Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen lääkitystä herkkyyteen
20.09.2018 |
Onkohan herkkyyteen olemassa mitään toimivaa lääkitystä? Tuntuu että en pärjää yhteiskunnassa ja elämässä herkkyyden vuoksi. Tähän ei tehoa mitkään "Opettele arvostamaan herkkyyttä ja itseäsi", "Ole ylpeästi sellainen kuin olet"... Kyse on siitä, että jokapäiväinen elämä saati sitten odotusten mukainen elämä on minulle liikaa. Ei, minun ei tarvitse täyttää kaikkia muiden tai yhteiskunnan odotuksia ja kokemiani paineita, mutta toisilta ei voi välttyä, kuten esimerkiksi työnteolta.
Tässä ei ole kyse epävarmuudesta tai epäkypsyydestä, joka helpottaisi positiivisten kokemusten ja iän myötä, vaan kyse on yliherkästä hermostosta ja mielestä. Olin jo lapsena hyvin ujo ja herkkä. En kestä paljoa melua, hajuja, sosiaalista kanssakäymistä tuntemattomien ihmisten kanssa, ihmismassoja, jännittäviä tilanteita, stressiä, kofeiinia, alkoholia, kipua, psyykkistä tai fyysistä rasitusta, julmuutta, huonoja käytöstapoja, ikäviä ihmisiä, yli kaksi ihmistä sisältäviä keskustelutilanteita, elämää... Reagoin näihin tuskaisuudella, masentuneisuudella, lamaantuneisuudella, vihalla, fyysisillä kivuilla ja tuntemuksilla, hermostuneisuudella, äänen värinällä, hengen ahdistuksella, poissaolevalla mielentilalla...
Kaipaan vertaistukea.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti aivot adaptoituvat ärsykkeisiin. Yleensä tapahtuu IPSP ja EPSP säätämällä (Inhibitory/Excitatory postsynaptic potential).
Aistiyliherkkyys voi johtua monesta eri asiasta, esimerkiksi homeista tai muista hormonihäiritsijöistä. Lisäksi voi olla esimerkiksi autistisen kirjon piirteitä, jolloin kyse voi olla geneettisistä tekijöistä tai vahingoittuneista aivojen säätelyjärjestelmistä.
Toiset ihmiset oppivat kestämään kipua, toiset eivät. Toisille pieni sormella tökkäisy saattaa tuntua hirveältä, toiset eivät ole moksiskaan. Aivojen kannalta samat aivojen alueet aktivoituvat fyysisestä kivusta ja esimerkiksi kiusaamisesta syntyvässä "kivussa".
Ongelmaa kannattaa pyrkiä hallitsemaan terapialla. Lääkkeistä voi olla jotain apua, mutta mikään ei varsinaisesti korjaa vahinkoja. Lääkkeiden ongelmana ovat pitkäaikaiskäytön suurempi haitta suhteessa hyötyyn.
Erityisherkkyydellä ja autismilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Terapiaa en myöskään ymmärrä ratkaisuksi tähän. Herkkyys ei ole sairaus. Voi olla että kohtaat terapeutin, joka ei alkuunkaan ymmärrä herkkyyttäsi, ja asiat vain mutkistuvat.
Ajan myötä oman herkkyyden kanssa oppii elämään, ja itseään ymmärtämään paremmin. Elämän voi rakentaa itselleen sopivaksi. Meditaatio auttaa ”tyhjentymään” kuormituksesta, josta herkkä ihminen kärsii muita enemmän. Samoin luonnossa liikkuminen. Pitää varata aikaa tälle tyhjentymiselle. Keskittyä ihmissuhteisiin jotka ovat rakentavia, eivät energiaavieviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lääkitystä osa teistä käyttää, ja etenkin oletteko kärsineet haittavaikutuksista, jotka vaikuttavat olevan lääkkeissä yleisiä? Millaisia haittavaikutuksia teillä on esiintynyt?
Meditaatio
Valjasta mielesi käyttöösi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse itsellesi sopiva työ, kaikissa ei ole samat vaatimukset. Voit tehdä työtä esim. kotoa käsin. Älä lannistu.
T. Itsekin herkkä taiteilijasielu, joka ymmärtää hyvin mistä puhut.
Muista että herkkyys on lahjakkuutta jota kaikilla ei ole.
