Lue keskustelun säännöt.
Syvä yksinäisyyden tunne
08.09.2018 |
Mitä tehdä, kun loputon yksinäisyys ahdistaa?
Ei ole miestä, lasta, lemmikkiä, mitään. Olen muuttanut opintojen perässä vuosia sitten eri paikkakunnalle kuin missä lapsuudenperheeni ja lapsuudenystäväni asuvat. Täältä ei ole kovin montaa erityisen syvällistä ihmissuhdetta löytynyt. Ja suurin osa ympärilläni elää niitä omia ruuhkavuosiaan, vaikea saada seuraa vaikkapa taidenäyttelyyn, kun pitää sopia kaikki asiat vähintään kuukausi aikaisemmin. Olen todella pienituloinen tällä hetkellä, joten vaikkapa matkustelu tai harrastusten lisääminen ei ole vaihtoehto. Mikä avuksi?
N33
Kommentit (95)
Minusta näyttää että avain tuohon ystävyysasiaan on persoona- itse olen sitä sosiaalista tyyppiä joka tutustuu äkkiä uusiin ihmisiin- mutta iän myötä huomaan myös väsyväni helpommin ja kaipaan paljon yksinäistä aikaa.
Minulle helpoin tapa tutustua on ollut lavatanssiharrastus tanssikursseineen ja - leireineen...Uusia ihmisiä, miehiä, naisia ja pariskuntia. Loputtomasti uutta opittavaa ja kaupan päälle hyvä kunto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole edes lapsuudenkontuja, joihin olisi siteet. Isän työn vuoksi muutimme aina jonkin vuoden jälkeen uudelle paikkakunnalle ja entiset kaverit piti jättää ja yrittää löytää uudet. Sosiaalista mediaa ei ollut ylläpitämään vanhoja suhteita. Opiskelupaikkakunnalla ehdin asua jonkin vuoden ja sitten muutin työn perässä paikkakunnalle, jossa ei yhtään sukulaista tai tuttua.
Skulaisiakin on vähän, kun vanhempani ovat pieniä perheistä. Parisuhteen löysin, mutta aina on ollut ikävä jotakin lapsuuden maisemaa ja ihmisiä, siis juuria, mutta niitä kun ei ole.
Te, joilla on sukua, lapsuudenystäviä ja lapsuuden paikkakunta, olkaa tyytyväisiä.
Toisaalta sinulla taas on se parisuhde, jonka löytäminen meille joillekin on täysin mahdotonta... Pidä tiukasti kiinni rakkaastasi, et uskokaan miten onnellinen olet kun saat nukkua yösi toisen lähellä.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(
Ei kaikille ole. Minusta aikuisena ystävystyminen on helpompaa, koska siitä puuttuu omistushalu ja mustasukkaisuus toisen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä. Ei ole niin sitovaa ja tunnelatautunutta kuin lapsena ja nuorena.
Oho, vau! Onko sinulla antaa vinkkejä meille vähän varautuneemmille, kuinka ystävystyä helpommin?
N33
Varmasti luonnekysymys, mutta mä en ole koskaan pitänyt ihmissuhteisiin liittyvästä draamasta. Nuorenahan oli vielä ystäviä, jotka vetivät herneitä nenään milloin mistäkin. Itse tutustun avoimin mielin uusiin ihmisiin ilman mitään tarkoitusta. En siis etsi uusia ystäviä vaan uusia kokemuksia ja elämäntarinoita. Ja sitten vaan välillä käy niin, että jonkun kanssa juttu luistaa oikein hyvin. Varautuneelle voi olla hankalaa ryhtyä juttusille vieraan ihmisen kanssa, mutta mä olen löytänyt pari ystävää ihan vaan Facebookin erilaisissa ryhmissä. Rakastan retroa ja vanhoja esineitä, joten yksi ystävyys syntyi retroryhmästä . Selvisi, että ko henkilö asuu samassa kaupungissa ja kysyin, lähtisikö hän kanssani eräälle kirppikselle. Toinen ystävyys syntyi, kun yhdessä ryhmässä kerättiin varoja ja tavaraa Venäjälle koiratarhoille. Mulla oli aika paljon edesmenneen koirani tarvikkeita ja sain kerättyä lisää sukulaisilta ja muilta kavereilta. Ostin vielä muutaman säkin koiranruokaa. Tämä ryhmäläinen tuli autolla hakemaan tavarat meiltä, tarjosin kahvit ja juteltiin. Meitä yhdisti eläinrakkaus ja halu tehdä jotain näiden koirien auttamiseksi. Myöhemmin otin itsellenikin rescuerekun. Mutta kun tätä avustushommaa jatkettiin, vähitellen siitä syntyi ystävyys.
