Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen lääkitystä herkkyyteen
20.09.2018 |
Onkohan herkkyyteen olemassa mitään toimivaa lääkitystä? Tuntuu että en pärjää yhteiskunnassa ja elämässä herkkyyden vuoksi. Tähän ei tehoa mitkään "Opettele arvostamaan herkkyyttä ja itseäsi", "Ole ylpeästi sellainen kuin olet"... Kyse on siitä, että jokapäiväinen elämä saati sitten odotusten mukainen elämä on minulle liikaa. Ei, minun ei tarvitse täyttää kaikkia muiden tai yhteiskunnan odotuksia ja kokemiani paineita, mutta toisilta ei voi välttyä, kuten esimerkiksi työnteolta.
Tässä ei ole kyse epävarmuudesta tai epäkypsyydestä, joka helpottaisi positiivisten kokemusten ja iän myötä, vaan kyse on yliherkästä hermostosta ja mielestä. Olin jo lapsena hyvin ujo ja herkkä. En kestä paljoa melua, hajuja, sosiaalista kanssakäymistä tuntemattomien ihmisten kanssa, ihmismassoja, jännittäviä tilanteita, stressiä, kofeiinia, alkoholia, kipua, psyykkistä tai fyysistä rasitusta, julmuutta, huonoja käytöstapoja, ikäviä ihmisiä, yli kaksi ihmistä sisältäviä keskustelutilanteita, elämää... Reagoin näihin tuskaisuudella, masentuneisuudella, lamaantuneisuudella, vihalla, fyysisillä kivuilla ja tuntemuksilla, hermostuneisuudella, äänen värinällä, hengen ahdistuksella, poissaolevalla mielentilalla...
Kaipaan vertaistukea.
Kommentit (103)
Normaalisti aivot adaptoituvat ärsykkeisiin. Yleensä tapahtuu IPSP ja EPSP säätämällä (Inhibitory/Excitatory postsynaptic potential).
Aistiyliherkkyys voi johtua monesta eri asiasta, esimerkiksi homeista tai muista hormonihäiritsijöistä. Lisäksi voi olla esimerkiksi autistisen kirjon piirteitä, jolloin kyse voi olla geneettisistä tekijöistä tai vahingoittuneista aivojen säätelyjärjestelmistä.
Toiset ihmiset oppivat kestämään kipua, toiset eivät. Toisille pieni sormella tökkäisy saattaa tuntua hirveältä, toiset eivät ole moksiskaan. Aivojen kannalta samat aivojen alueet aktivoituvat fyysisestä kivusta ja esimerkiksi kiusaamisesta syntyvässä "kivussa".
Ongelmaa kannattaa pyrkiä hallitsemaan terapialla. Lääkkeistä voi olla jotain apua, mutta mikään ei varsinaisesti korjaa vahinkoja. Lääkkeiden ongelmana ovat pitkäaikaiskäytön suurempi haitta suhteessa hyötyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä on mitä on. Joudut vain etsimään tapoja elää tätä. Ellei niitä löydy, niin aina täältä pääsee poiskin.
Miten muka? Etkö tiennyt, että herkälle pois pääsynkin pitäisi olla turvallista ja varmaa, jotta sellaiseen uskaltaisi ryhtyä, jotta riskejä ei olisi. En siis missään nimessä kehota ketään itsemurhaan, vaan esitin vain huomion.
Sama juttu. Hermot äärimmäisen herkässä kaiken aikaa ja pelkään, että teen vielä jonain päivänä jotain todella tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua mullekin. Asun kaupungissa ja opiskelen yliopistossa, ärsykkeitä ja kuormitusta riittämiin... Olen ollut jollain tasolla herkkä jo lapsuudessa, mutta aikuisiällä se on pahentunut erityisesti aistiyliherkkyys. Suuret tapahtumat, baarit yms. ovat nykyään kertakaikkisesti liikaa. Olen kyllä kärsinyt myös pitkäaikaisesta masennuksesta, joka ei ainakaan ole edesauttanut sietokyvyn paranemista, päinvastoin.
Tällä hetkellä en haaveile mistään muusta kuin että saisin asua jossain rauhallisessa paikassa lähellä luontoa. Ettei tarvitsisi käydä ainakaan usein kaupungissa, yliopistolla eikä liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Muutenkin yksinkertainen elämä tuntuisi sopivimmalta.
