Tarvitsen lääkitystä herkkyyteen
Onkohan herkkyyteen olemassa mitään toimivaa lääkitystä? Tuntuu että en pärjää yhteiskunnassa ja elämässä herkkyyden vuoksi. Tähän ei tehoa mitkään "Opettele arvostamaan herkkyyttä ja itseäsi", "Ole ylpeästi sellainen kuin olet"... Kyse on siitä, että jokapäiväinen elämä saati sitten odotusten mukainen elämä on minulle liikaa. Ei, minun ei tarvitse täyttää kaikkia muiden tai yhteiskunnan odotuksia ja kokemiani paineita, mutta toisilta ei voi välttyä, kuten esimerkiksi työnteolta.
Tässä ei ole kyse epävarmuudesta tai epäkypsyydestä, joka helpottaisi positiivisten kokemusten ja iän myötä, vaan kyse on yliherkästä hermostosta ja mielestä. Olin jo lapsena hyvin ujo ja herkkä. En kestä paljoa melua, hajuja, sosiaalista kanssakäymistä tuntemattomien ihmisten kanssa, ihmismassoja, jännittäviä tilanteita, stressiä, kofeiinia, alkoholia, kipua, psyykkistä tai fyysistä rasitusta, julmuutta, huonoja käytöstapoja, ikäviä ihmisiä, yli kaksi ihmistä sisältäviä keskustelutilanteita, elämää... Reagoin näihin tuskaisuudella, masentuneisuudella, lamaantuneisuudella, vihalla, fyysisillä kivuilla ja tuntemuksilla, hermostuneisuudella, äänen värinällä, hengen ahdistuksella, poissaolevalla mielentilalla...
Kaipaan vertaistukea.
Kommentit (103)
Oletko kokeillut kannabista? Sehän tekee ihmisestä sellaisen "rennon" eli jotenkin välinpitämättömän.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
En kestä paljoa melua, hajuja, sosiaalista kanssakäymistä tuntemattomien ihmisten kanssa, ihmismassoja, jännittäviä tilanteita, stressiä, kofeiinia, alkoholia, kipua, psyykkistä tai fyysistä rasitusta, julmuutta, huonoja käytöstapoja, ikäviä ihmisiä, yli kaksi ihmistä sisältäviä keskustelutilanteita, elämää... Reagoin näihin tuskaisuudella, masentuneisuudella, lamaantuneisuudella, vihalla, fyysisillä kivuilla ja tuntemuksilla, hermostuneisuudella, äänen värinällä, hengen ahdistuksella, poissaolevalla mielentilalla...
Kaipaan vertaistukea.
Kuin olisin itse kirjoittanut omasta elämästäni. Teen vajaata työviikkoa ja lopun aikaa palaudun kotona, jotta jaksaisin taas työpäivät. Viihdyn parhaiten omissa oloissani, mieluiten luonnossa koiran kanssa, minua kuluttaa ihmisten seurassa oleminen.
Itse en ole ehkä samalla tavalla "yliherkkä", mutta paljon samojakin piirteitä löytyy. Sairaalloinen jännittäminen, joka ilmenee kahvikuppineuroosina, äänen värinänä, jos joutuu pitämään puhetta, esitelmää jne. Noissa tilanteissa vapisen siis käsistä, päästä, jaloista ja oikeastaan koko kropasta kuin haavanlehti, eikä silloin tietenkään mistään tule mitään, koska ajatuskin on täysin tukossa. Jännitän jo viikkotolkulla etukäteen, kun tiedän jotain tällaista tapahtumaa olevan tulossa.
Iän myötä nuo oireet eivät ole helpottaneet, minulla ne ovat alkaneet n. parikymppisenä ja nyt olen pitkälle yli 5-kymmenen. Töissä olen ollut koko ajan ja aion olla vastakin. Itselläni on kyllä toimiva lääkitys Opamox, joka on rauhoittava lääke ja jota olen ottanut aina tarvittaessa, toimii itselläni aivan loistavasti, mutta ilman tuota lääkettä, en pystyisi nykyisessä työssäni olemaan, enkä varmaan missään muussakaan työssä, vaan olisin ollut jo kauan sitten nuori sairaseläkeläinen.
Ei tuota lääkitystäkään nyt niin pelätä tarvitse, varsinkaan kun tietää, että se parantaa huomattavasti elämänlaatua. Itse ainakin suosittelen edes kokeilemaan.
Pamit on ihania... opiaatit toimii myös.
🇺🇦🇮🇱
Joku liikuntalaji, jossa voit käyttää voimaa. Tunnet kehon kautta että saat olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Ihmettelen alapeukkuja kun aistiherkkyys olennaisesti liittyy aspergeriin.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/aspergerin-oireyhtyma-…
Juu, mutta sitten on olemassa erityisherkkiä ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä autismin tai aspergerin kanssa!
Uskokaa jo!
Herkkyys sinällään ei ole mikään sairaus! Vaikka sitä meille herkille eri tahoita ymmärtämättömät ihmiset viestivät. Se on yksi tän herkkyyden kirouksista, tulla väärinymmärretyksi.
Kaffepulla kirjoitti:
Pamit on ihania... opiaatit toimii myös.
Ajattelitko antaa jotain rakentavia mielipiteitä tähän keskusteluun?
Kaffepulla kirjoitti:
Oletko kokeillut kannabista? Sehän tekee ihmisestä sellaisen "rennon" eli jotenkin välinpitämättömän.
