Syvä yksinäisyyden tunne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se vaan menee niin että ystäväpiiri muodostuu jo nuorena / opiskeluaikana. Jos aikuisena muuttaa yksin vieraaseen paikkaan, on aika hankalaa saada uusia ystäviä.

Minä muutin 10 vuotta sitten työn perässä isoon kaupunkiin ja uudet täällä saadut ystävät lasketaan yhden käden sormilla. Miehen onneksi tapasin, ja hänen kautta kavereidensa puolisoita, joista on näitä ystäviä minullekin tullut. Pari työkaveruutta on myös kehittynyt ystävyydeksi.

Mutta kyllä kadehdin heitä, joilla on täällä juuret: perhe, suku, nuoruudenystävät. Omani ovat hajallaan pitkin maata.

Siis sulla on ystäviä, puoliso, puolison kaverien puolisoita, ja vielä ystäviksi muuttuneita työkavereita? Hah, anteeksi vaan mutta et ole yksinäistä nähnytkään! Poista kaikki nuo laskuista ja tiedät mitä se yksinäisyys tarkoittaa.

Minä taas en tulkinnut tätä viestiä mitenkään ilkeäksi. Tässähän vastaaja kertoo, että on miehen kautta löytänyt uusia ihmisiä. Jos ei olisi miestä löytynyt ei nuokaan ihmissuhteet varmasti olisi alkaneet, vaan olisi tapahtunut kenties jotain aivan muuta.  

N33

Ja enhän minäkään itse ole absoluuttisen yksinäinen, vaan on siellä muutaman sadan kilometrin päässä jokunen sukulainen ja ystävä. 

Äh tämä oli taas siis aloittaja eli N33

Tinder?

Vierailija kirjoitti:

Tinder?

Tinderistä useamman vuoden käyttökokemus. Jatkuva sarjadeittailu on tosi rankkaa, pitäisi koko ajan jaksaa olla avoin uudelle ja tutustua uusiin ihmisiin, sydän auki ja sitten pettyy taas. En jaksa. Saldona yksi pidempiaikainen kaveruussuhde, mutta hänkin löysi hiljattain elämänsä naisen eikä siis ole enää juuri aikaa minulle. 

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder?

Tinderistä useamman vuoden käyttökokemus. Jatkuva sarjadeittailu on tosi rankkaa, pitäisi koko ajan jaksaa olla avoin uudelle ja tutustua uusiin ihmisiin, sydän auki ja sitten pettyy taas. En jaksa. Saldona yksi pidempiaikainen kaveruussuhde, mutta hänkin löysi hiljattain elämänsä naisen eikä siis ole enää juuri aikaa minulle. 

N33

Niin siis toki tätä tinderiä voi käyttää myös pelkästään puhtaasti kaverisuhteiden hakuun, sitä en ole vielä kokeillut. Mutta jos olen sanonut jollekin miehelle että ollaan vaan kavereita, niin se on sitten taas useamman kerran johtanut katkeruuteen sieltä toiselta puolelta, ja minua on syytetty jopa siitä että pidän miehiä vaihtopenkillä. Siis voitteko kuvitella, vaihtopenkillä, kun ei ole sitä ensimmäistäkään miestä :D 

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?

Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.

Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.

En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".

Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!

N33

Mikset ota kissaa tai koiraa, niistä on valtavasti seuraa ja tuntuu, että ne tekevät mitä vaan hauskuuttakseen ihmistä.

Niin ja ulkoiluttaessa tapaa niitä koiratuttuja ja niiden isäntiä ja emäntiä.

Ja voihan kissaakin ulkoiluttaa valjaissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(

Ei kaikille ole. Minusta aikuisena ystävystyminen on helpompaa, koska siitä puuttuu omistushalu ja mustasukkaisuus toisen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä. Ei ole niin sitovaa ja tunnelatautunutta kuin lapsena ja nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?

Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.

Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.

En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".

Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!