Sä olet oikeilla jäljillä! Mullakin ärsyke herkkyyttä ja adhd oireistoa ja apu löytyi hiljaisesta asuinpaikasta jossa on luontoa yllinkyllin ympärillä, myös lemmikin seura rauhoittaa joten täällä on kaikkea mitä pääni tarvitsee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä on mitä on. Joudut vain etsimään tapoja elää tätä. Ellei niitä löydy, niin aina täältä pääsee poiskin.
Miten muka? Etkö tiennyt, että herkälle pois pääsynkin pitäisi olla turvallista ja varmaa, jotta sellaiseen uskaltaisi ryhtyä, jotta riskejä ei olisi. En siis missään nimessä kehota ketään itsemurhaan, vaan esitin vain huomion.
Voin vinkata varmasta tavasta, joka toimii hyvin. Tällä herkkänä ihmisenä lohdutan itseäni, että elämä on joka tapauksessa valinta. Se ihan oikeasti helpottaa ajatuksena, että tietää, ettei tätä ole pakko elää ellei tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Oon jo nelikymppinen ja aina saanut kuulla kuinka olen liian herkkä. Työelämä on yhtä tuskaa mutta minkäs teet, jollain on elettävä. Masennuslääkkeitä käytin ja kävin parin vuoden terapian ilman mainittavaa hyötyä. Päivä kerrallaan. Onneksi mulla on suht rauhalliset seinänaapurit, että saan kotona olla rauhassa.
Minulla on myös ollut hyvä lapsuus eikä mitään todella kamalia ja traumatisoivia kokemuksia ole taustalla, ja silti olen hauras kuin haavan lehti. Itselle tuntuu uskomattomalta kuinka hirvittäviä asioita läpikäyneet ihmiset saattavat usein ainakin vaikuttaa paljon kovemmilta ja kyvykkäimmiltä kuin minä, vaikka olisin saanut elämän alun osilta niin sanotusti paremmat eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä on mitä on. Joudut vain etsimään tapoja elää tätä. Ellei niitä löydy, niin aina täältä pääsee poiskin.
Miten muka? Etkö tiennyt, että herkälle pois pääsynkin pitäisi olla turvallista ja varmaa, jotta sellaiseen uskaltaisi ryhtyä, jotta riskejä ei olisi. En siis missään nimessä kehota ketään itsemurhaan, vaan esitin vain huomion.
Voin vinkata varmasta tavasta, joka toimii hyvin. Tällä herkkänä ihmisenä lohdutan itseäni, että elämä on joka tapauksessa valinta. Se ihan oikeasti helpottaa ajatuksena, että tietää, ettei tätä ole pakko elää ellei tahdo.
Haluaisin kuulla tuosta tavasta, mutta ei viitsi mahdollisesti antaa syytä poistattaa sen vuoksi toisten hyvää keskustelua.
Tämä nykymaailma on mulle vaan liikaa. Oireilen herkästi sekä henkisesti että fyysisesti. Okei, mä olen luova mutta kyllä mä luopuisin tästä herkkyydestä silmänräpäyksessä, jos saisin olla "normaali".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua! Mikä lääkitys tepsisi?
Miksi lahjakkuus pitäisi turruttaa lääkkeillä?
Koska se aiheuttaa kipua ja kyvyttömyyttä elää vaaditunlaista elämää? Maailma pyörii enemmistön voimin, ja me herkät taidamme olla vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa perehtyä noihin aistiyliherkyyksien oireisiin ja hoitoon. Joskus on ollut juttuja ihan lehdissä asti, kun joku näistä kärsinyt henkilö on jättänyt työnsä ja muuttanut elämänsä täysin, muuttanut Lappiin , työllistänyt itsensä koiravaljakolla tai muuttanut maalle ja ruvennut elämään ilman mukavuuksi omavaraisesti... Minusta näissä on todella järkeä, ei ihminen ole luotu kaupunkiin, tätä vaihetta on ollut niin pieni ajanjakso, että ei evoluutio ole vielä muuttanut ihmistä niin paljon, että se sietäisi kaikki nämä "uudet" ärsykkeet.
Geeniperimä rappeutuu, eikä kehity....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä on mitä on. Joudut vain etsimään tapoja elää tätä. Ellei niitä löydy, niin aina täältä pääsee poiskin.
Miten muka? Etkö tiennyt, että herkälle pois pääsynkin pitäisi olla turvallista ja varmaa, jotta sellaiseen uskaltaisi ryhtyä, jotta riskejä ei olisi. En siis missään nimessä kehota ketään itsemurhaan, vaan esitin vain huomion.