Herkkyyden voi kääntää hyödyksi, jos on joku tuottava taiteilija. Muut sen sijaat saavat pyyhkiä herkkyydellä hanuriaan, koska se on pelkkä este ja heikkous. Itsekin olen herkkä, mutta minulla ei ole mitään taiteellista lahjakkuutta, ainakaan sellaista mistä olisi mitään hyötyä saatika minkä voisi kääntää itselleen ammatiksi. Pelkkää haittaa siis, koska työelämässä tai elämässä ei herkkyydellä ole mitään merkitystä. Se tekee heikoksi kun olisi oltava vahva ja se altistaa hyväksikäytölle ja henkisille kärsimyksille.
Siis jos olet herkkä tavis, koveta itsesi tavalla tai toisella. Toiset oppivat sen luonnostaan ja ajan mittaan, toiset tarvitsevat lääkitystä.
Olen täysin samaa mieltä. Itse olen luova, ja minulla on esim visuaalista silmää, mutta en ole hyvä maalaamaan, piirtämään, laulamaan tai säveltämään. Voisin olla hyvä kirjoittaja, ja se onkin aina ollut haaveammattini. Mutta olisi hyvin epätodennäköistä elättää itsensä kirjailijana. Ehkä kuitenkin joskus vielä yritän. Ihailen juuri heitä, jotka ovat onnistuneet valjastamaan herkkyyteensä taiteen tekemiseen ja sillä elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse itsellesi sopiva työ, kaikissa ei ole samat vaatimukset. Voit tehdä työtä esim. kotoa käsin. Älä lannistu.
T. Itsekin herkkä taiteilijasielu, joka ymmärtää hyvin mistä puhut.
Muista että herkkyys on lahjakkuutta jota kaikilla ei ole.
Herkkyyden voi kääntää hyödyksi, jos on joku tuottava taiteilija. Muut sen sijaat saavat pyyhkiä herkkyydellä hanuriaan, koska se on pelkkä este ja heikkous. Itsekin olen herkkä, mutta minulla ei ole mitään taiteellista lahjakkuutta, ainakaan sellaista mistä olisi mitään hyötyä saatika minkä voisi kääntää itselleen ammatiksi. Pelkkää haittaa siis, koska työelämässä tai elämässä ei herkkyydellä ole mitään merkitystä. Se tekee heikoksi kun olisi oltava vahva ja se altistaa hyväksikäytölle ja henkisille kärsimyksille.
Siis jos olet herkkä tavis, koveta itsesi tavalla tai toisella. Toiset oppivat sen luonnostaan ja ajan mittaan, toiset tarvitsevat lääkitystä.
Olen täysin samaa mieltä. Itse olen luova, ja minulla on esim visuaalista silmää, mutta en ole hyvä maalaamaan, piirtämään, laulamaan tai säveltämään. Voisin olla hyvä kirjoittaja, ja se onkin aina ollut haaveammattini. Mutta olisi hyvin epätodennäköistä elättää itsensä kirjailijana. Ehkä kuitenkin joskus vielä yritän. Ihailen juuri heitä, jotka ovat onnistuneet valjastamaan herkkyyteensä taiteen tekemiseen ja sillä elämiseen.
Ystäväni elää köyhyysrajalla. Hän käy siivoamassa voidakseen tehdä taidetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse itsellesi sopiva työ, kaikissa ei ole samat vaatimukset. Voit tehdä työtä esim. kotoa käsin. Älä lannistu.
T. Itsekin herkkä taiteilijasielu, joka ymmärtää hyvin mistä puhut.
Muista että herkkyys on lahjakkuutta jota kaikilla ei ole.
Herkkyyden voi kääntää hyödyksi, jos on joku tuottava taiteilija. Muut sen sijaat saavat pyyhkiä herkkyydellä hanuriaan, koska se on pelkkä este ja heikkous. Itsekin olen herkkä, mutta minulla ei ole mitään taiteellista lahjakkuutta, ainakaan sellaista mistä olisi mitään hyötyä saatika minkä voisi kääntää itselleen ammatiksi. Pelkkää haittaa siis, koska työelämässä tai elämässä ei herkkyydellä ole mitään merkitystä. Se tekee heikoksi kun olisi oltava vahva ja se altistaa hyväksikäytölle ja henkisille kärsimyksille.
Siis jos olet herkkä tavis, koveta itsesi tavalla tai toisella. Toiset oppivat sen luonnostaan ja ajan mittaan, toiset tarvitsevat lääkitystä.
Olen täysin samaa mieltä. Itse olen luova, ja minulla on esim visuaalista silmää, mutta en ole hyvä maalaamaan, piirtämään, laulamaan tai säveltämään. Voisin olla hyvä kirjoittaja, ja se onkin aina ollut haaveammattini. Mutta olisi hyvin epätodennäköistä elättää itsensä kirjailijana. Ehkä kuitenkin joskus vielä yritän. Ihailen juuri heitä, jotka ovat onnistuneet valjastamaan herkkyyteensä taiteen tekemiseen ja sillä elämiseen.