N33

Mikset ota kissaa tai koiraa, niistä on valtavasti seuraa ja tuntuu, että ne tekevät mitä vaan hauskuuttakseen ihmistä.

Niin ja ulkoiluttaessa tapaa niitä koiratuttuja ja niiden isäntiä ja emäntiä.

Ja voihan kissaakin ulkoiluttaa valjaissa.

Kissa on vakavassa harkinnassa. Koiran lenkittämiseen en voisi sitoutua. On kokemusta kyllä sekä kissoista että koirista, ja kyllähän ne tuppaavat monesti olemaan parempaa seuraa kuin yksikään ihminen.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?

Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.

Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.

En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".

Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!

N33

Mikset ota kissaa tai koiraa, niistä on valtavasti seuraa ja tuntuu, että ne tekevät mitä vaan hauskuuttakseen ihmistä.

Niin ja ulkoiluttaessa tapaa niitä koiratuttuja ja niiden isäntiä ja emäntiä.

Ja voihan kissaakin ulkoiluttaa valjaissa.

Mihin ajattelit että yksinäinen laittaa sen lemmikin kun on itse matkoilla tai sairastaa? Kyllä lemmikin omaavalla on hyvä olla edes jonkinlainen tukiverkko, eikä eläin muutenkaan korvaa ihmiskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(

Ei kaikille ole. Minusta aikuisena ystävystyminen on helpompaa, koska siitä puuttuu omistushalu ja mustasukkaisuus toisen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä. Ei ole niin sitovaa ja tunnelatautunutta kuin lapsena ja nuorena.

Oho, vau! Onko sinulla antaa vinkkejä meille vähän varautuneemmille, kuinka ystävystyä helpommin?

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin?

Itse asuin nuorempana pari vuotta muualla, isommassa kaupungissa. En tutustunut kuin yhteen naiseen, josta sain satunnaisesti saliseuraa. Kärsin yksinäisyydestä.

Sitten muutin takaisin kotikonnuille. Miten ihanaa, kun oli taas perhe, sisarukset, ystävät lähellä. Töitäkin löytyi vähän ajan päästä.

En kadu että kävin muualla, tulipahan koettua. Enpähän ole enää haikaillut "pois tuppukylästä".

Minun kohdallani olisi ammatillinen itsemurha muuttaa takaisin. En usko että työllistyisin lainkaan. Nyt kuitenkin satunnaisia työkeikkoja löytyy ja muita pätkähommia. Hienoa kuitenkin että sinulla asiat järjestyivät!

N33

Mikset ota kissaa tai koiraa, niistä on valtavasti seuraa ja tuntuu, että ne tekevät mitä vaan hauskuuttakseen ihmistä.

Niin ja ulkoiluttaessa tapaa niitä koiratuttuja ja niiden isäntiä ja emäntiä.

Ja voihan kissaakin ulkoiluttaa valjaissa.

Mihin ajattelit että yksinäinen laittaa sen lemmikin kun on itse matkoilla tai sairastaa? Kyllä lemmikin omaavalla on hyvä olla edes jonkinlainen tukiverkko, eikä eläin muutenkaan korvaa ihmiskontakteja.

Minulla oli aiemmin lemmikki, ja juuri näistä syistä se arveluttaa. Hoitajan saaminen oli välillä todella haastavaa. Kuitenkin taas toi todella paljon iloa arkeen, ja omalta osaltani voin sanoa että jossain määrin korvasi ihmissuhteita. Vaikka eihän jonkun koiran/kissan/kanin kanssa ihan niin henkeviä voi puhua kuin toisen aikuisen, joku papukaija voisi ehkä olla koulutettavissa keskustelukumppaniksi :D

N33

Etkö voi sopia tapaamisia niiden lapsuudenystävien kanssa? Näin totaaliyksinäisen näkökulmasta, jolla ei edes sitä lapsuuden/nuoruuden kaveriporukkaa ole koskaan ollut, tuo vaikuttaisi kuitenkin aika isolta helpotukselta että edes joskus pääsisi tapaamaan oikeaa ystävää vaikka sitten jonnekin muualle reissaamalla. (Ymmärrän silti toki, että ihan siihen arkeenkin kaipaisi kaveria.)

