Miksi jotkut ihmiset käy viikottain terapiassa? ihan hassua

Lässyn lää.

Joo ei minun kaverini ainakaan ole mihinkään suuntaan päässyt tämän kolmen vuoden terapian aikana. Lapset on jo koululaisia mutta ainavaan on synnytyksen jälkeistä masennusta 🙄

Mukava käydä juttelemassa, tällaiselle minunlaiselleni semi-narsistille elämän kulta-aikaa istuskella terapeutin sohvalla analysoimassa asioitani.

Mikä on pikkuhiljaa? Jos paranemisprosessiin menee sama aika kuin ongelmien syntymiseen, nii selitäpä tämä. Monellakin ongelmien alku on jo lapsuudessa, ne vaan pulpahtavat aikuisuudessa esille. Vaikutat kuitenkin senverran ymmärtämättömältä, että tuskin ymmärrät tätäkään.

Sillä on vaitiolovelvollisuus, eikä se voi juoruilla.

Terapia terapia psykologit sitä psykologit tätä... Lopeta jo, mee sinne terapeutille. Etti uus jos edellinen oli huono.

Parempi se olisi käydä intensiivisesti.

Mä olen käynyt kohta vuoden parin kuukauden välein. Ei tästä ainakaan ole mitään apua. Masentaa ja vituttaa. Aamulla haluan tappaa itseni ja töihin päästyäni (asiakaspalveluhomma) kaikki muut. :/

(Taisi jäädä eka viesti sensuuriin, mainittakoon siis että en suunnittele murhia oikeasti...)

Psykoterapian on tarkoitus olla intensiivistä, jotta siitä saa hyötyä irti. Itse aloitin nyt kolmannen vuoden, ja haluaisin käydä kaksikin kertaa viikossa. Psykoterapiaan hakeutuminen on ollut elämäni paras päätös.

Minä kävisin mielelläni terapiassa joka viikko jos vain olisi varaa siihen.

No esimerkiksi siksi että ei huutaisi omille lapsilleen kuin hyeena joka aamu, + yllätysraivarit päälle?

Terapiasta oli apua vaikka en edelleenkään ole maailman rauhallisin äiti, mutta kyllä se aikansa otti.

Miten pääsee terapeutiksi? Niiden ei tarvi kuin kuunnella. Apua heiltä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian on tarkoitus olla intensiivistä, jotta siitä saa hyötyä irti. Itse aloitin nyt kolmannen vuoden, ja haluaisin käydä kaksikin kertaa viikossa. Psykoterapiaan hakeutuminen on ollut elämäni paras päätös.

Kävin aikanani 2 kertaa viikossa kahden vuoden ajan ja sen jälkeen kerran vuodessa viikon. Terapeutti varoitti muutoksesta etukäteen, sanoi että se muuttaa asioita mutta en olisi osannut kuvitella kuinka paljon. Kyseessä tuntui olevan ihan eri "laji", teho putosi  ratkaisevasti.

Siinä ei kyllä ole mitään hassua.

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsee terapeutiksi? Niiden ei tarvi kuin kuunnella. Apua heiltä ei saa.

Terapeutti ei ole vastausautomaatti eikä hän sanele miten ihmisen pitäisi elää koska ihmiseen ei voi kaataa oppia tai motivaatiota ulkopuolelta ja jokaisella on takanaan ainutlaatuinen tausta. Sen sijaan terapiasuhde on ainutlaatuisen turvallinen mahdollisuus käydä läpi kipeimpiä asioita ja esim. kaivaa esiin traumaattisia kokemuksia joista on jäänyt päälle tunnistamaton kipu. Jos ihmiseltä puuttuu kyky pohdiskella omia asioitaan, terapiasta ei toki ole hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsee terapeutiksi? Niiden ei tarvi kuin kuunnella. Apua heiltä ei saa.

Terapeutti ei ole vastausautomaatti eikä hän sanele miten ihmisen pitäisi elää koska ihmiseen ei voi kaataa oppia tai motivaatiota ulkopuolelta ja jokaisella on takanaan ainutlaatuinen tausta. Sen sijaan terapiasuhde on ainutlaatuisen turvallinen mahdollisuus käydä läpi kipeimpiä asioita ja esim. kaivaa esiin traumaattisia kokemuksia joista on jäänyt päälle tunnistamaton kipu. Jos ihmiseltä puuttuu kyky pohdiskella omia asioitaan, terapiasta ei toki ole hyötyä.

Juuri tulin sanomaan samaa. Terapiassa pitää avautua ja puhua, jotta omia mielen lukkoja ja kierteitä saa auki. Pitää myös olla valmis tekemään harjoituksia ja pyrkiä hyväksymään trauman aiheuttanut tapahtuma.

Jaa, jos tuo on hassua, niin  tässä on sitten oikea emävitsi ap:lle. Minä kävin kolme kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen kaksi kertaa viikossa pari vuotta ja sitten vuoden kerran viikossa. En halua enää kuolla, vaan elää. Mielestäni se ei ole hassua.

Ääliö aloitus.