Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Mitä provoa tässä on? Aivan totta joka sana. Olen sitä mieltä, että kotihoidetut lapset, ovat pääsääntöisesti suu auki kävelijöitä. Lapsi tarvitsee toisten lasten kanssa kontakteja ja harrstuksia. Tottakai ne tehdään vielä leikin varjolla.
Tarvitsee myös vapaa-aikaa, vapaata leikkiä ja tilaa ajatella itsekin että mitäs seuraavaksi tahtoisi puuhata. Ei aina aikuista päsmäröimässä ja huutelemassa ohjeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muskariope täällä hei. Joillain lapsilla tosissaan on jo ihan liian monta harrastusta pienestä pitäen. Kannattaa yrittää kysyä rehellistä mielipidettä myös harrastusryhmän vetäjältä, että miten menee harrastuksessa. Ne lapset joita raijataan päivästä toiseen harrastuksesta toiseen ovat monesti niin poikki tunneilla, että häiritsevät jo muidenkin oppimista. Toiset lapset taas jaksavat harrastaa hämmästyttävän paljon, niillä tosin on sitten yleensä vain puolipäivähoitopaikka, jolloin lapselle onkin hyötyä harrastuksista ja siitä että pääsee harjoittelemaan erilaisissa ryhmissä toimimista. Kuitenkin lapsen temperamentti edellä pitää mennä. Moni lapsi tarvitsee paljon rauhaa, hiljaisuutta, vanhemman jakamatonta huomiota ja aikaa leikille ja haaveilulle.
21 no toi suuri välimatka varmasti rajoittaa. Meillä on kaikki harrastukset alle 3km säteellä onneksi. Täällä on jotenkin kauheen vanhanaikaisia ajattelutapoja, että harrastukset olisi jotenkin haitallisia lapsille. Ne on vielä hyvin leikkimielisiä ja lapsi itse niistä nauttii ja sinne haluaa mennä.
22. No ei siellä vanhemmat mitään huutele. Ei nyt oo mitään kiina/venäjä meinikejä 😃 lapseni näistä nauttii ja itse sinne haluaa mennä. Kyllä ollaan keskenkin voimistelun lähdetty pois, jos näyttää siltä, että liian väsynyt lapsi tai huono päivä. En siellä ruoska kädessä ole. Kaikilla ihmisillä on joskus väsy tai huono päivä, mutta näitä on harvoin. Se on hyvä, että teillä on mielipide tästä usein harrastamisesta, vaikka itse ette varmasti ole sitä kokeillut oman lapsenne kanssa. Mainittakoon vielä, että lapseni on ainokainen ja siksi suuresti nauttii muiden lasten seurasta.
Vierailija kirjoitti:
22. No ei siellä vanhemmat mitään huutele. Ei nyt oo mitään kiina/venäjä meinikejä 😃 lapseni näistä nauttii ja itse sinne haluaa mennä. Kyllä ollaan keskenkin voimistelun lähdetty pois, jos näyttää siltä, että liian väsynyt lapsi tai huono päivä. En siellä ruoska kädessä ole. Kaikilla ihmisillä on joskus väsy tai huono päivä, mutta näitä on harvoin. Se on hyvä, että teillä on mielipide tästä usein harrastamisesta, vaikka itse ette varmasti ole sitä kokeillut oman lapsenne kanssa. Mainittakoon vielä, että lapseni on ainokainen ja siksi suuresti nauttii muiden lasten seurasta.
No miksi kyselet täällä edes mielipiteitä sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi myös itse ”harrastaa”, ei tarvita mitään organisoitua systeemiä. Esim. metsäretkiä, urheilua (kesä- ja talvilajeja), kokkailua, käden taitoja jne lapsen ikätason mukaisesti. Myös yhdessä naapuruston/ystävien kanssa. Ja mielellään sen telkkarin katsomisen sijasta!
Ihan totta. Toisaalta jos leikkimistä (mitä tuon ikäisen muskarit ja jumpat ovat) nimitetään harrastukseksi niin ei se tee siitä yhtään huonompaa, pääasia että lapsi viihtyy itse ja jaksaa touhuta.
Vierailija kirjoitti:
22. No ei siellä vanhemmat mitään huutele. Ei nyt oo mitään kiina/venäjä meinikejä 😃
Pointti nyt olikin lähinnä se että ei aina tarvii olla jotain vanhempaa tai ohjaajaa seremoniamestarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi myös itse ”harrastaa”, ei tarvita mitään organisoitua systeemiä. Esim. metsäretkiä, urheilua (kesä- ja talvilajeja), kokkailua, käden taitoja jne lapsen ikätason mukaisesti. Myös yhdessä naapuruston/ystävien kanssa. Ja mielellään sen telkkarin katsomisen sijasta!
