Suhtaudutaanko Suomessa negatiivisesti lapsen hankintaan alle 26-vuotiaana?

Synnytystalkoita yhteiskunnassa toivotaan, mutta toisaalta aina lapsen hankintaan ei suhtauduta niin kannustavasti.

Tarvitseeko todella edes ammatin olla opiskeltuna valmiiksi ennen perheen perustamista? Opiskelut voivat joustaa siinä missä työelämäkin, vaikka taloudellisesti voi olla tiukempaa.

Aiomme tehdä biologisia lapsia niin pian kuin mahdollista. Yksi keskenmeno ehti tapahtua ensin jonka takia olemme hieman tauolla. Täytimme juuri 24 ja 27. Haluaisimme 3-4 yhteistä lasta. Olemme miespari. Oma lähipiiri suhtautuu ajatukseen hyvin. Molempien vanhemmat ovat jo aiemmin ilmaisseet toiveen lapsenlapsista.

Lasten ei tulisi lisääntyä. Kolmekymppisestä eteenpäin lapset tulee tehdä. 

Jos opiskelee yliopistossa, niin maisteriksi valmistuminen on todennäköistä joskus yli 25-vuotiaana edellyttäen että saanut haluamansa opiskelupaikan. Siihen ikään mennessä ehtinee myös riittävästi käydä yöelämässä ja harrastaa erilaisia asioista, jotta ei sitten vanhempana ole enää tarvetta lähteä bailaamaan pääministerin malliin. Jos perustaa perheen parikymppisenä, niin silloin elää aika erilaista elämää kuin useimmat samanikäiset opiskelukaverit.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko todella edes ammatin olla opiskeltuna valmiiksi ennen perheen perustamista? Opiskelut voivat joustaa siinä missä työelämäkin, vaikka taloudellisesti voi olla tiukempaa.

Tämä. Oma kaverini tuli raskaaksi 23v ja kumpikin vanhemmista teki gradunsa valmiiksi vauvavuonna. Onnistui tietääkseni ilman suurempia ongelmia, lapsen vaatteet sun muut tarvikkeet vain piti hankkia pitkälti käytettynä. Itse suunnittelen samaa, olen aloittanut opinnot vähän jälkijunassa niin ei viitsisi 30v enää aloitella perheen perustamista. Meitsillä tosin mies työelämässä ja vakituisessa työsuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelee yliopistossa, niin maisteriksi valmistuminen on todennäköistä joskus yli 25-vuotiaana edellyttäen että saanut haluamansa opiskelupaikan. Siihen ikään mennessä ehtinee myös riittävästi käydä yöelämässä ja harrastaa erilaisia asioista, jotta ei sitten vanhempana ole enää tarvetta lähteä bailaamaan pääministerin malliin. Jos perustaa perheen parikymppisenä, niin silloin elää aika erilaista elämää kuin useimmat samanikäiset opiskelukaverit.

Yhä useampi aloittaa suoraan todistusvalinnalla opiskelut 19-vuotiaana ja tavoiteaika maisterille on 5 vuotta. Alempi korkeakoulututkinto ja AMK 2,5- 4 vuotta.

Eli moni valmistuu korkeakouluistakin 22-24-vuotiaana.

Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana viime vuosikymmenellä ja pian sen jälkeen kaksi pikkusisarusta hänelle. Minuun on aina suhtauduttu hyvin. Pari asiatonta tai ajattelematonta kommenttia sain silloin tuoreena esikoisen äitinä, mutta muuten olen kuullut lähinnä kehuja ja tsemppejä ja on luotettu siihen, että osaan ja olen hyvä äiti.

Ja tähän kuitenkin tartuttaisi, niin laitetaan vielä, että opiskelin äitiyslomien välissä, sain oman alan töitä ja edelleen olen lasten isien kanssa naimisissa.

Minusta iän pitäisi olla 45 ennen kuin joku synnyttää, koska moni on epäkypsä äidiksi, vihainen lapselle - viimeistään kun tämä on teini tai aikuinen. Mutta luomisprosessi ei mennyt niin. Pitäisi olla enemmän ymmärtäviä äitejä siis, vaikka kasvattaakin.

Adoptiolapsenkin saa vasta 25-vuotiaana. Ei ole yhtäkään hyvää syytä tehdä biologisiakaan lapsia sen nuorempana.

Sain esikoisen 23-vuotiaana. Lapsi syntyi avioliittoon, pankin omakotitaloon vakitöissä oleville vanhemmille vuonna 2014 ja silti saimme kuulla vinoilua siitä, miten lapset tekivät lapsia.

Kuopusta odotan parhaillaan, ei minkäänlaista kulmien kohottelua vaikka paperilla asiat ovat huonommin: olen eronnut, en vielä asu tämän tulevan lapsen isän kanssa yhdessä, kämppä on vuokrakerrostalo ja työt pätkätöitä, insinööriopinnot pahasti kesken. Mutta koska ikää on aikuismaiset 31 niin kukaan ei ainakaan kasvotusten jaa mielipiteitään.

Suhtaudun negatiivisesti siihen, että

Suomessa hankitaan lapsia oli ikä mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Sain esikoisen 23-vuotiaana. Lapsi syntyi avioliittoon, pankin omakotitaloon vakitöissä oleville vanhemmille vuonna 2014 ja silti saimme kuulla vinoilua siitä, miten lapset tekivät lapsia.

Kuopusta odotan parhaillaan, ei minkäänlaista kulmien kohottelua vaikka paperilla asiat ovat huonommin: olen eronnut, en vielä asu tämän tulevan lapsen isän kanssa yhdessä, kämppä on vuokrakerrostalo ja työt pätkätöitä, insinööriopinnot pahasti kesken. Mutta koska ikää on aikuismaiset 31 niin kukaan ei ainakaan kasvotusten jaa mielipiteitään.

Tosi inhottavaa että joku kokee asiakseen kommentoida tai nimittää vanhempaa lapseksi. Enemmän ympärillä olevilta kaipaisi tukea tai edes neutraalia asennetta.

Wt:n merkkihän se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko todella edes ammatin olla opiskeltuna valmiiksi ennen perheen perustamista? Opiskelut voivat joustaa siinä missä työelämäkin, vaikka taloudellisesti voi olla tiukempaa.

Tämä. Oma kaverini tuli raskaaksi 23v ja kumpikin vanhemmista teki gradunsa valmiiksi vauvavuonna. Onnistui tietääkseni ilman suurempia ongelmia, lapsen vaatteet sun muut tarvikkeet vain piti hankkia pitkälti käytettynä. Itse suunnittelen samaa, olen aloittanut opinnot vähän jälkijunassa niin ei viitsisi 30v enää aloitella perheen perustamista. Meitsillä tosin mies työelämässä ja vakituisessa työsuhteessa.

Monesti opintojen loppu onkin juuri gradun tai opinnäytteen tekoa tai työelämän kaltaista, jolloin ollaan jo melkein työelämässä.

Minusta yli 25-vuotiaat voivat hankkia ihan hyvin lapsia. Opiskeluje lomassa pystyy jopa paremmin hoitamaan lapsia kuin jos on töissä, josta ei saa olla koskaan pois.

Meillä yliopistossa oli joskus vauvoja ja koiria luennoilla. Hyvin sujui. Ehkä joillakin on töissäkin mukana vauva tai koira.