Niin, varmaan omallakin kohdalla ne harrastukset ovat avainasemassa. Pitää harkita jos kalenteriin ja kukkarolle sopisi vielä jotain uutta.
N33
Jos et voi ottaa omaa koiraa, koita tutustua johonkin asuinalueesi koiraan ja sitten tämän omistajaan. Aika moni meistä tavallisten piskien omistajista ilahtuu, jos joku riittävän tuttu ja koiran kanssa hyvin pärjäävä joskus veisi koiraamme ulos. Samalla voisit tutustua muihin koiranomistajiin. Koiran ei siis tarvitse olla oma, jotta voisit tutustua koiran kautta muihin. Edellisen koirani ja tämän rescuerekun välissä lievitin koirakuumettani hoitamalla välillä jonkun muun koiraa.
Niin, voisin aivan hyvin alkaa vaikka koirakummiksi. Jotain mielekästä tekemistä ehkä yksinäisiin viikonloppuihin.
N33
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko muista että yksinäisyyteen liittyy ikävä stigma? En voisi esimerkiksi sukulaisilleni ikinä myöntää olevani yksinäinen.
N33
Kyllä! Jos joku mainitsee jotain ystävistä, on noloa yrittää kiertää kysymys tai kommentti ilman että joutuisi sanomaan "ei mulla ole ystäviä". Ja kun ei ole sukuakaan, on esim töissä kiusallista jos joku kysyy vaikka joulunvietosta.. Aina tulee se "menet varmaan kotipaikalle käymään" tms. Joo en, ei ole sellaista 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää että avain tuohon ystävyysasiaan on persoona- itse olen sitä sosiaalista tyyppiä joka tutustuu äkkiä uusiin ihmisiin- mutta iän myötä huomaan myös väsyväni helpommin ja kaipaan paljon yksinäistä aikaa.
Minulle helpoin tapa tutustua on ollut lavatanssiharrastus tanssikursseineen ja - leireineen...Uusia ihmisiä, miehiä, naisia ja pariskuntia. Loputtomasti uutta opittavaa ja kaupan päälle hyvä kunto!
Itse olen tutussa seurassa puhelias pölpöttäjä mutta liian usein vieraassa rento kuin rautakanki. Muutenkin kirjoittaminen monesti helpompi ilmaisumuoto kuin puhuminen. Kuitenkin kaipaisin kovasti ympärilleni enemmän ihmisiä, hyväksyntää, huomiointia ja sitä että saa itse antaa muille huomiota.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko muista että yksinäisyyteen liittyy ikävä stigma? En voisi esimerkiksi sukulaisilleni ikinä myöntää olevani yksinäinen.
N33
Kyllä! Jos joku mainitsee jotain ystävistä, on noloa yrittää kiertää kysymys tai kommentti ilman että joutuisi sanomaan "ei mulla ole ystäviä". Ja kun ei ole sukuakaan, on esim töissä kiusallista jos joku kysyy vaikka joulunvietosta.. Aina tulee se "menet varmaan kotipaikalle käymään" tms. Joo en, ei ole sellaista 🙄.
