Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos EI ole nuorena mitään järkevää syytä olla hankkimatta lasta, niin miksipä et myös silloin lasta hankkisi?
30.08.2018 |
Eli jos elämä on nuorena kaiken puolin mallillaan, elämässä ei silloin ole mitään konkreettista estettä olla hankkimatta lasta, ja haluaa saada lapsia omassa elämässään, niin miksi pitäisi pitkittää lastenhankintaa enää tuolloin?
Nuoret monesti perustelevat tätä asiaa, että "sitten myöhemmin" ja "onhan tässä aikaa". Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa ettei sitä aikaa kuitenkaan loputtomasti ole. Lisäksi elämässä voi koska vain tulla eteen jotain odottamatonta, sellaista, jolloin sitä lastenhankintaa ei voi välttämättä ajatella ollenkaan. Nämä odottamattomat asiat ja niiden selvittäminen voi pahimmassa tapauksessa viedä paljonkin aikaa, siis helposti vuosia ja vielä peräänkin vuosia. Sitten yhtäkkiä havahdutaan, ettei tässä enää niin nuoria ollakkaan ja lastenhankinnalle voikin tulla jo kiire, varsinkin jos suunnitelmissa on useampia lapsia.
Siksi olen sitä mieltä, että jos omiin elämänsuunnitelmiin kuuluu lastenhankinta ja jos sattuu jo nuorella iällä elämä olemaan sellaisessa tilanteessa, ettei mitään konkreettista estettä lastenhankinnalle ole, niin miksi silloin ei myös hankkisi lapsia? Monet ehkä vetoavat Suomen nykyiseen ensisynnyttäjien ja kaikkien synnyttäjien keski-ikään, että nekinhän ovat jo kolmenkympin tienoilla tai sen ylikin. Joo, mutta tuohan ei missään nimessä tarkoita sitä, että tuollaiset keski-iät olisivat noiden asioiden kannalta mitenkään hyviä tai tavoiteltavia asioita.
Kommentit (10)
Harvalla parikymppisellä on ammatti ja työpaikka hankittuna ja lapsia haluava kumppani. Puhumattakaan, että moni haluaisi ennen perheen perustamista matkustella ja toteuttaa muita haaveitaan.
Mutta eihän asiassa periaatteessa mitään väärääkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aloittaja on hyvä ja menee synnyttämään sitten.
Ei ole yhtäkään syytä hankkia lapsia nuorena. Mitä jos myöhemmin lastenhankinta alkaa kaduttaa? Miten niistä lapsista sitten pääsee eroon? Vanhempi ihminen pystyy oikeasti päättämään, haluaako lapsia vai ei.
Siis mitä? Kuvailemassasi tilanteessa on siis kyse siitä ettei henkilö halua vielä hankkia lasta. Miten se ei ole järkevä syy?
Ehkä siksi, että nuori ei ihan oikeasti pysty olemaan mikään todellinen äiti lapselle. Ja koska ylipäänsä vanhempana, kokeneempana, viisaampana ja paremmilla resursseilla pystyy antamaan lapselle huomattavasti paremman pohjan elämälle. Kävisit vaikka tutkimuksia läpi nuorista vanhemmista, ne on suht surullisia tilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin uskollisen miehen ja lapsilleni kunnollisen isän.
Olen lapseton.
Kyllä, nuorena lapset pitäisi hankkia, mutta vain jos haluaa lapsen. Jokainen lapsi on ansainnut edes sen että syntyy toivottuna tähän maailmaan. Jos ei ole tunnetta että ihan oikeasti haluaa oman lapsen, ei siihen kannata ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä, jos pitäisit vain huolen omista asioistasi?
Onko käynyt mielessä, että syitä saattaa olla muitakin kuin, että "onhan tässä aikaa", niitä ei vaan haluta kertoa ulkopuolisille? Ja vaikka ei muita syitä olisikaan, niin mitä se sinulle kuuluu?
Jos EI ole nuorena mitään järkevää syytä hankkia lasta, niin miksipä silloin lapsen hankkisit?
Alue: Aihe vapaa
Tein niin. Nyt se lapsi on 17, minä 39. Edelleen ollaan naimisissa isänsä kanssa. Tein töitä, joten opiskelut jäivät myöhemmäksi. Palautin hiljan harrastegradun; työelämään ei ole enää kiire, asuntolaina on maksettu jo aikaa sitten, joten downshiftaillaan.