Mitä hyviä ja huonoja puolia on yksilapsisessa perheessä?

- Liikkuminen on helpompaa kuin monilapsisessa perheessä

- Lomailu ym. on halvempaa

- Asumiskustannukset pysyvät siedettävinä

- Lapsi saa ainakin tarpeeksi huomiota, tästä on monella puutetta

- Voimme keskittyä täysillä tämän yhden kasvattamiseen, isompi mahdollisuus saada hänstä ns. täysijärkinen

- Kun lapsi on muuttanut pois, meidän vanhempien oma elämä alkaa samantien eikä sitten joskus kun nuorin kasvaa



Itsekkäitä syitä varmaan, mutta kukaan ei ole käskenyt tekemään viittätoista lasta ;).

Lapsena en tuntenut jääväni mistään paitsi. Päin vastoin; uskon, että vanhemmilta saamani huomio ja keskustelut ovat auttaneet suuresti kehitystäni - pärjäsin aina koulussa hienosti ja olin ikäisiäni fiksumpi (juu, ja myös varmasti ärsyttävän pikkuvanha ;).



Nyt aikuisena on tilanne toinen - harmittaa niin vietävästi. Meillä on pieni suku, joten käytännössä olen ainoa oman sukupolveni edustaja. Nyt on mieleen tullut se todellisuus, että vanhemmat eivät olekaan ikuisia. Minä siis todennäköisesti saatan molemmat hautaan yksin. Onhan minulla nyt oma perhe, mutta se ei vaan jotenkin ole sama...ja olisihan se ihana viettää perhejuhlia kutsuen sisarukset perheineen kylään, ja lapsella olisi serkkuja...



Itselläni on nyt yksi lapsi ja rehellisesti on pakko sanoa, etten välttämättä jaksaisi koko rumbaa alusta uudestaan. Silti aion yrittää. Haluan tarjota muutenkin omalleni parasta kaikessa, niin myös tässä asiassa. (Ja ennen kuin joku vetää herneet nenään: Tämähän on tietysti vain minun mielipiteeni. ;)

-Kukaan ei jaa lapsen kanssa samaa taustaa ja samaa historiaa. Lapsi voi tuntea itsensä tietyllä tavalla yksinäiseksi tämän takia aikuisenakin

-Vanhemmat joutuvat enemmän viihdyttämään lasta, koska tällä ei ole ikäistään seuraa, esim lomamatkat voivat olla tylsiä

-Lapsi tottuu olemaan huomion keskipisteenä, eikä opi luonnollista jakamista

-lapsi jää paitsi sisuruussuhteista, mikä on todellinen menetys



Toki hyviäkin puolia varmasti on, kuten juuri tuo että venhempien huomio riittää aina, mutta se on kyllä samalla myös huono puoli.

Kadehdin ystäviäni joilla on sisaruksia, edes yksi isolla ikäerolla.. Muuten lapsuus oli mukavaa, ei ollut pulaa ajasta eikä rahasta tms.

Hyviä puolia:

- yhden lapsen kanssa halvempaa kuin useamman, voi ostaa kalliimpia harrastusvälineitä ja vaatteita

- yhden kanssa matkustelu helpompaa

- mahdollisesti raskas ja ikävä vauva/taaperovaihe eletään vain kerran, kun lapsi kasvaa isommaksi ei tarvitse aloittaa alusta uuden kanssa

- omaa aikaa jää enemmän yhden kanssa

- yhdelle lapselle saa helpommin hoitajan kuin usealle

- yhden sairastelut helpompi jaksaa kuin useamman



Miinusta:

- yksi lapsi voi olla oikeasti yksinäinen, juuri lomamatkoilla voi olla tylsää vain vanhempien kanssa

- lapsi jää vaille kokemusta sisaruksista

- lapsesta voi tulla epäsosiaalinen joka ei pärjää isossa ryhmässä

- vanhemmat jäävät vaille kokemusta lasten erilaisuudesta, uskovat kasvattajina voivansa vaikuttaa kaikkeen mitä lapsi tekee, murehtivat ja hösöttävät liikaa, ns. " yhden lapsen vanhemman syndrooma" .

- jos ainoalle lapselle tapahtuu jotain, jäävät vanhemmat tosi yksin.