Ihan totta. Toisaalta jos leikkimistä (mitä tuon ikäisen muskarit ja jumpat ovat) nimitetään harrastukseksi niin ei se tee siitä yhtään huonompaa, pääasia että lapsi viihtyy itse ja jaksaa touhuta.
Lapsi tarvitsee omaehtoista vapaata leikkiä. Ei määrämitattua aikuisen ohjaamaa toimintaa.
Miksi lapsen pitäisi kärsiä, jos olen sosialisesti rajoitteinen, enkä ole liikunnallinen, enkä musikaalinen. Olen enemmän ura-äiti. Lapseni oli vahinko (rakastettu sellainen) , kun ehkäisy petti. Enempää en halua lapsia, joten lapseni jää ainoaksi, koska lapsen jälkeen sain sterilisaation. Maksan mielelläni muille lapseni opettamisesta ja me sitten lapsen kanssa vietetään laatuaikaa muulla tavoin, esim just telkkarin katselu, leikkiminen barbeilla jne. Väritetään jne. Vastapainoksi pitkille päiville annan paljon syliä. Kuinka paljon loppujen lopuksi esim. 3lapsen kotiäiti ehtii jakaamaan kaikille yksilöllisesti huomiota ja syliä. Meidän naapurin lapset (6 lasta) ainakin vaan keskenään leikkivät päivät pihalla keskenään ilman aikuisen huomiota ja joskus kun olen erehtynyt leikkipuistoon menemään, ovat he jatkuvasti kimpussani ja hakevat minulta huomiota. (ilmeisesti huomio keneltä aikuiselta tahansa kelpaa), joten siksi olen tullut tähän päätökseen, etten ole huono äiti, vaikka sitä vihjailette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta viikossa maksimissaan. Mun 3v tytär harrastaa jumppaa mun kanssa kerran viikossa, koska lääkäri suositteli, että vähän jäljessä tulevan motoriikan vuoksi kannattais harkita jotakin sitä treenaavan juttua. Harjoitellaan lähinnä käsilläseisontaa, kuperkeikkoja yms leikin lomassa. Siitäkin mietin pitkään onko liikaa, kun nyt jo harrastus. Vuoden päästä siirtyy isompien ryhmään, josta vanhemmat jää pois ja homma muuttuu enemmän telinevoimistelun suuntaan.
Arvasin saavani tällaista palautetta, mutta oon hieman järkyttynyt, että näin moni lapsen vanhempi ajattelee negatiivisesti harrastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mainittakoon, että lapsi on neuvolankin mukaan kehitykseltään 4 vuotiaan tasolla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen pitäisi kärsiä, jos olen sosialisesti rajoitteinen, enkä ole liikunnallinen, enkä musikaalinen. Olen enemmän ura-äiti. Lapseni oli vahinko (rakastettu sellainen) , kun ehkäisy petti. Enempää en halua lapsia, joten lapseni jää ainoaksi, koska lapsen jälkeen sain sterilisaation. Maksan mielelläni muille lapseni opettamisesta ja me sitten lapsen kanssa vietetään laatuaikaa muulla tavoin, esim just telkkarin katselu, leikkiminen barbeilla jne. Väritetään jne. Vastapainoksi pitkille päiville annan paljon syliä. Kuinka paljon loppujen lopuksi esim. 3lapsen kotiäiti ehtii jakaamaan kaikille yksilöllisesti huomiota ja syliä. Meidän naapurin lapset (6 lasta) ainakin vaan keskenään leikkivät päivät pihalla keskenään ilman aikuisen huomiota ja joskus kun olen erehtynyt leikkipuistoon menemään, ovat he jatkuvasti kimpussani ja hakevat minulta huomiota. (ilmeisesti huomio keneltä aikuiselta tahansa kelpaa), joten siksi olen tullut tähän päätökseen, etten ole huono äiti, vaikka sitä vihjailette.
Vastaus kysymykseesi kuinka paljon monen lapsen kotiäiti ehtii huomioimaan lapsiaan: Paljon enemmän kuin pari tuntia telkkarin ääressä sylissä pitävä uraäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä esim. ajattele negatiivisesti harrastamisesta, näen sen vain tarpeettomana alle kouluikäisille. Me käydään mieluummin serkulla kylässä tai ollaan leikkipuistossa naapurusten lasten kanssa.