Ystäväni elää köyhyysrajalla. Hän käy siivoamassa voidakseen tehdä taidetta.
Minulla on sellainen elämäntilanne, että pakolliset menot vaativat itselleni liiallisen määrän työssä käymistä. Kaikki vapaa-aika menee palautumiseen. Voisin vähentää työn tekoa, jos esim asuisin kämppäkaverin kanssa, mutta se taas olisi minulle kaikkea muuta kuin hyvä vaihtoehto.
Voisin elää hyvin vaatimattomalla elintasolla, jos saisin käydä vaikka vain 2-3 päivänä viikossa töissä. Mutta tuollainen määrä ei kyllä riitä Suomessa edes siihen vaatimattomaan elintasoon. Lisäksi haluaisin tehdä kerralla töitä sen 8h, enkä useana päivänä viikossa muutaman tunnin, niin kuin osa-aikatöissä usein on.
Ihanaa, samanlaisia ihmisiä!
Olen aina sinnitellyt työelämässä ihmetellen, että mikä minua vaivaa, miksi en jaksa samanlailla kuin muut vaan ajaudun burnoutiin ennemmin tai myöhemmin. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se johtuu herkkyydestä: kuormitun todella helposti. Olen aivan naatti työpäivän jälkeen ja haluan pysyä hiljaisessa huoneessa toisin kuin mieheni, joka on kuin duracel töistä palattuaan (käy lenkillä, on virkeä).
Olen ihmisläheinen, hyvä ihmistuntija. Omaan myös taiteellista silmää, mutta en kuitenkaan mikään taiteilija ole. Kiinnitän pieniin yksityiskohtiin huomiota ympärilläni. Koen väärinkäytökset ja kaltoinkohtelut todella voimakkaasti.
Hankalinta minulle on ollut tuo työpuoli ja omien voimavarojen hyväksyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua! Mikä lääkitys tepsisi?
Miksi lahjakkuus pitäisi turruttaa lääkkeillä?
Koska se aiheuttaa kipua ja kyvyttömyyttä elää vaaditunlaista elämää? Maailma pyörii enemmistön voimin, ja me herkät taidamme olla vähemmistö.
Enemmistö, nuo turtuneet ja turrutetut, ovat väärässä.
Herkkyyden pitäisi olla normi, ja maailma herkkien.
Muutoksen pitää kulkea toiseen suuntaan! Ei saa antaa periksi!
Plääh. Ite oon jotain herkän ja sosiaalisen väliltä. Välillä mennään niin että henki ei pihise ja toisena hetkenä maataan kotona eristyksissä ja mietitään elämän tarkoitusta ja kaiken turhuutta. Oon oppinut sietämään ja jopa nauttimaan asetuksistani, tiedän että olen erilainen kuin suurinosa täällä kanssakulkevista, mutta toisaalta lohduttavaa on että tiedostan yhtälailla että en ole yksin. Yhdistäkää siis voimamme ja energiamme ja tuntekaamme läsnäolo.
Matkasta on lupa nauttia. Niin, elämme yhteiskunnassa joka arvostaa enemmän kylmyyttä ja määrätietoisuutta kuin rakkautta ja harkintaa. Jos kaikki olisivat herkkiä niin luultavasti meillä olisi aika sotku täällä :) Elämän hyväksyminen sellaisenaan antaa vapauden nauttia siitä mitä on. Suurin oivallukseni itsestäni on ollut se että on ollut aikoja jolloin olen keskittynyt liikaa tunteisiini enkä ole nauttinut siitä mitä on, kuinka hyvin asiat loppujenlopuksi ovat. Kiitollisuus elämän pienistä asioista, luonnosta, ruoasta, ihmisistä ympärillä (niistä muutamasta.)
Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja ajatuksia mut ei ne mahtuisi edes tänne. Kaikki ajatukset on käyty läpi. Kun kohtaan kaltaisiani niin arvostan sitä tiettyä sanoinkuvailematonta energiaa mikä syntyy ihmisten välille. "I would rather walk this trip alone than be surrounded by assholes"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua! Mikä lääkitys tepsisi?
Miksi lahjakkuus pitäisi turruttaa lääkkeillä?
Koska se aiheuttaa kipua ja kyvyttömyyttä elää vaaditunlaista elämää? Maailma pyörii enemmistön voimin, ja me herkät taidamme olla vähemmistö.
