Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Mun mielestä kolmivuotiaalle sopiva harrastusmäärä on 0–1 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsesta ja riippuu mm. siitä, miten pitkiä hoitopäivät ovat ja millainen hulina tarhassa on. Yksikin ihan liian rankka päivä on tuossa iässä arveluttavaa, vaikka sitten sen jälkeen katsottaisiin kaksi iltaa telkkaria. Toisaalta suomalaisten harrastuskauhukin on ihan hysteeristä. Jos lapsi nauttii harrastuksesta, niin hän nauttii. Ei ihmisten ilmoilla liikkuminen väistämättä ole mikään uhka mielenterveydelle, vaikka siltä joskus tuntuu näitä juttuja lukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kolmivuotiaalle sopiva harrastusmäärä on 0–1 kertaa viikossa.
Kotihoidetulla voi olla toki enemmän. Päiväkodissa täysiä päiviä olevalla paras olisi tuo 0 kertaa viikossa.
Mitä provoa tässä on? Aivan totta joka sana. Olen sitä mieltä, että kotihoidetut lapset, ovat pääsääntöisesti suu auki kävelijöitä. Lapsi tarvitsee toisten lasten kanssa kontakteja ja harrstuksia. Tottakai ne tehdään vielä leikin varjolla.
Meillä on kanssa 3V kaksoset, maanantaina on jääkiekkoa, tiistaina on jalkapalloa, keskiviikkona on sählyä, torstaina on mäkihyppy harjoitukset ja loppuviikko menee kuoro ja bändi hommissa....sunnuntaina luetaan kirjaa.
Näin meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kotihoidossa, voi harrastaa 1-3 kertaa viikossa. Jos taas sen sijaan niin kuin ap:n lapsi on hoidossa, harrastuksia korkeintaan kerran viikossa, jos sitäkään.
Väkisin taidetaan tehdä lapsista jatkuvaa toimintaa ja palautetta vaativia yksilöitä, jos jo 3-vuotiaana pitää kovin harrastaa monena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
No onhan tuo nyt iso määrä 3-vuotiaalle. Jos olisi kotihoidossa niin tilanne olisi ihan eri mutta päiväkotipäivän jälkeen kyllä monelle tuo olisi liian rankkaa. Meillä ei 3- ja 5-vuotiaat harrasta mitään. Isommalla yritettiin yhtä harrastusta mutta valitti kun ei päiväkotipäivinä jäänyt kotona juurikaan leikkiaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä provoa tässä on? Aivan totta joka sana. Olen sitä mieltä, että kotihoidetut lapset, ovat pääsääntöisesti suu auki kävelijöitä. Lapsi tarvitsee toisten lasten kanssa kontakteja ja harrstuksia. Tottakai ne tehdään vielä leikin varjolla.
Tietoisku sinulle: ne suu auki kävelijät näkevät toisiaan usein monta kertaa viikossa kerhoissa ja puistoissa, eivät elä tynnyrissä. He myös leikkivät, eivät tee vain leikin varjolla. Minusta harrastaminen on ihan ok, mutta sinun asenteesi ei.
Siis mitä, no ei todellakaan ole liikaa. Kuulostaa ihan normaalilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimakouluun viedään ja tanssimaan
Ei oo kömpelö lapsi
Lapsestahan tuo tietenkin riippuu. Vähän kyllä kävi korvaan, että harrastuspäivinä lapsella ei ole oikeastaan yhtään aikaa rentoutua oman perheen kanssa. Meillä ei harrastettaisi noin paljon jos vapaa-aika harrastuspäivinä jäisi noin minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä provoa tässä on? Aivan totta joka sana. Olen sitä mieltä, että kotihoidetut lapset, ovat pääsääntöisesti suu auki kävelijöitä. Lapsi tarvitsee toisten lasten kanssa kontakteja ja harrstuksia. Tottakai ne tehdään vielä leikin varjolla.
Vanha täti täällä on varmaan vielä niitä suu auki kävelijöitä. Miksi juuri minkään ikäinen tai kukaan aikuinenkaan tarvitsisi sellaisia harrastuksia, jotka eivät oikeastaan ole leikkiä? Sehän se on harrastuksen ja työn ero? Olisi inhottavaa harrastaa jotain ”leikin varjolla”, salaa ilmeisesti täysin tosissaan? Kyllähän jotkut tietysti tähtäävät esim. jossain urheilulajissa huipulle, mutta eikö se sentään ole hyvin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä provoa tässä on? Aivan totta joka sana. Olen sitä mieltä, että kotihoidetut lapset, ovat pääsääntöisesti suu auki kävelijöitä. Lapsi tarvitsee toisten lasten kanssa kontakteja ja harrstuksia. Tottakai ne tehdään vielä leikin varjolla.
Mun toinen lapsi oli kotihoidossa eskariin. Toinen ehti olla päiväkodissa. En näe heissä käytännössä mitään eroa. Hyvät todistukset ja paljon kavereita.
Lapsen kanssa voi myös itse ”harrastaa”, ei tarvita mitään organisoitua systeemiä. Esim. metsäretkiä, urheilua (kesä- ja talvilajeja), kokkailua, käden taitoja jne lapsen ikätason mukaisesti. Myös yhdessä naapuruston/ystävien kanssa. Ja mielellään sen telkkarin katsomisen sijasta!
18, kyllä toisinaan harrastetaankin yhdessä. Mutta itse en ole liikunnallinen, enkä musikaalisesti lahjakas. En halua, että lapseni jää mistään paitsi ja on saanut mahdollisuuden harrastaa ja oppia uusia taitoja. Esim voimistelu täytyy aloittaa jo nuorena, että pärjää. Voi itse vanhempana sitten päättä miten haluaa jatkaa harrastusten parissa. Itse olen ollut ns. Kotilapsi ja vihasin sitä. En oppinut mitään taitoja, enkä harrastanut. Siksi haluan antaa lapselleni mahdollisuuden.
Ps. En ole itse sosialinen enkä halua tutustua edes naapureihini. Rakastan omaa lastani, eikä todellakaan kiinnosta harrstaa naapureiden kanssa, eikä varsinkaan heidän lasten kanssa.
Provo.
Onhan tuo ihan älytöntä, tietenkin.
Meidän kotihoidetulla oli kerran muskaria ja kerran jumppaa mutta tosiaan muuten kotona.