittisuoralla. Hevonen, joka ei halua työskennellä ihmisen kanssa kyllä näyttää sen tai muuttuu pidemmän päälle pakotettuna apaattiseksi, minkä huomaa jokainen yhtään eläimiä ymmärtävä.
Mitä muuten kaiken maailman härpäkkeisiin tulee, niin itse ratsastan suurimman osan kuolaimettomilla, jolloin suuhun ei kohdistu painetta. Kisat on poikkeus, koska kisasäännöt määrittelevät (turvallisuussyistäkin..) tietyt sallitut kuolaimet. Satulan tarkoitus on tasata selkään kohdistuvaa painetta ja suojata myös hevosen selkää ratsastajan hanurin lisäksi. Pidän myös huolen siitä, että mun painoni ei olisi koskaan enempää kun 10, max. 15 % ratsastamani hevosen painosta. Tähän on alettu onneksi muuallakin kiinnittää huomiota. Ja tuo kauhea raippa on merkinantoväline, jolla normaalissa käytössä kosketetaan hevosta lavalle/lautaselle/pohkeen taakse kiinnittämään huomio kyseiseen alueeseen. Okei, olen hormonihuuruista oria huomauttanut kovempaa, mutta siinä kun alkaa olla ihmisen henki höllässä kun oripojan palleja pakottaa, niin viesti pitää jotenkin saada perille..
Hyvin vaikea nähdä, mikä asiallisessa hevosen käsittelyssä ja mahdollisimman eleettömän yhteistyöhön pyrkivässä ratsastuksessa olisi eläinrääkkäystä. Joo, ihmisen kantaminen on lähtökohtaisesti hevoselle luonnotonta, mutta se ei tässä ollut keskustelun aiheena.
Sitä on niin tottunut pitämään ratsastusta tavallisena, että on vaikeaa ajatella asiaa hevosen kannalta. Onko hevoselle kehittynyt taakankantolihaksia selkään? Entä ylimääräisiä luota tai rustoja ylimääräistä painoa varten? Paljonko hevoselle tulee ylipainoa 100 kg ratsastajasta omaan painoonsa nähden (raja on issikoilla 80 ja suomenhevosilla 100)? Mikäli suomenhevonen itse painaa 500 kg niin onhan tuo 100 kiloa siihen lisää täysin kohtuutonta. Ihmisiläkin vingutaan jo 5 kg:n ylipainosta.
Kouluratsujen koulutus on silkkaa kidutusta. Lännenratsastuksessa ilmeisesti yritetään kouluttaa ja ratsastaa lempeämmin painonsiirroilla (ei puhuta kisoista).
Periaate siitä, että yksilön tulisi saada olla vapaa ei toteudu hevosella. Toisaalta se ei pärjäisi luonnossa. Toki muitakin harrastusmahdollisuuksia on kuin ratsastus (reki, suksilla perässä jne.), mutta harvempaa vissiin huvittaa muut aktiviteetit. Huvittaneeko hevosta nuokaan. Sitten on tietysti terapiakäyttöä jossa heppa voi olla ihan vaan heppa joka on töllisteltävänä.
Vastasin, että on eläinrääkkäystä ihan sen takia, että heppojen koulutusmetodit pitäisi muuttaa ja hyvinvointiin kiinnittää enemmän huomiota. + tuo lisäpaino ei voi tehdä kenellekään hyvää, etenkään suomalaisille joilla on huonot selät.
Ainakin jos selässä on ylipainoinen av-mamma.
Vierailija kirjoitti:
Korkean tason este-, maasto- ja kouluratsastuskilpailut ovat eläinrääkkäystä. Samoin ravi- ja laukkakilpailut.
Olennaista on, että eläimiltä vaaditaan ylivoimaisia, helposti vammauttavia suorituksia. Eivät hevoset niitä tekisi omasta halustaan.
Raveissa on liikaa hevoskuolemia sekä douppauksen, että kolarien takia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jos selässä on ylipainoinen av-mamma.
152 cm AV-mamma voi huoleti ylipainoisena ratsastaa kun tuskin yltää 100 kiloon.
Riippuu ratsastajan painosta, normaalipainoiset vielä menee mutta ylipainoisten ratsastaessa käy kyllä hevosta sääliksi.
Itse asiassa lännenratsastuksessa perinteisesti on ollut kovemmat koulutusmetodit ja amerikkalaisilla muutenkin aika kuvottava juttuja (esim. Tennessee walkerit). Estehevosten harjoittamisessa on myös käytetty kyseenalaisia menetelmiä, jotta on saatu hevosia hyppäämään korkeammalle ja varomaan enemmän jalkojaan. Kouluratsastuksessakin on rollkur, joka on noh, mätää, mutta kyllä näihin on puututtu enenevissä määrin tapausten tullessa ilmi. Kouluratsastus kyllä perustuu painoapujen ja mahdollisimman pienten eleiden käyttöön, joten sinällään en oikein ymmärrä, miten kouluratsastusta voisi pitää jotenkin ultimaattisesti suurimpana eläinrääkkäyksenä hevoslajien piirissä.
No riippuu miten ratsastaa. Toiset ratsastaa vaikka ei osaa ja toiset osaa ratsastaa hyvin niin ettei hevoseen satu.
Takamusta ei esim. Jysäytetä satulaan.
Selkään pitäisi nousta Jalkaranta eikä jalustimesta roikkuen jne.