Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen lääkitystä herkkyyteen
20.09.2018 |
Onkohan herkkyyteen olemassa mitään toimivaa lääkitystä? Tuntuu että en pärjää yhteiskunnassa ja elämässä herkkyyden vuoksi. Tähän ei tehoa mitkään "Opettele arvostamaan herkkyyttä ja itseäsi", "Ole ylpeästi sellainen kuin olet"... Kyse on siitä, että jokapäiväinen elämä saati sitten odotusten mukainen elämä on minulle liikaa. Ei, minun ei tarvitse täyttää kaikkia muiden tai yhteiskunnan odotuksia ja kokemiani paineita, mutta toisilta ei voi välttyä, kuten esimerkiksi työnteolta.
Tässä ei ole kyse epävarmuudesta tai epäkypsyydestä, joka helpottaisi positiivisten kokemusten ja iän myötä, vaan kyse on yliherkästä hermostosta ja mielestä. Olin jo lapsena hyvin ujo ja herkkä. En kestä paljoa melua, hajuja, sosiaalista kanssakäymistä tuntemattomien ihmisten kanssa, ihmismassoja, jännittäviä tilanteita, stressiä, kofeiinia, alkoholia, kipua, psyykkistä tai fyysistä rasitusta, julmuutta, huonoja käytöstapoja, ikäviä ihmisiä, yli kaksi ihmistä sisältäviä keskustelutilanteita, elämää... Reagoin näihin tuskaisuudella, masentuneisuudella, lamaantuneisuudella, vihalla, fyysisillä kivuilla ja tuntemuksilla, hermostuneisuudella, äänen värinällä, hengen ahdistuksella, poissaolevalla mielentilalla...
Kaipaan vertaistukea.
Kommentit (103)
Sylvi-Sanni Manninen on valinnut kirjan motoksi katkelman tanskalaisen kirjailijan, Jens Peter Jacobsenin, teoksesta Mogens and Other Stories (sitaatin suomentanut Sylvi-Sanni Manninen):
'Tiedätkö, että maailmassa on olemassa salainen veljeskunta...? Täällä on ihmisiä, joille luonto on antanut toisenlaisen luonteenlaadun. Heillä on laajempi sydän ja nopeampi veri. He toivovat ja pyytävät enemmän. Heillä on voimakkaammat halut ja kaipaus, joka on villimpää ja polttavampaa kuin rahvaalla. He ovat lapsia, joiden syntymässä haltiattaret olivat läsnä; heidän silmänsä ovat avoimemmat, heidän aistinsa terävämmät kaikessa tajuamisessa. Elämän ilon ja riemun he juovat sydämensä juurilla, kun toiset tarttuvat niihin vain karkeilla käsillään.´"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ongelma tuntuu pahenevan iän myötä, entistä enemmän koen tarvetta palautua. Ahdistusta monissa tilanteissa, jopa kassajonossa, jos takanani on paljon ihmisiä.
Kesti kauan, ennen kuin tajusin oman aistiyliherkkyyteni. En pelkää tai säiky voimakkaita aistimuksia, mutta koen ne tosi voimakkaana. Tämä taas ylikuormittaa pääkopan hetkessä, jos on esim. kontrolloimatonta hälyä. Saatan itsekin mölytä ja remuta, koska "kaikki tulvii yli" pään sisältä ja tekee mieli pyöriä kuin sähköapina. Stressaannun pienestä ja turhaudun hetkessä. Toisaalta on kiva saada "ylimitoitettuja" kiksejä jostain pienestä spontaanista aistimuksesta, kuten vaikkapa uuden kirjan tuoksusta tai niskojaan nakkelevasta pikkulinnusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua mullekin. Asun kaupungissa ja opiskelen yliopistossa, ärsykkeitä ja kuormitusta riittämiin... Olen ollut jollain tasolla herkkä jo lapsuudessa, mutta aikuisiällä se on pahentunut erityisesti aistiyliherkkyys. Suuret tapahtumat, baarit yms. ovat nykyään kertakaikkisesti liikaa. Olen kyllä kärsinyt myös pitkäaikaisesta masennuksesta, joka ei ainakaan ole edesauttanut sietokyvyn paranemista, päinvastoin.
