Lue keskustelun säännöt.
Syvä yksinäisyyden tunne
08.09.2018 |
Mitä tehdä, kun loputon yksinäisyys ahdistaa?
Ei ole miestä, lasta, lemmikkiä, mitään. Olen muuttanut opintojen perässä vuosia sitten eri paikkakunnalle kuin missä lapsuudenperheeni ja lapsuudenystäväni asuvat. Täältä ei ole kovin montaa erityisen syvällistä ihmissuhdetta löytynyt. Ja suurin osa ympärilläni elää niitä omia ruuhkavuosiaan, vaikea saada seuraa vaikkapa taidenäyttelyyn, kun pitää sopia kaikki asiat vähintään kuukausi aikaisemmin. Olen todella pienituloinen tällä hetkellä, joten vaikkapa matkustelu tai harrastusten lisääminen ei ole vaihtoehto. Mikä avuksi?
N33
Kommentit (95)
Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?
Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.
Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.
En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?
Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.
Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.
En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".
Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!
N33
Muita yksinäisiä linjoilla? Vai kaikki viettämässä aikaa perheidensä ja puolisoidensa kanssa?
N33
Joku kansalaisopiston kurssi esimerkiksi, mielekästä puuhaa ja sosiaalisia hommia tulis sitä kautta. Kaikenlainen liikunta on myös hyvästä, mieli virkistyy :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Iso D kirjoitti:
Joku kansalaisopiston kurssi esimerkiksi, mielekästä puuhaa ja sosiaalisia hommia tulis sitä kautta. Kaikenlainen liikunta on myös hyvästä, mieli virkistyy :)
Liikunta onkin minulle todellinen henkireikä, joskin lenkilläkin näkee sitten niitä pariskuntia jotka pitävät toisiaan kädestä kiinni tai vanhempia jotka työntävät lastenrattaita...
Minulla on siis jokunen harrastus joiden kautta näkee ihmisiä, mitään syvempiä ihmissuhteita niistä ei ole muodostunut. Mutta mukavaa ajanvietettä ehdottomasti!
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.
Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.
Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?
Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.
Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.
En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".
Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!
N33
Ok, ymmärrän.
MIKÄLI tilanne ei kuitenkaan muutu, pistä ehdotukseni korvan taakse. Jossain vaiheessa voi joutua tekemään valintoja, ja voi olla siinä vaiheessa hyväkin miettiä, kumpi lopulta on itselle kauheampaa, "syvä yksinäisyys", vai se "ammatillinen itsemurha"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.
Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.
Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.
Näinhän se menee, aikuisiällä on vaikea ystävystyä kun "kaikilla" on jo kaveripiirit ja porukkansa. Ja kun ei tutustu niin helposti uusiin ihmisiin, niin on jäänyt siksi se parisuhdekin saamatta. Minulla vieläpä työkuviot koko ajan vaihtelevat, joten ei ehdi työkaveruuksia ystävyydeksi muuttua.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?
Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.
Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.
En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".
Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!
N33
Ok, ymmärrän.
MIKÄLI tilanne ei kuitenkaan muutu, pistä ehdotukseni korvan taakse. Jossain vaiheessa voi joutua tekemään valintoja, ja voi olla siinä vaiheessa hyväkin miettiä, kumpi lopulta on itselle kauheampaa, "syvä yksinäisyys", vai se "ammatillinen itsemurha"?
Niinpä. Jos ei tilanne parissa vuodessa muutu, niin pitää harkita että jättää taas kaiken taakseen ja palaa sinne mistä lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?
Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.
Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.
En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".
Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!
N33
Ok, ymmärrän.
MIKÄLI tilanne ei kuitenkaan muutu, pistä ehdotukseni korvan taakse. Jossain vaiheessa voi joutua tekemään valintoja, ja voi olla siinä vaiheessa hyväkin miettiä, kumpi lopulta on itselle kauheampaa, "syvä yksinäisyys", vai se "ammatillinen itsemurha"?
Niinpä. Jos ei tilanne parissa vuodessa muutu, niin pitää harkita että jättää taas kaiken taakseen ja palaa sinne mistä lähti.
Tämä viesti oli siis aloittaja eli N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(
Järjestötoimintaa kokeilemaan ehkä?
Älä kuitenkaan luovuta: ystävyys tai rakkaus voi tulla vaikka huomenna sieltä kuuluisasta puskasta, tai nurkan takaa.