Silloin kun ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia, on helpompi mennä lapsen (ja vanhemman) vireystilan mukaan.
Mutta en mä näe harrastuksia pahana asiana, korkeintaan hieman vapaa-aikaa rajoittavina.
Noi lapsesi hoitopäivät ovat todella pitkiä, joten mikset harrastaisi lapsen kanssa yhdessä jotain mukavaa ja kiireetöntä kuten ne vihjailemasi ”huonot monen lapsen kotiäidit”.
Vierailija kirjoitti:
En mä esim. ajattele negatiivisesti harrastamisesta, näen sen vain tarpeettomana alle kouluikäisille. Me käydään mieluummin serkulla kylässä tai ollaan leikkipuistossa naapurusten lasten kanssa.
Silloin kun ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia, on helpompi mennä lapsen (ja vanhemman) vireystilan mukaan.
Mutta en mä näe harrastuksia pahana asiana, korkeintaan hieman vapaa-aikaa rajoittavina.
Ensinnäkin, jos kouluikäisenä aloitat esim. Voimistelun tai jääkiekon, niin lapsesi on jo niin paljon jäljessä muita, ettei varmasti enää kiri parhaimpia kiinni. Varsinkin esim taitoluistelu, niin kouluikäisenä oot jo niin paljon jäljessä muita, että lapsella tulee suuri harmitus, jos silloin vasta päättäisi kys. Lajia harrastaa ja menestyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä esim. ajattele negatiivisesti harrastamisesta, näen sen vain tarpeettomana alle kouluikäisille. Me käydään mieluummin serkulla kylässä tai ollaan leikkipuistossa naapurusten lasten kanssa.
Silloin kun ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia, on helpompi mennä lapsen (ja vanhemman) vireystilan mukaan.
Mutta en mä näe harrastuksia pahana asiana, korkeintaan hieman vapaa-aikaa rajoittavina.
Ensinnäkin, jos kouluikäisenä aloitat esim. Voimistelun tai jääkiekon, niin lapsesi on jo niin paljon jäljessä muita, ettei varmasti enää kiri parhaimpia kiinni. Varsinkin esim taitoluistelu, niin kouluikäisenä oot jo niin paljon jäljessä muita, että lapsella tulee suuri harmitus, jos silloin vasta päättäisi kys. Lajia harrastaa ja menestyä
Ei ole pakko aloittaa kolmevuotiaana. Ja muskarista nyt ei ainakaan tipu kyydistä.😂
Vierailija kirjoitti:
Noi lapsesi hoitopäivät ovat todella pitkiä, joten mikset harrastaisi lapsen kanssa yhdessä jotain mukavaa ja kiireetöntä kuten ne vihjailemasi ”huonot monen lapsen kotiäidit”.
ja miten tämä eroaa siitä, että meet leikkipuistoon leikkimään tarhan jälkeen tai muskariin leikkimään? Ei meillä mitää kiireistä elämää ole ja viikonloppunakin on harrastepäiviä. Ei se lasta rasita jos su aamupäivästä 45min jumppaa. Hyvää aktiviteettia vaan ja liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Tarha on lapsen duuni. Ja jota 5 x viikossa täysipäiväisesti. Päälle 3 x viikko harrastukset. Molempiin päälle matkat. Lisäksi 'kotityöt', tässä tapauksessa värityskirjailu ja barbeilu. Nekin yleensä ohjatusti.
Ja kaikki tämä suorittaminen jo 3-vuotiaana.
Huh huh.
Koska tällä ihmisellä on omaa aikaa? Saako hän joskus vain olla? Millä mittaat tyytyväisyyden? Et ainakaan objektiivisesti, sillä selväksihän tuli, että tämä kaikki on koska SINÄ sitä ja tätä.
Lapsen tyytyväisyys tämän hetkiseen tilanteeseen voi johtua myös ihan siitä, ettei hän muusta tiedä.
Meillä 4 vuotiaalla harrastus vain kerran viikossa. Meillä suurin haaste useille harrastuksille on välimatkat. Tämä yksikin on hankala sovittaa aikatauluun. Lapsi on siis päivähoidossa, mies tekee 3 vuorotyötä ja minä päivätyötä, mutta välimatkat päivähoitopaikan, työpäikan ja harrastuspaikkojen välillä 30-60 km suuntaansa, joten toistaiseksi tyydytään tähän yhteen tanssi harrastukseen. Pallopelejä voisi harrastaa lähempänä, katsotaan jossain vaiheessa innosttuuko tyttö niistä. Ne olisi helpompi sovittaa aikatauluun.