Tällä hetkellä en haaveile mistään muusta kuin että saisin asua jossain rauhallisessa paikassa lähellä luontoa. Ettei tarvitsisi käydä ainakaan usein kaupungissa, yliopistolla eikä liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Muutenkin yksinkertainen elämä tuntuisi sopivimmalta.
Niin hämmentävää, että tää voisi olla oma kirjoitukseni. Tosin itse matkustamisesta tykkäävänä päätin kaiken muun lisäksi repäistä ja lähteä ulkomaille opiskelemaan. En sanoisi, että se oli virhe - muuten olisin varmasti koko ikäni harmitellut lähtemättä jättämistä - mutta en pidä suurkaupungin melusta tai edes asuinmaastani sen erityisemmin, koska ihmiset ovat todella puheliaita ja sosiaalisia. Olen vasta täällä tajunnut, mitä oikeasti kaipaisin elämääni, ja se on nimenomaan luonnon läheisyyttä jossain rauhallisessa paikassa, jossa voin touhuta puutarhassa ja kävellä koiran kanssa pitkiä lenkkejä varomatta liikennettä tai vastaantulijoita.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miten paljon visuaaliset ja ääniärsykkeet stressaakaan - ja pitkäaikaisesti se on ihan kamalaa! Esimerkiksi juuri nyt kuuntelen yläkerran asukkaiden iltapuuhia ja sisäpihalta kantautuvaa koiran räkytystä, eli siis ääniä joita paikalliset tuskin edes huomaisivat, mutta itse stressaannun niistä todella paljon täysin huomaamattani. Myös esim. roskat kaduilla, graffitit seinissä tai ihmisvilinä ankeassa betoniviidakkossa vetää mielen maahan. Olen huomannut ammentavani paljon hyvää oloa ja inspiraatiota ympäristöstäni, joten jos se ei ole omasta mielestäni ihanteellinen, niin masennun, stressaannun ja vietän mahdollisimman paljon aikaa kotona.
Kunhan saan opinnot loppuun, niin muutan ehdottomasti eri maahan ja pöndelle. Suomesta en tiedä, mutta esim. Skotlannin Ylämaat tuntuu sellaiselta paikalta, jonka rauhaan ja vehreyteen voisin sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Sylvi-Sanni Manninen on valinnut kirjan motoksi katkelman tanskalaisen kirjailijan, Jens Peter Jacobsenin, teoksesta Mogens and Other Stories (sitaatin suomentanut Sylvi-Sanni Manninen):
'Tiedätkö, että maailmassa on olemassa salainen veljeskunta...? Täällä on ihmisiä, joille luonto on antanut toisenlaisen luonteenlaadun. Heillä on laajempi sydän ja nopeampi veri. He toivovat ja pyytävät enemmän. Heillä on voimakkaammat halut ja kaipaus, joka on villimpää ja polttavampaa kuin rahvaalla. He ovat lapsia, joiden syntymässä haltiattaret olivat läsnä; heidän silmänsä ovat avoimemmat, heidän aistinsa terävämmät kaikessa tajuamisessa. Elämän ilon ja riemun he juovat sydämensä juurilla, kun toiset tarttuvat niihin vain karkeilla käsillään.´"
💗✨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyö!
Siinä saa tehdä rauhassa ja omassa tahdissa hommia kotona ilman hälinää ja ihmisiä.
Etähommia alkaa olemaan jo ihan kivasti tarjolla joten ei muuta kuin kokeilemaan. Niitä voi myös tehdä mistä tahansa kun on netti.
Mitä hommia voi tehdä etänä? En tiedä yhtäkään, ja olisin todella iloinen jos jonkun etätyön löytäisin.
Asiakaspalvelua, kääntämistä, kirjoittamista, graafista suunnittelua, koodausta, markkinointia, myyntiä, kirjanpitoa, virtuaali assari.... ihan oikeasti melkein mitä tahansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyö!
Siinä saa tehdä rauhassa ja omassa tahdissa hommia kotona ilman hälinää ja ihmisiä.
Etähommia alkaa olemaan jo ihan kivasti tarjolla joten ei muuta kuin kokeilemaan. Niitä voi myös tehdä mistä tahansa kun on netti.