Elämä yllättää aika usein !♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä päin aloittaja siis asuu?
HKI. Kaiken järjen mukaan täällä pitäisi asua paljon ihmisiä, ja pitäisi siis olla paljon mahdollisuuksia myöskin ihmisten kohtaamiselle. Mutta kyllä ne lukuisat pienemmät paikat joissa olen asuneet ovat olleet ystäväsuhteiden kannalta helpompia. Ja miehillä on todella korkeat standardit täällä, eikä siinä mitään, en itsekään ota ketä tahansa.
N33
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(
Niinpä :(
N33
Vierailija kirjoitti:
Järjestötoimintaa kokeilemaan ehkä?
Älä kuitenkaan luovuta: ystävyys tai rakkaus voi tulla vaikka huomenna sieltä kuuluisasta puskasta, tai nurkan takaa.
Elämä yllättää aika usein !♡
Joku järjestö voisi olla hyvä paika verkoistoitua. En vaan tiedä mihin suunnata oma kiinnostus.
Mieshaaveen kanssa on varmasti parempi luovuttaa, ihan oman mielenterveyden kannalta. Olen yrittänyt niin paljon, eikä ole tulosta tullut. Olen yrittänyt olla avoin uusille ihmisille, mutta ei se ole mihinkään johtanut. Olen esimerkiksi tinderistä ennakkoluulottomasti deittaillut täysin erilaisiakin ihmisiä mitä itse olen, ei ole toiminut. Jos haluaa parisuhteen pitäisi koko ajan jaksaa olla sydän auki. Mutta jatkuva torjutuksi tuleminen ja pettyminen on vaan liian rankkaa. Enkä itsekään nauti lainkaan siitä että joudun antamaan pakit tai rikkomaan toisen.
N33
Vierailija kirjoitti:
Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.
Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.
Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.
Siis sulla on ystäviä, puoliso, puolison kaverien puolisoita, ja vielä ystäviksi muuttuneita työkavereita? Hah, anteeksi vaan mutta et ole yksinäistä nähnytkään! Poista kaikki nuo laskuista ja tiedät mitä se yksinäisyys tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.
Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.
Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.
Siis sulla on ystäviä, puoliso, puolison kaverien puolisoita, ja vielä ystäviksi muuttuneita työkavereita? Hah, anteeksi vaan mutta et ole yksinäistä nähnytkään! Poista kaikki nuo laskuista ja tiedät mitä se yksinäisyys tarkoittaa.
Minä taas en tulkinnut tätä viestiä mitenkään ilkeäksi. Tässähän vastaaja kertoo, että on miehen kautta löytänyt uusia ihmisiä. Jos ei olisi miestä löytynyt ei nuokaan ihmissuhteet varmasti olisi alkaneet, vaan olisi tapahtunut kenties jotain aivan muuta.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.
Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.
Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.
Siis sulla on ystäviä, puoliso, puolison kaverien puolisoita, ja vielä ystäviksi muuttuneita työkavereita? Hah, anteeksi vaan mutta et ole yksinäistä nähnytkään! Poista kaikki nuo laskuista ja tiedät mitä se yksinäisyys tarkoittaa.
Minä taas en tulkinnut tätä viestiä mitenkään ilkeäksi. Tässähän vastaaja kertoo, että on miehen kautta löytänyt uusia ihmisiä. Jos ei olisi miestä löytynyt ei nuokaan ihmissuhteet varmasti olisi alkaneet, vaan olisi tapahtunut kenties jotain aivan muuta.
N33
Ja enhän minäkään itse ole absoluuttisen yksinäinen, vaan on siellä muutaman sadan kilometrin päässä jokunen sukulainen ja ystävä.
Ja siis olen kyllä tinderit ja parit deittitapahtumat kokeillut, mutta en vaan ole löytänyt sieltä mitään. Olen kuitenkin kymmeniä miehiä tavannut, mutta aina mielenkiinto on ollut jommin kummin päin yksipuolista tai sitten kumpikaan ei ole kiinnostunut. Joten tästä parisuhdehaaveesta pitää varmaan luopua (ja lapsihaaveesta sitä kautta, tämä varsinkin satuttaa hyvin paljon kun en koskaan ajatellut jääväni lapsettomaksi).
N33