INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Entä ne, jotka ottavat yhteyttä kerta toisensa jälkeen uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Tuskin miettii. Nykyaika on niin hektistä, että mikä tahansa ihmissuhde on korvattavissa. Tuo fiilis jää _sinulle_ - että ”miettii”. Tästä on kyse INFJ:ssä. Omasta toiminnasta ja (usein) olettamuksista ja luuloista.

Tapa sopii minulle, enkä ole tuntenut siitä edes huonoa omatuntoa koska syyt miksi olen parisuhteita lopettanut on mielestäni niin vakavia (petetty, pahoinpidelty, viimeisin kusetti äidiltäni rahaa valhetarinoilla ja jäi kiinni että oli valehdellut ammattinsa ja keksinyt tarinoita hienosta rikkaasta suvustaan )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Tuskin miettii. Nykyaika on niin hektistä, että mikä tahansa ihmissuhde on korvattavissa. Tuo fiilis jää _sinulle_ - että ”miettii”. Tästä on kyse INFJ:ssä. Omasta toiminnasta ja (usein) olettamuksista ja luuloista.

Eikö itsekeskeisyys ylipäätään ole tyypillistä ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Tuskin miettii. Nykyaika on niin hektistä, että mikä tahansa ihmissuhde on korvattavissa. Tuo fiilis jää _sinulle_ - että ”miettii”. Tästä on kyse INFJ:ssä. Omasta toiminnasta ja (usein) olettamuksista ja luuloista.

Eikö itsekeskeisyys ylipäätään ole tyypillistä ihmisille?

On, tietysti. Mutta tuo tietynlainen tuomitseminen ”miettimään” kuuluu osana persoonallisuustyyppiä, ja se tosiaan on vain isein henkilön (INFJ) olettamus (projisointi) toisen ihmisen tunnetilasta ”rangaistuksen” jälkeen. Todellisuudessa suurin osa kohtauttaa olkapäitään ja jatkaa elämää.

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Tuskin miettii. Nykyaika on niin hektistä, että mikä tahansa ihmissuhde on korvattavissa. Tuo fiilis jää _sinulle_ - että ”miettii”. Tästä on kyse INFJ:ssä. Omasta toiminnasta ja (usein) olettamuksista ja luuloista.

Eikö itsekeskeisyys ylipäätään ole tyypillistä ihmisille?

On, tietysti. Mutta tuo tietynlainen tuomitseminen ”miettimään” kuuluu osana persoonallisuustyyppiä, ja se tosiaan on vain isein henkilön (INFJ) olettamus (projisointi) toisen ihmisen tunnetilasta ”rangaistuksen” jälkeen. Todellisuudessa suurin osa kohtauttaa olkapäitään ja jatkaa elämää.

Ja osa ei edes tajua, että heille on yritetty jossain vaiheessa tehdä katoamistemppu. Se "rangaistuksen" toimivuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?

Onko siis jossain todettu, etttä INFJ-tyyppi lopettaisi ihmissuhteita keskimäärin enemmän seinään kuin muut persoonallisuustyypit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?

Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko siis jossain todettu, etttä INFJ-tyyppi lopettaisi ihmissuhteita keskimäärin enemmän seinään kuin muut persoonallisuustyypit?

Aika yleistä se ainakin ilmeisesti tällä persoonallisuustyypillä on. https://introvertdear.com/news/infj-door-slam-things-you-should-know/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?

Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.

Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Joo, tekee merkityksettömäksi, olemattomaksi. Pyyhkiydyt yli.

Otin kantaa tuolla aiemmin lausuttuun ”siinäpähän miettii”. Tuossa on rankaisemisen meininki- ja hylkääminen on ihan tarkoituksella (ainakin osittain) tehty mietittäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?

Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.

Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?

Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.

En tiedä mitä on INFJ tai ihmissuhde tai persoona. Mutta, jos viihdyn jonkun seurassa niin olen hänen seurassa jos hän sen sallii. Jos en viihdy jonkun seurassa niin sitten en ole hänen seurassa, en puhu hänelle, en soita hänelle, jos hän tulee minun luokseni niin kävelen vain pois ja suljen vain oven. Mitä muutakaan pitäisi tehdä? Eivätkö kaikki tee näin? Ihmettelen aina kun tv-ohjelmissa ihmiset selittelevät toisilleen aivan ihmeellisiä juttuja niinkuin "rakastan sinua mutta en voi olla kanssasi", "pidän sinusta kyllä mutta et ole oikea minulle", "voimmeko jatkaa pelkkinä ystävinä?", jne jne jne, en ymmärrä noita juttuja, ihan täyttä hepreaa, tuollaiset tv-ohjelmat taitavat olla aivan tuulesta temmattuja mielenvikaisia vitsejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?

Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.

Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?

Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.

Tuo ajatusmalli kuuluu tuohon ”persoonallisuushäiriöön”. Joustamattomuus. Ylimielisyyskin.

No mitä sitten pitäisi tehdä? Ottaa niskaan p--aa loputtomasti joltain egoistilta? Joo ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Joo, tekee merkityksettömäksi, olemattomaksi. Pyyhkiydyt yli.

Otin kantaa tuolla aiemmin lausuttuun ”siinäpähän miettii”. Tuossa on rankaisemisen meininki- ja hylkääminen on ihan tarkoituksella (ainakin osittain) tehty mietittäväksi.

Käytännössähän nämä ihmiset eivät silti katoa mihinkään. He vain jatkavat elämäänsä miettien sitä, että sinä luultavasti olet jollain tavalla pahasti häiriintynyt, kun katkot ihmissuhteita tuosta vain.