Niinpä. Joulut tulee helposti ihan vaan yksin omassa seurassaan vietettyä. Ja sama pätee kaikkiin muihinkin juhlapyhiin... Pitää vaan sulkea some juhannusten yms aikoihin ja vetäytyä omaan luolaansa suklaata mussuttamaan.
N33
Jos olisin siellä, saisit hellyyttä ja seksiä sekoamiseen asti. M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin aloittaja siis asuu?
HKI. Kaiken järjen mukaan täällä pitäisi asua paljon ihmisiä, ja pitäisi siis olla paljon mahdollisuuksia myöskin ihmisten kohtaamiselle. Mutta kyllä ne lukuisat pienemmät paikat joissa olen asuneet ovat olleet ystäväsuhteiden kannalta helpompia. Ja miehillä on todella korkeat standardit täällä, eikä siinä mitään, en itsekään ota ketä tahansa.
N33
Mene mummotunneliin. Yksi olut riittää koko illaksi. Siellä on säpinää.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin siellä, saisit hellyyttä ja seksiä sekoamiseen asti. M38
Kiitos, mutta ei kiitos...
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisiko ap tutustua kaverimielessä 32v mieheen jolle liikunta myös henkireikä ja kaverit vähissä? Hki sijaintina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin aloittaja siis asuu?
HKI. Kaiken järjen mukaan täällä pitäisi asua paljon ihmisiä, ja pitäisi siis olla paljon mahdollisuuksia myöskin ihmisten kohtaamiselle. Mutta kyllä ne lukuisat pienemmät paikat joissa olen asuneet ovat olleet ystäväsuhteiden kannalta helpompia. Ja miehillä on todella korkeat standardit täällä, eikä siinä mitään, en itsekään ota ketä tahansa.
N33
Mene mummotunneliin. Yksi olut riittää koko illaksi. Siellä on säpinää.
Miksi? Yhdenillanjutut ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja tuskinpa tuolla sentään kukaan on ystäviä hankkimassa, vai onko? Minulla voi tietysti olla täysin väärä käsitys joten oikaiskaa!
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko ap tutustua kaverimielessä 32v mieheen jolle liikunta myös henkireikä ja kaverit vähissä? Hki sijaintina.
Hmm, uhka vai mahdollisuus... Missä päin kaupunkia liikut yleensä? Missä sinunkaltaisiin ihmisiin voi törmätä?
N33
Miksi et muuta ulkomaille? Itse muutin, en kokenut, että Suomeen jäi mitään erityistä. Lisäksi halusin kokea elämää, elää elämää mahdollisimman monipuolisesti. Ammatti löytyi helposti, koska Suomalaisia haetaan niin paljon. Asun nyt kolmannessa maassa ja en ole katunut hetkeäkään! Tuntuu, että vasta nyt olen elossa. Olen tavannut niin paljon uusia ihmisiä, nykyisessä maassa asuu valtava ulkomaalaisten yhteisö, joten kaikki etsivät ystäviä ja kontakteja.
Ehkä olisi aika tehdä elämässä jokin oikea kunnon muutos ja miettiä, miten elämän voi elää niin ettei eletyt päivät kaduta tai tunnu menneen hukkaan? Erilaiset elämänkokemukset ovat henkistä pääomaa, jota ei voi korvata millään eikä kukaan voi myöskään pois ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko ap tutustua kaverimielessä 32v mieheen jolle liikunta myös henkireikä ja kaverit vähissä? Hki sijaintina.
Hmm, uhka vai mahdollisuus... Missä päin kaupunkia liikut yleensä? Missä sinunkaltaisiin ihmisiin voi törmätä?
N33
Mahdollisuus tietenkin :)
Ajattelin että voitaisiin vaihtaa spostiosoitteet niin ei tarvitse yrittää törmäillä sattumalta.