Mitä hommia voi tehdä etänä? En tiedä yhtäkään, ja olisin todella iloinen jos jonkun etätyön löytäisin.
Asiakaspalvelua, kääntämistä, kirjoittamista, graafista suunnittelua, koodausta, markkinointia, myyntiä, kirjanpitoa, virtuaali assari.... ihan oikeasti melkein mitä tahansa!
Pitääpä tutustua noihin mahdollisuuksiin! Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyö!
Siinä saa tehdä rauhassa ja omassa tahdissa hommia kotona ilman hälinää ja ihmisiä.
Etähommia alkaa olemaan jo ihan kivasti tarjolla joten ei muuta kuin kokeilemaan. Niitä voi myös tehdä mistä tahansa kun on netti.
Mitä hommia voi tehdä etänä? En tiedä yhtäkään, ja olisin todella iloinen jos jonkun etätyön löytäisin.
Asiakaspalvelua, kääntämistä, kirjoittamista, graafista suunnittelua, koodausta, markkinointia, myyntiä, kirjanpitoa, virtuaali assari.... ihan oikeasti melkein mitä tahansa!
Pitääpä tutustua noihin mahdollisuuksiin! Kiitos!
Itsekseen vetäytyminen voi lisätä herkistäytymistä entisestään. Viriketaso pitäisi pitää itselle sopivana.
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Epäilen itselläni olevan piirteitä aspergerista. Miten asiaa pääsisi selvittämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Epäilen itselläni olevan piirteitä aspergerista. Miten asiaa pääsisi selvittämään?
Lääkäriin ja sieltä asiaa lähdetään tutkimaan jos koetaan tarpeelliseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Ihmettelen alapeukkuja kun aistiherkkyys olennaisesti liittyy aspergeriin.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/aspergerin-oireyhtyma-…
Vierailija kirjoitti:
Tämä ongelma tuntuu pahenevan iän myötä, entistä enemmän koen tarvetta palautua. Ahdistusta monissa tilanteissa, jopa kassajonossa, jos takanani on paljon ihmisiä.
Voi sentään, sama täällä. Vuosikymenet olen ajatellut ja pannut toivoni siihen, että iän myötä tämä ongelma varmasti helpottaa. Nyt en voi muuta kuin sanoa itselleni :"Herää pahvi!". En pysty enää mitenkään uskottelemaan/huijaamaan itselleni, että vanheneminen toisi helpotusta, kun kehitys kehittyy koko ajan vain päinvastaiseen suuntaan.
Harmittaa :( Tämä on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan kaikki kuvailemasi oireet. Itse olen nyt 44v, voin sanoa siedättäneeni itseäni koko ikäni. Nyt oireita on ehkä vähemmän kuin koskaan. En ole koskaan lääkinnyt itseäni, en edes miettinyt sitä. Olen perheellinen ja kouluni käynyt. Teen työtä missä viihdyn mutta koulutustani alemmalla tasolla. Vapaa-ajalla olen perhettäni lukuunottamatta lähes erakko. Pidän huonosti yhteyttä ystäviin tai sukulaisiin ja viihdyn paljon kotona. Energiani ei vaan riitä muuhun. Kun saa itse määrittää aktiivisuutensa, mutta yrittää kuitenkin edes joskus tehdä jotain mukavuusalueensa ulkopuolella pääsee jokinlaiseen sisäisen rauhan olotilaan. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Ihmettelen alapeukkuja kun aistiherkkyys olennaisesti liittyy aspergeriin.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/aspergerin-oireyhtyma-…
Minulla ei ole Aspergerin oireyhtymää. Minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä, ja tuntemieni ihmisten kanssa saan kuulla olevani ymmärtäväinen, hyvä kuuntelija ja muutenkin hyvä kommunikoimaan. Oireita tulee vain tuntemattomien ihmisten kanssa, tai jännittävissä tilanteissa. Ongelmat noissa asioissa on käsittääkseni Aspergerin edellytys. Aistiyliherkkyys voi liittyä myös ihan vain herkkyyteen ja ujouteen. Ujot ovat tutkitusti herkkiä ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Epäilen itselläni olevan piirteitä aspergerista. Miten asiaa pääsisi selvittämään?