Enemmistö, nuo turtuneet ja turrutetut, ovat väärässä.
Herkkyyden pitäisi olla normi, ja maailma herkkien.
Muutoksen pitää kulkea toiseen suuntaan! Ei saa antaa periksi!
Olen samaa mieltä! Taivuin pitkään liikaa, joten nykyään taivutan elämää minulle sopivaksi enkä suinkaan lääkitse itseäni maailmaan sopivaksi. Ei tämä herkkyys sentään sairaus ole!
Perhepäivähoitaja ainakin voi tehdä töitä kotona, ja herkkä aikuinen osaa paremmin eläytyä lapsen maailmaan.
Kielenkääntäjä.
Graafinen suunnittelija..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en kestä töissä. Kaikki työt vaativat nykyään sosiaalisuutta. Vähintään työkavereiden vuoksi.
Töiden jälkeen minun on maattava pimeässä tai hämärästi valaistussa huoneessa koko loppu päivä, enkä jaksa tehdä mitään. Jopa siis valo häiritsee palautumistani, sillä koen sen liian voimakkaana ärsykkeenä. Palautumisessakaan en voi nauttia olostani, sillä se kestää liian vähän aikaa, ennen kuin on taas lähdettävä töihin. Viikonloppuisin saavutan hetkeksi, ehkä pariksi tunniksi metsälenkin aikana lauantaina tilan, jossa nautin olostani. Ja sitten sunnuntaina alkaakin taas ahdistamaan tuleva viikko ja vapaapäivien loppuminen.
Pidemmistä lomista sen sijaan pystyn sentään nauttimaan. Olen kuin eri ihminen, kun saan olla tarpeeksi yksin, ärsykkeet ovat vähissä, voin lukea, taiteilla, katsoa kiinnostavia filmejä, liikkua luonnossa, mökkeillä ja viettää aikaa hevosten kanssa. Olen silloin hyvinvoiva, mielikuvituksellinen ja luova, lempeä ja hilpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pameja suuhun.
Eivät ne vaikuta mihinkään. Sama vaikka laittaisit sokeripalan suuhun.
Kyllä ne minua on turruttaneet. Voin olla tilanteessa kuin tilanteessa syötyäni pameja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herkkyys ole sairaus, lääkkeet on tarkoitettu sairauksien hoitoon tai sairauden oireiden lievittämiseen. Miksi haluaisit lääkkeitä, jos kerran jopa itse olet sitä mieltä, ettei sinulla ole mielenterveyden häiriöitä vaan kaikki nuo kuvailemasi ongelmat johtuvat herkkyydestäsi? Itse olen saanut parhaan avun kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. toki se täytyy itse maksaa, koska tosiaan siinä ei hoideta sairautta, vaan opetellaan terapeutin tukemana suuntaamaan ajatuksia siten, että kaikkea ei koeta niin hirveän rasittavana ja kuormittavana, ja toisaalta opetellaan luomaan uusia käyttäytymis-ja ajatusmalleja, joiden avulla elämä sujui stressittömämmin. Kaksi vuotta olen terapiassa nyt käynyt, kohta se loppuu ja olen kyllä uskomattoman paljon sieltä apua saanut! Mutta ne muutokset ajattelu- ja käyttäytymismalleissa kestää kauan, pitää olla tosi pitkäjänteinen sen terapian kanssa. Suosittelen lämpimästi ap:lle ja muille vastaavista asioista kärsiville.
Etätyö!
Siinä saa tehdä rauhassa ja omassa tahdissa hommia kotona ilman hälinää ja ihmisiä.
Etähommia alkaa olemaan jo ihan kivasti tarjolla joten ei muuta kuin kokeilemaan. Niitä voi myös tehdä mistä tahansa kun on netti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kestä töissä. Kaikki työt vaativat nykyään sosiaalisuutta. Vähintään työkavereiden vuoksi.
Töiden jälkeen minun on maattava pimeässä tai hämärästi valaistussa huoneessa koko loppu päivä, enkä jaksa tehdä mitään. Jopa siis valo häiritsee palautumistani, sillä koen sen liian voimakkaana ärsykkeenä. Palautumisessakaan en voi nauttia olostani, sillä se kestää liian vähän aikaa, ennen kuin on taas lähdettävä töihin. Viikonloppuisin saavutan hetkeksi, ehkä pariksi tunniksi metsälenkin aikana lauantaina tilan, jossa nautin olostani. Ja sitten sunnuntaina alkaakin taas ahdistamaan tuleva viikko ja vapaapäivien loppuminen.