Ystaviaetsin@luukku.com
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muuta ulkomaille? Itse muutin, en kokenut, että Suomeen jäi mitään erityistä. Lisäksi halusin kokea elämää, elää elämää mahdollisimman monipuolisesti. Ammatti löytyi helposti, koska Suomalaisia haetaan niin paljon. Asun nyt kolmannessa maassa ja en ole katunut hetkeäkään! Tuntuu, että vasta nyt olen elossa. Olen tavannut niin paljon uusia ihmisiä, nykyisessä maassa asuu valtava ulkomaalaisten yhteisö, joten kaikki etsivät ystäviä ja kontakteja.
Ehkä olisi aika tehdä elämässä jokin oikea kunnon muutos ja miettiä, miten elämän voi elää niin ettei eletyt päivät kaduta tai tunnu menneen hukkaan? Erilaiset elämänkokemukset ovat henkistä pääomaa, jota ei voi korvata millään eikä kukaan voi myöskään pois ottaa.
Pakko myöntää että tuokin vaihtoehto on mielessäni käynyt! Tiedän että alani osaajia arvostetaan muualla enemmän kuin suomessa. Esimerkiksi jossain toisessa Euroopan maassa voisin työllistyä paremmin tämänhetkisellä osaamisellani. Ja toki se kotimaasta muutto yhdistää muita uuteen maahan muuttaneita, kuulemma esimeriksi Espanjassa on monissa kaupungeissa hyvin vireä suomalaisyhteisö. Ei minua hiveästi mikään täällä pidä. Ja se tietysti huolettaa, että jääkö elämä yksinäisyyden takia elämättä, jääkö kaikki upeat asiat kokematta, olenko oman elämäni sivustaseuraaja?
N33
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muuta ulkomaille? Itse muutin, en kokenut, että Suomeen jäi mitään erityistä. Lisäksi halusin kokea elämää, elää elämää mahdollisimman monipuolisesti. Ammatti löytyi helposti, koska Suomalaisia haetaan niin paljon. Asun nyt kolmannessa maassa ja en ole katunut hetkeäkään! Tuntuu, että vasta nyt olen elossa. Olen tavannut niin paljon uusia ihmisiä, nykyisessä maassa asuu valtava ulkomaalaisten yhteisö, joten kaikki etsivät ystäviä ja kontakteja.
Ehkä olisi aika tehdä elämässä jokin oikea kunnon muutos ja miettiä, miten elämän voi elää niin ettei eletyt päivät kaduta tai tunnu menneen hukkaan? Erilaiset elämänkokemukset ovat henkistä pääomaa, jota ei voi korvata millään eikä kukaan voi myöskään pois ottaa.
Niin siis vielä kysymys, että vaihdoitko kokonaan muuton myötä alaa?
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko muista että yksinäisyyteen liittyy ikävä stigma? En voisi esimerkiksi sukulaisilleni ikinä myöntää olevani yksinäinen.
N33
Kyllä! Jos joku mainitsee jotain ystävistä, on noloa yrittää kiertää kysymys tai kommentti ilman että joutuisi sanomaan "ei mulla ole ystäviä". Ja kun ei ole sukuakaan, on esim töissä kiusallista jos joku kysyy vaikka joulunvietosta.. Aina tulee se "menet varmaan kotipaikalle käymään" tms. Joo en, ei ole sellaista 🙄.
Ei ystäviä, ei sukulaisia.. - ootko varma, että olet olemassa ?? Nipistele itseäsi. Vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko muista että yksinäisyyteen liittyy ikävä stigma? En voisi esimerkiksi sukulaisilleni ikinä myöntää olevani yksinäinen.
N33
Kyllä! Jos joku mainitsee jotain ystävistä, on noloa yrittää kiertää kysymys tai kommentti ilman että joutuisi sanomaan "ei mulla ole ystäviä". Ja kun ei ole sukuakaan, on esim töissä kiusallista jos joku kysyy vaikka joulunvietosta.. Aina tulee se "menet varmaan kotipaikalle käymään" tms. Joo en, ei ole sellaista 🙄.
