Tarvitsen lääkitystä herkkyyteen

:O

Niin tuttua! Mikä lääkitys tepsisi?

Meitä on muitakin. Itse teen vain osa-aikatöitä, ja asun luonnon ympäröimänä ilman naapureita. Nuorempana tuskailin kovasti, kun yritin olla "normaali" siinä onnistumatta. Useat lääkärit taas suhtautuivat herkkyyteeni kuin kyseessä olisi mielenterveyden häiriö.

Jää työttömäksi. Niin minäkin tein. ei ole nykyinen työelämä herkkiä varten tehty. Menestyjien on turha valittaa tästä, mielelläni olisin itsekin voittanut geenilotossa.

Sama tilanne. Yliaktiivinen hermosto. Ei ole "asenneongelma", vaan isän kautta peritty. Lapsuuteni oli normaali ja aika onnellinen, vaikka stressiherkkyys ja lyhytpinnaisuus aiheuttivat minulle ongelmia kaverisuhteissa ja koulussa.

Työelämä on erittäin stressaavaa, vaikka tekisin kuinka lunkisti ja muistaisin pitää taukoja ja "olla ottamatta stressiä". Selviän joten kuten arjesta yrittämällä nukkua riittävästi (vaikeaa stressistä johtuvan unettomuuden vuoksi), harrastamalla säännöllisesti liikuntaa ja meditaatiota.

Olen vakavasti harkinnut jotain lääkitystä, koska minulla on myös vahvaa ADHD-taipumusta. Koulu- ja työelämässä on kuitenkin mennyt liian hyvin, jotta diagnoosin saisin.

Valitse itsellesi sopiva työ, kaikissa ei ole samat vaatimukset. Voit tehdä työtä esim. kotoa käsin. Älä lannistu.

T. Itsekin herkkä taiteilijasielu, joka ymmärtää hyvin mistä puhut.

Muista että herkkyys on lahjakkuutta jota kaikilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua! Mikä lääkitys tepsisi?

Miksi lahjakkuus pitäisi turruttaa lääkkeillä?

Kannattaa perehtyä noihin aistiyliherkyyksien oireisiin ja hoitoon. Joskus on ollut juttuja ihan lehdissä asti, kun joku näistä kärsinyt henkilö on jättänyt työnsä ja muuttanut elämänsä täysin, muuttanut Lappiin , työllistänyt itsensä koiravaljakolla tai muuttanut maalle ja ruvennut elämään ilman mukavuuksi omavaraisesti... Minusta näissä on todella järkeä, ei ihminen ole luotu kaupunkiin, tätä vaihetta on ollut niin pieni ajanjakso, että ei evoluutio ole vielä muuttanut ihmistä niin paljon, että se sietäisi kaikki nämä "uudet" ärsykkeet.

Minullakin herkkyys ja ujous on perinnöllistä, ja mitään mielenterveyden häiriöitä ei ole. Allekirjoitan kyllä tuon väittämän, että monet suhtautuvat herkkyyteen kuin se olisi mielenterveyden häiriö, eikä sen kanssa ole helppo olla nykymaailmassa.

Suuri haaveeni olisikin löytää työ, jota voisin tehdä kotoa käsin, ja jolloin voisin samalla muokata elämästäni minulle sopivan ja sellaisen, että sitä olisi hyvä tai edes siedettävää elää. Mitä nämä työt ovat?

Ap

Niin tuttua! Eniten olen kokenut negatiivisesti vaikuttavana sen, kuinka ihmeissään muut ihmiset voivat olla ujosta ja herkästä persoonasta, ja käyttäytyä sen vuoksi todella töykeästi. Minulta on mm. kysytty että miksi en puhu juuri mitään, miksi olen aina yksin töissä, miksi olen niin sulkeutunut... Miltä tuntuisi, jos itse kysyisin että miksi puhut jatkuvasti, miksi aina hakeudut muiden seuraan, miksi olet niin ulospäinsuuntautunut... Sama asia, mutta jälkimmäinen vain on jostain syystä ihannoitua. On minua kiusattukin tämän vuoksi. Nämä piirteet saavat julmat ihmiset kehräämään. Monet myös kuvittelevat, että herkkä ja ujo on automaattisesti heikko. Ehkä silloin, jos psykopatia on janan toinen ääripää...