Pidemmistä lomista sen sijaan pystyn sentään nauttimaan. Olen kuin eri ihminen, kun saan olla tarpeeksi yksin, ärsykkeet ovat vähissä, voin lukea, taiteilla, katsoa kiinnostavia filmejä, liikkua luonnossa, mökkeillä ja viettää aikaa hevosten kanssa. Olen silloin hyvinvoiva, mielikuvituksellinen ja luova, lempeä ja hilpeä.
no tuo kyllä.vahvasti kuulostaa siltä, että olet aivan väärässä ammatissa! Kannattaisi ihan tosissaan harkita alan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kestä töissä. Kaikki työt vaativat nykyään sosiaalisuutta. Vähintään työkavereiden vuoksi.
Töiden jälkeen minun on maattava pimeässä tai hämärästi valaistussa huoneessa koko loppu päivä, enkä jaksa tehdä mitään. Jopa siis valo häiritsee palautumistani, sillä koen sen liian voimakkaana ärsykkeenä. Palautumisessakaan en voi nauttia olostani, sillä se kestää liian vähän aikaa, ennen kuin on taas lähdettävä töihin. Viikonloppuisin saavutan hetkeksi, ehkä pariksi tunniksi metsälenkin aikana lauantaina tilan, jossa nautin olostani. Ja sitten sunnuntaina alkaakin taas ahdistamaan tuleva viikko ja vapaapäivien loppuminen.
Pidemmistä lomista sen sijaan pystyn sentään nauttimaan. Olen kuin eri ihminen, kun saan olla tarpeeksi yksin, ärsykkeet ovat vähissä, voin lukea, taiteilla, katsoa kiinnostavia filmejä, liikkua luonnossa, mökkeillä ja viettää aikaa hevosten kanssa. Olen silloin hyvinvoiva, mielikuvituksellinen ja luova, lempeä ja hilpeä.
Olet asiakaspalveluammatissa?
Toimiiko terapia oikeasti herkkyyteen? Kun kuitenkin on osoitettu, että kyseessä on usein peritty, hermostollinen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kestä töissä. Kaikki työt vaativat nykyään sosiaalisuutta. Vähintään työkavereiden vuoksi.
Töiden jälkeen minun on maattava pimeässä tai hämärästi valaistussa huoneessa koko loppu päivä, enkä jaksa tehdä mitään. Jopa siis valo häiritsee palautumistani, sillä koen sen liian voimakkaana ärsykkeenä. Palautumisessakaan en voi nauttia olostani, sillä se kestää liian vähän aikaa, ennen kuin on taas lähdettävä töihin. Viikonloppuisin saavutan hetkeksi, ehkä pariksi tunniksi metsälenkin aikana lauantaina tilan, jossa nautin olostani. Ja sitten sunnuntaina alkaakin taas ahdistamaan tuleva viikko ja vapaapäivien loppuminen.
Pidemmistä lomista sen sijaan pystyn sentään nauttimaan. Olen kuin eri ihminen, kun saan olla tarpeeksi yksin, ärsykkeet ovat vähissä, voin lukea, taiteilla, katsoa kiinnostavia filmejä, liikkua luonnossa, mökkeillä ja viettää aikaa hevosten kanssa. Olen silloin hyvinvoiva, mielikuvituksellinen ja luova, lempeä ja hilpeä.
Olet asiakaspalveluammatissa?
Kyllä, mutta minulla on sentään oma, yksityinen työhuone tai -tila.
En tiedä mikä olisi minulle sopiva ala. Tuntuu että meidänlaisille taiteet olisivat ainoita sopivia. Tai tuota kielenkääntäjää voisin harkita.
Alue: Aihe vapaa
Hei ap! Toivon, ettet mitään lääkkeitä ala syödä, ne sotkevat pääsi vain lopullisesti ja peruuttamattomasti.
En muista tekijää/tekijöitä, mutta vuosi pari sitten ilmestyi sellainen kuin Herkän ihmisen käsikirja. Googlettele...
Itse olen aina tarvinnut hiljaisuutta, luonnossa ja puutarhoissa liikkumista, veden äärellä ja ylipäätään kauniissa vihreässä ympäristössä liikkumista ja oleskelua.
Minulle kauhistus on esim. Helsingin Pasila tai Espoon Niittykumpu kauheine rakennuksineen.
Et ole yksin! Mutta älä valitse kemianteollisuuden Big Pharma -tuotteita. Kaikkea hyvää sinulle toivottaen!