Ei ystäviä, ei sukulaisia.. - ootko varma, että olet olemassa ?? Nipistele itseäsi. Vaikka.
Ihan oikeasti, ei kaikilla ole mitään isoa sukua. Joillain vanhemmatkin kuolevat nuorena. Tai se elossa oleva vanhempi psyykkisesti niin sairas ettei hänen kanssaan voi olla missään tekemisissä. Suomessa on kokonainen joukkio isänsä hylkäämiä lapsia. Lapsuuden ystävyyssuhteet ovat voineet loppua muuttojen ja elämäntilanteiden muuttuessa, aikuisena huomataan ettei mitään yhteistä enää olekaan. Ei se minusta niin kummallista ole.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.
Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.
Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.
Siis sulla on ystäviä, puoliso, puolison kaverien puolisoita, ja vielä ystäviksi muuttuneita työkavereita? Hah, anteeksi vaan mutta et ole yksinäistä nähnytkään! Poista kaikki nuo laskuista ja tiedät mitä se yksinäisyys tarkoittaa.
Haluaisin tähän vaan heittää että yksinäiseksi voi tuntea itsensä silloinkin kun ympärillä on paljon ihmisiä jos henkistä yhteyttä heihin ei kuitenkaan täysin ole. Yksinäisyys on lähinnä henkinen olotila. Onhan ihan yksin eläviäkin, jotka ei kuitenkaan pidä itseään yksinäisinä.
Itselläni on sellainen tilanne, että minulla on muutama ystävä joita näen ehkä 1-2 kertaa vuodessa, koska asuvat kaukana ja olen pienestä asti ollut kiusattu eli ei ole isoa kaveripiiriä muutenkaan. Poikaystävän tapasin tinderissä ja nyt hänen kautta saanut muutamia uusia kavereita, mutta tunnen silti itseni usein yksinäiseksi, vaikka parisuhde onkin paljon tätä tunnetta helpottanut. Silti se ei ole ihan sama asia. Ja joskus kun asuin vielä kotona perheeni kanssa, tunsin silti itseni yksinäiseksi vaikka olin lähes koko ajan ihmisten ympäröimänä, kävin harrastuksissa yms. Eli tuo joka sanoi ettei voisi tuntea oloaan yksinäiseksi tuossa ylemmässä tilanteessa, voisi kyllä itsekin mennä hiukan itseensä ja miettiä ettei tämäkään asia ole niin mustavalkoinen juttu. Kyseessä on tunne (yksinäisyys), jonka jokainen kokee itse.
Jokatapauksessa, toivon AP:lle kaikkea hyvää ja jaksamista yksinäisyyden keskellä. Toivottavasti löytyisi asioita jotka tekisi elämästä mielekästä ja mukavaa vaikka ei ystäviä heti löytyisikään. Itsekin tiedän että suhteiden luominen ei ole niin yksinkertaista. Itse tarvitsen tosiaan jonkinalisen syvemmän henkisen yhteyden toiseen ennekun pystyn olemaan 100% oma itseni enkä rasitu sosiaalisesta tilanteesta. Eli en edes pystyisi olemaan kaveri sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä tai henkistä samankaltaisuutta. Siksi usein jään yksin ja koen itseni yksinäiseksi, mutta olen jo tottunut siihen ja elämä menee omalla painollaan ihan mukavasti tällä hetkellä :)
Jos et voi ottaa omaa koiraa, koita tutustua johonkin asuinalueesi koiraan ja sitten tämän omistajaan. Aika moni meistä tavallisten piskien omistajista ilahtuu, jos joku riittävän tuttu ja koiran kanssa hyvin pärjäävä joskus veisi koiraamme ulos. Samalla voisit tutustua muihin koiranomistajiin. Koiran ei siis tarvitse olla oma, jotta voisit tutustua koiran kautta muihin. Edellisen koirani ja tämän rescuerekun välissä lievitin koirakuumettani hoitamalla välillä jonkun muun koiraa.