Vierailija kirjoitti:

Järjestötoimintaa kokeilemaan ehkä?

Älä kuitenkaan luovuta: ystävyys tai rakkaus voi tulla vaikka huomenna sieltä kuuluisasta puskasta, tai nurkan takaa.

Elämä yllättää aika usein !♡

Ei millään pahalla, mutta voi vee, mitä lässytystä.

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi sopia tapaamisia niiden lapsuudenystävien kanssa? Näin totaaliyksinäisen näkökulmasta, jolla ei edes sitä lapsuuden/nuoruuden kaveriporukkaa ole koskaan ollut, tuo vaikuttaisi kuitenkin aika isolta helpotukselta että edes joskus pääsisi tapaamaan oikeaa ystävää vaikka sitten jonnekin muualle reissaamalla. (Ymmärrän silti toki, että ihan siihen arkeenkin kaipaisi kaveria.)

Kyllä me jokusen kerran vuodessa nähdään, miten ihmisten työ- ja lapsikuvioihin sopii.

Olen pahoillani ettet ole saanut ystävyyttä kokea. Monesti yksinäisyys on kuitenkin ihan olosuhteista johtuvaa eikä itse aiheutettua/valittua :(

Toivottavasti löydät ihan mahtavia ihmisiä elämääsi ja pian!

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestötoimintaa kokeilemaan ehkä?

Älä kuitenkaan luovuta: ystävyys tai rakkaus voi tulla vaikka huomenna sieltä kuuluisasta puskasta, tai nurkan takaa.

Elämä yllättää aika usein !♡

Ei millään pahalla, mutta voi vee, mitä lässytystä.

No, itse ajattelen että jotkut vaan löytävät helposti seuraa, tuskin tuo kommentoija kuitenkaan mitään pahaa tarkoittaa, ei ehkä vaan omista kokemuksistaan lähtien ymmärrä muiden haasteita.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(

Ei kaikille ole. Minusta aikuisena ystävystyminen on helpompaa, koska siitä puuttuu omistushalu ja mustasukkaisuus toisen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä. Ei ole niin sitovaa ja tunnelatautunutta kuin lapsena ja nuorena.

Oho, vau! Onko sinulla antaa vinkkejä meille vähän varautuneemmille, kuinka ystävystyä helpommin?

N33

Varmasti luonnekysymys, mutta mä en ole koskaan pitänyt ihmissuhteisiin liittyvästä draamasta. Nuorenahan oli vielä ystäviä, jotka vetivät herneitä nenään milloin mistäkin. Itse tutustun avoimin mielin uusiin ihmisiin ilman mitään tarkoitusta. En siis etsi uusia ystäviä vaan uusia kokemuksia ja elämäntarinoita. Ja sitten vaan välillä käy niin, että jonkun kanssa juttu luistaa oikein hyvin. Varautuneelle voi olla hankalaa ryhtyä juttusille vieraan ihmisen kanssa, mutta mä olen löytänyt pari ystävää ihan vaan Facebookin erilaisissa ryhmissä. Rakastan retroa ja vanhoja esineitä, joten yksi ystävyys syntyi retroryhmästä . Selvisi, että ko henkilö asuu samassa kaupungissa ja kysyin, lähtisikö hän kanssani eräälle kirppikselle. Toinen ystävyys syntyi, kun yhdessä ryhmässä kerättiin varoja ja tavaraa Venäjälle koiratarhoille. Mulla oli aika paljon edesmenneen koirani tarvikkeita ja sain kerättyä lisää sukulaisilta ja muilta kavereilta. Ostin vielä muutaman säkin koiranruokaa. Tämä ryhmäläinen tuli autolla hakemaan tavarat meiltä, tarjosin kahvit ja juteltiin. Meitä yhdisti eläinrakkaus ja halu tehdä jotain näiden koirien auttamiseksi. Myöhemmin otin itsellenikin rescuerekun. Mutta kun tätä avustushommaa jatkettiin, vähitellen siitä syntyi ystävyys.