Täydet sympatiat teille herkille! Olisiko osa-aikatyö mahdollinen? Silloin saisi enemmän palautumisaikaa. Ja psykologista voi olla apua, sillä heiltä saa myös 'työkaluja' tunteiden käsittelyyn. En usko, että lääkitys on mikään ratkaisu, vaan jonkinlainen 'mielen treenaus'.

Tsemppiä herkät, teitä tarvitaan tässä kylmässä ja tuloshakuisessa yhteiskunnassa!

Mulla on sama mutta en tarvitse siihen lääkitystä.  En aio muokata tai muuttaa itseäni pärjätäkseni elämässä, vaan muokkaaan ja muutan elämääni itselleni sopivaksi. Toki aina ei voi tietystikään piiloutua "introverttiuden ja herkkyyden" taakse, vaan välillä vaan aidosti pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. 

Mutta itse esim. opiskelen tällä hetkellä yliopistossa. Teen aika paljon hommia itsenäisesti, koska olen omaa varsinaista vuosiryhmää edellä, jolloin kursseilla on jatkuvasti tuntemattomia ihmisiä. Sellainen jatkuva "sosiaalisen henkilön esittäminen" ja ryhmiin hakeutuminen on raskasta, joten olen päättänyt näistä lopuista opinnosta selvitä hyvin paljon itsenäisesti. 

Kuulostaa niin tutulta! Olen myös saanut tähän kaikenlaisia mt-diagnooseja esim masennus, ahdistus jne. Ongelmani on, että reagoin liikaa tunteella kaikkeen ja ahdistun ja hermostun liian helposti. Olen huomannut että liikunta ja meditaatio helpottavat oireita. Työn pitäisi olla hyvin rutiininomaista ja helppoa, mutta kun olen myös kunnianhimoinen niin en jaksa sellaistakaan, vaan kaipaan haasteita. Niinpä olen käyttänyt mielialalääkitystä pienellä annostuksella. Tunnen sen auttavan, koska vie terän niiltä pahimmilta tunteilta ja herkkänahkaisuudelta eli kovettaa ja turruttaa juuri sen verran että koen oloni melkein normaaliksi nykyään. 

Maaseudulla asuminen varmaan auttaisi. Kaikki 'herkat' tassa ketjussa, perustakaa kommuuni jonnekin bondelle ja tiukat ehdot etta ei tarvitse puhua kun ei halua jne. Toki teidan pitaa miettia joku keino tienata rahaa. 

Pameja suuhun.

Tuttua mullekin. Asun kaupungissa ja opiskelen yliopistossa, ärsykkeitä ja kuormitusta riittämiin... Olen ollut jollain tasolla herkkä jo lapsuudessa, mutta aikuisiällä se on pahentunut erityisesti aistiyliherkkyys. Suuret tapahtumat, baarit yms. ovat nykyään kertakaikkisesti liikaa. Olen kyllä kärsinyt myös pitkäaikaisesta masennuksesta, joka ei ainakaan ole edesauttanut sietokyvyn paranemista, päinvastoin.

Tällä hetkellä en haaveile mistään muusta kuin että saisin asua jossain rauhallisessa paikassa lähellä luontoa. Ettei tarvitsisi käydä ainakaan usein kaupungissa, yliopistolla eikä liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Muutenkin yksinkertainen elämä tuntuisi sopivimmalta.

Vierailija kirjoitti:

Pameja suuhun.

Eivät ne vaikuta mihinkään. Sama vaikka laittaisit sokeripalan suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama mutta en tarvitse siihen lääkitystä.  En aio muokata tai muuttaa itseäni pärjätäkseni elämässä, vaan muokkaaan ja muutan elämääni itselleni sopivaksi. Toki aina ei voi tietystikään piiloutua "introverttiuden ja herkkyyden" taakse, vaan välillä vaan aidosti pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Osuvasti sanottu.

Ihan kuin minun suustani tuo aloituksesi.

plääh ;)

ja trololololooo!