Lääkäriin ja sieltä asiaa lähdetään tutkimaan jos koetaan tarpeelliseksi
Millaiselle lääkärille? Käyn psykiatrilla masennuksen ja ahdistuksen takia. Onko hän pätevä ottamaan tähän asiaan kantaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidänlaisia rääpäleitä voi olla olemassa evoluution jäljiltä? Onko teillä jokin mutaatio, joka on rinnaistettavissa esim. Downin syndroomaan?
Oletko jokin sosiopaatti?
Ihan vain pohdin asiaa mielenkiinnosta. Toki se voi tuollaiselle näyttäytyä sosiopatiana.
Me herkästi ahdistuvat ja reagoivat ollaan tietenkin siirretty geenejä eteenpäin koska ei oteta riskejä ja havainnoidaan ympäristöä herkästi. Mutta harmi vaan että nykyään näistä ominaisuuksista on enemmän haittaa. Täällä yksi joka luki aloitusta ja mietti että ihan kuin omasta suusta. Ryhdyin tutkijaksi mutta mitä hittoa, tässäkin työssä vaikka kuinka paljon esiintymistä "verkostoitumista". Haaveilin omasta tutkijankammiosta ja yksinäisyydestä. Jos ihmettelette surkeaa ulosantiani niin olen valvonut pari yötä jännittäen esiintymisiä. Mille alalle voin vaihtaa, en enää keksi.
Kirjailija. Tai haamukirjailija. Ei ole pakko mennä tilaisuuksiin, jos ei halua.
Ihanaa, että löysin tämän ketjun just tänään! Olen kaksi päivää taas itkenyt paria epäoikeudenmukaista/stressaavaa tapahtumaa. Ihan mahdotonta mun on uskoa, että tähän herkkyyteen löytyisi apuja. Itse olen kyllä taiteellinen herkkä, mutta en pysty tekemään mitään luovaa, kun työ vie kaiken energian.
Olisi mahdollisuus etätyöhön, mutta se ei sopinutkaan, koska itsekseen oleminen pahentaa erakkoluonnetta, enkä pysty sitten sosiaaliseen kanssakäyntiin lainkaan. Ahdistun liiasta yksinolosta. Tavallaan siis tarvitsen myös muita ihmisiä, eikä mua haittaa esim naapurien äänet.
Tiedän, että työelämässä en ole kovin kovaa valuuttaa, enkä tule pääsemään kovin pitkälle. Eniten harmittaa, että työkaverit joutuu kärsimään ja joskus paikkaamaan mulle kuuluvia hommia, jotka vaatii sosiaalisuutta. Tosin ovat tehneet sen pyytämättä, ihanat ihmiset ❤
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua! Eniten olen kokenut negatiivisesti vaikuttavana sen, kuinka ihmeissään muut ihmiset voivat olla ujosta ja herkästä persoonasta, ja käyttäytyä sen vuoksi todella töykeästi. Minulta on mm. kysytty että miksi en puhu juuri mitään, miksi olen aina yksin töissä, miksi olen niin sulkeutunut... Miltä tuntuisi, jos itse kysyisin että miksi puhut jatkuvasti, miksi aina hakeudut muiden seuraan, miksi olet niin ulospäinsuuntautunut... Sama asia, mutta jälkimmäinen vain on jostain syystä ihannoitua. On minua kiusattukin tämän vuoksi. Nämä piirteet saavat julmat ihmiset kehräämään. Monet myös kuvittelevat, että herkkä ja ujo on automaattisesti heikko. Ehkä silloin, jos psykopatia on janan toinen ääripää...
Sama kokemus täällä. Luulin, että tuo ihmettely loppuisi aikuisuuteen, mutta eipä vaan, edelleen näin keski-iässä esim esimies saattaa taivastella kuinka olen niin hiljainen. Olen luovuttanut. En tule koskaan sopeutumaan. Mutta mielestäni herkkyys ja ujous on heikkoutta, ainakin itselläni. Tuntisin olevani paljon vahvempi ilman näitä ominaisuuksia.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hommia voi tehdä etänä? En tiedä yhtäkään, ja olisin todella iloinen jos jonkun etätyön löytäisin.