Missä päin ap asuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisena on niin vaikea ystävystyä? :(

Ei kaikille ole. Minusta aikuisena ystävystyminen on helpompaa, koska siitä puuttuu omistushalu ja mustasukkaisuus toisen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä. Ei ole niin sitovaa ja tunnelatautunutta kuin lapsena ja nuorena.

Oho, vau! Onko sinulla antaa vinkkejä meille vähän varautuneemmille, kuinka ystävystyä helpommin?

N33

Varmasti luonnekysymys, mutta mä en ole koskaan pitänyt ihmissuhteisiin liittyvästä draamasta. Nuorenahan oli vielä ystäviä, jotka vetivät herneitä nenään milloin mistäkin. Itse tutustun avoimin mielin uusiin ihmisiin ilman mitään tarkoitusta. En siis etsi uusia ystäviä vaan uusia kokemuksia ja elämäntarinoita. Ja sitten vaan välillä käy niin, että jonkun kanssa juttu luistaa oikein hyvin. Varautuneelle voi olla hankalaa ryhtyä juttusille vieraan ihmisen kanssa, mutta mä olen löytänyt pari ystävää ihan vaan Facebookin erilaisissa ryhmissä. Rakastan retroa ja vanhoja esineitä, joten yksi ystävyys syntyi retroryhmästä . Selvisi, että ko henkilö asuu samassa kaupungissa ja kysyin, lähtisikö hän kanssani eräälle kirppikselle. Toinen ystävyys syntyi, kun yhdessä ryhmässä kerättiin varoja ja tavaraa Venäjälle koiratarhoille. Mulla oli aika paljon edesmenneen koirani tarvikkeita ja sain kerättyä lisää sukulaisilta ja muilta kavereilta. Ostin vielä muutaman säkin koiranruokaa. Tämä ryhmäläinen tuli autolla hakemaan tavarat meiltä, tarjosin kahvit ja juteltiin. Meitä yhdisti eläinrakkaus ja halu tehdä jotain näiden koirien auttamiseksi. Myöhemmin otin itsellenikin rescuerekun. Mutta kun tätä avustushommaa jatkettiin, vähitellen siitä syntyi ystävyys.

Niin, varmaan omallakin kohdalla ne harrastukset ovat avainasemassa. Pitää harkita jos kalenteriin ja kukkarolle sopisi vielä jotain uutta.

N33

Vierailija kirjoitti:

Missä päin ap asuu?

Hki.

N33

Tuntuuko muista että yksinäisyyteen liittyy ikävä stigma? En voisi esimerkiksi sukulaisilleni ikinä myöntää olevani yksinäinen.

N33

Minulla ei ole edes lapsuudenkontuja, joihin olisi siteet. Isän työn vuoksi muutimme aina jonkin vuoden jälkeen uudelle paikkakunnalle ja entiset kaverit piti jättää ja yrittää löytää uudet. Sosiaalista mediaa ei ollut ylläpitämään vanhoja suhteita. Opiskelupaikkakunnalla ehdin asua jonkin vuoden ja sitten muutin työn perässä paikkakunnalle, jossa ei yhtään sukulaista tai tuttua.

Skulaisiakin on vähän, kun vanhempani ovat pieniä perheistä. Parisuhteen löysin, mutta aina on ollut ikävä jotakin lapsuuden maisemaa ja ihmisiä, siis juuria, mutta niitä kun ei ole.

Te, joilla on sukua, lapsuudenystäviä ja lapsuuden paikkakunta, olkaa tyytyväisiä.