Voin vinkata varmasta tavasta, joka toimii hyvin. Tällä herkkänä ihmisenä lohdutan itseäni, että elämä on joka tapauksessa valinta. Se ihan oikeasti helpottaa ajatuksena, että tietää, ettei tätä ole pakko elää ellei tahdo.
Haluaisin kuulla tuosta tavasta, mutta ei viitsi mahdollisesti antaa syytä poistattaa sen vuoksi toisten hyvää keskustelua.
Läheisen toimintaa peilaten: varmista, varmista ja vielä kerran varmista. Älä jätä sattumalle tilaa. Mutta oikeasti: jokainen päivä on mahdollisuus. Hieno sellainen. Ihminen oppii elämään kipujensa kanssakin hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidänlaisia rääpäleitä voi olla olemassa evoluution jäljiltä? Onko teillä jokin mutaatio, joka on rinnaistettavissa esim. Downin syndroomaan?
Oletko jokin sosiopaatti?
Ihan vain pohdin asiaa mielenkiinnosta. Toki se voi tuollaiselle näyttäytyä sosiopatiana.
Me herkästi ahdistuvat ja reagoivat ollaan tietenkin siirretty geenejä eteenpäin koska ei oteta riskejä ja havainnoidaan ympäristöä herkästi. Mutta harmi vaan että nykyään näistä ominaisuuksista on enemmän haittaa. Täällä yksi joka luki aloitusta ja mietti että ihan kuin omasta suusta. Ryhdyin tutkijaksi mutta mitä hittoa, tässäkin työssä vaikka kuinka paljon esiintymistä "verkostoitumista". Haaveilin omasta tutkijankammiosta ja yksinäisyydestä. Jos ihmettelette surkeaa ulosantiani niin olen valvonut pari yötä jännittäen esiintymisiä. Mille alalle voin vaihtaa, en enää keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidänlaisia rääpäleitä voi olla olemassa evoluution jäljiltä? Onko teillä jokin mutaatio, joka on rinnaistettavissa esim. Downin syndroomaan?
Oletko jokin sosiopaatti?
Ihan vain pohdin asiaa mielenkiinnosta. Toki se voi tuollaiselle näyttäytyä sosiopatiana.
Me herkästi ahdistuvat ja reagoivat ollaan tietenkin siirretty geenejä eteenpäin koska ei oteta riskejä ja havainnoidaan ympäristöä herkästi. Mutta harmi vaan että nykyään näistä ominaisuuksista on enemmän haittaa. Täällä yksi joka luki aloitusta ja mietti että ihan kuin omasta suusta. Ryhdyin tutkijaksi mutta mitä hittoa, tässäkin työssä vaikka kuinka paljon esiintymistä "verkostoitumista". Haaveilin omasta tutkijankammiosta ja yksinäisyydestä. Jos ihmettelette surkeaa ulosantiani niin olen valvonut pari yötä jännittäen esiintymisiä. Mille alalle voin vaihtaa, en enää keksi.
Minäkään en keksi sopivaa alaa, saati sopivaa ja sellaista joka työllistäisi. Vaikuttaa siltä että kaikki ammatit vaativat nykyään todella paljon, sosiaalisuuttakin.
Sylvi-Sanni Manninen: Outolintu, erilainen
Tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Valitse itsellesi sopiva työ, kaikissa ei ole samat vaatimukset. Voit tehdä työtä esim. kotoa käsin. Älä lannistu.
T. Itsekin herkkä taiteilijasielu, joka ymmärtää hyvin mistä puhut.
Muista että herkkyys on lahjakkuutta jota kaikilla ei ole.
Herkkyyden voi kääntää hyödyksi, jos on joku tuottava taiteilija. Muut sen sijaat saavat pyyhkiä herkkyydellä hanuriaan, koska se on pelkkä este ja heikkous. Itsekin olen herkkä, mutta minulla ei ole mitään taiteellista lahjakkuutta, ainakaan sellaista mistä olisi mitään hyötyä saatika minkä voisi kääntää itselleen ammatiksi. Pelkkää haittaa siis, koska työelämässä tai elämässä ei herkkyydellä ole mitään merkitystä. Se tekee heikoksi kun olisi oltava vahva ja se altistaa hyväksikäytölle ja henkisille kärsimyksille.
Siis jos olet herkkä tavis, koveta itsesi tavalla tai toisella. Toiset oppivat sen luonnostaan ja ajan mittaan, toiset tarvitsevat lääkitystä.
Alue: Aihe vapaa
Sori, elämä on mitä on. Joudut vain etsimään tapoja elää tätä. Ellei niitä löydy, niin aina täältä pääsee poiskin.