Sen käyttö on laitonta ja voi laukaista päälle psykoosin. Mietitkö yhtään järjen kanssa neuvoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei AP olisi asperger tai sitten adhd?
Aikoinaan seurustelin aspergerin kanssa ja ainakin toi herkkyys/aistiyliherkkyys kuulostaa tutulta
Ihmettelen alapeukkuja kun aistiherkkyys olennaisesti liittyy aspergeriin.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/aspergerin-oireyhtyma-…
Juu, mutta sitten on olemassa erityisherkkiä ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä autismin tai aspergerin kanssa!
Uskokaa jo!
Herkkyys sinällään ei ole mikään sairaus! Vaikka sitä meille herkille eri tahoita ymmärtämättömät ihmiset viestivät. Se on yksi tän herkkyyden kirouksista, tulla väärinymmärretyksi.
Tuo on tosiaan yksi häiritsevä asia lisää, tulla siis jotenkin diagnosoiduksi ja siksi myös leimatuksi toisten toimesta luonnollisen perusluonteen vuoksi. En vaan ymmärrä mitä nuo huomauttelijat, esim miksi olet niin hiljaa, oikein ajattelevat. Haluavatko he loukata vai onko kyseessä vain sosiaalinen taidottomuus?
Minusta tässä keskustelussa on ongelmana negatiivisuus eikä herkkyys. On olemassa ihmisiä jotka nauttivat herkkien seurasta ja netin kautta nämä ryhmät kyllä löytää jos oikeasti haluaa.
Työpaikalla voi pyytää itselleen sellaisia tehtäviä joissa saa olla välillä rauhassa. Kyllä hiljaista puurtajaakin arvostetaan. Tärkeintä on kuittenkin suhtautua poistiivisesti muihin eikä odottaa että he ymmärtäisivät kohdella itseä kuin invalidia. Mulle on käynyt niin että iän myötä olen oppinut valitsemaan sellaisia ihmisiä, tilanteita ja sellaista elämää, joka ei koettele liiaksi.
Vapaa-aikana kannattaa harrastaa joogaa, metsäretkiä, taidetta, akustista musiikkia. Matkustaakin voi rauhallisissa maaseutupaikoissa junalla, lukea paljon, tutustua niihin muihin hiljaisiin ja filosofisiin.
Onko jollain herkällä työtä, jonka kokee hyväksi ja sopivaksi eikä liian kuormittavaksi?
Kertokaa mikä työ/ammatti?
Itse herkkänä nautin muiden herkkisten seurasta. Kun löytää ujohkon alta kulmain katselevan ja ujosti hymyilevän miehen tai naisen, jonka kanssa voi keskustella järkevästi aiheesta kuin aiheesta niin se on mukavaa. Ja joka ennen kaikkea ei puhu vain itsestään vaan on aidosti kiinnostunut muidenkin mielipiteistä. Harmi, että näitä ihmisiä on niin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse herkkänä nautin muiden herkkisten seurasta. Kun löytää ujohkon alta kulmain katselevan ja ujosti hymyilevän miehen tai naisen, jonka kanssa voi keskustella järkevästi aiheesta kuin aiheesta niin se on mukavaa. Ja joka ennen kaikkea ei puhu vain itsestään vaan on aidosti kiinnostunut muidenkin mielipiteistä. Harmi, että näitä ihmisiä on niin harvassa.
Minä myös! Kaikki tällaiset ongelmani katoaa hetkeksi kokonaan, kun olen toisen kaltaiseni kanssa. Olo on ymmärretty ja tuntuu hyvältä. Onneksi minulla on yksi samanlainen ystävä.
Mulla auttaa Escitalopraamilääkitys liialliseen herkkyyteen tosi hyvin. Kun ei enää stressaa liikaa niin energiaa jää muuhunkin toimintaan. Minulla myös ahdistusta ja masennusta ollut elämäntilanteeni nopean muutoksen takia. Kannattaa kokeilla. Alussa kamalia aloitusoireita, mutta menevät parissa viikossa ohi ja elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan siedettävältä, eikä jännitä ja ahdistu liikaa kaikesta.
Eipä ole tullut mieleenikään että herkkyyttä voisi tai kuuluisi lääkitä. Toisaalta mitäpä ei lääkittäisi yhteiskunnassa, jonka tärkein arvo on raha ja tuloksellisuus.
Sama täällä. Lääkäristä tähän ei varmasti mitään määrätä. Käytän huumeita.
Tuntuu raskaalta elää tällaisen erityispiirteistön kanssa, jota niin harva vaikuttaa edes ymmärtävän. Monien neuvo on nimenomaan se, että "opettele elämään asian kanssa."
Minusta tietyntyyppisen ja -vahvuisen herkkyyden kanssa on lähes mahdoton elää.
Vitt kirjoitti:
Sama täällä. Lääkäristä tähän ei varmasti mitään määrätä. Käytän huumeita.
Tuntuu raskaalta elää tällaisen erityispiirteistön kanssa, jota niin harva vaikuttaa edes ymmärtävän. Monien neuvo on nimenomaan se, että "opettele elämään asian kanssa."
Minusta tietyntyyppisen ja -vahvuisen herkkyyden kanssa on lähes mahdoton elää.
Juuri niin. Täälläkin joku jo puhuu "negatiivisesta asenteesta", vaikka kyse on luontaisesta persoonallisuudesta, ja vertaa perustarpeitaan ilmaisevaa herkkää invalidiin...
Totta, antamani olikin vain esimerkki sinua sen tarkemmin tuntematta.