Mies sanoo, että syyllistän. Onko tämä syyllistämistä?

Kyllä tuo kuulostaa syyllistämiseltä. Sen sijaan voit ehdottaa vaikka näin: ”Kulta, ensi viikolla tulee uus leffa teatteriin. Mennään katsoon se ja sit sen jälkeen syömään. Mitä mieltä oot?”

Sano, ettet etsi syyllisiä vaan haluaisit muutosta nykytilaan. Katse tulevassa, ei menneessä.

Mitä haluaisit tehdä yhdessä? Ehdota sitä. Kysy mieheltä mitä hän haluaisi tehdä kanssasi, Tuo ongelmat esille-tyylisi on valittamista ilman ratkaisuehdotusta.

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Miksi-kysymys koetaan usein syyllistämisenä.

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Kyllä luulen että yhdessä teette "sitä". Mitä muuta naisen kanssa vielä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

Harvas miestä tai naista kiinnostaa oikeesti tehä sen puolison kanssa yhtään mitään.yhdessä sit kun liittoa on vuosia takana. Seksikin on kumppanin kanssa ihan olenatonta/paskaa.

Avioerot arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

Kannattaa siinä vaiheessa etsiä toinen. Eksän olisi saanut mielellään ainoastaan baariin ja hänen sukulaistensa luo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

Silloin teillä on jo paljon isompi parisuhdekriisi, johon ei mikään yksittäinen leffailta tms. auta.

Vierailija kirjoitti:

Harvas miestä tai naista kiinnostaa oikeesti tehä sen puolison kanssa yhtään mitään.yhdessä sit kun liittoa on vuosia takana. Seksikin on kumppanin kanssa ihan olenatonta/paskaa.

Avioerot arkipäivää.

Katkeron ölinää.

Vierailija kirjoitti:

Harvas miestä tai naista kiinnostaa oikeesti tehä sen puolison kanssa yhtään mitään.yhdessä sit kun liittoa on vuosia takana. Seksikin on kumppanin kanssa ihan olenatonta/paskaa.

Avioerot arkipäivää.

No on huonoissa liitoissa noin. Sitten, kun on löytänyt "sen oikean", kyllä kiinnostaa. Meillä ainakin kiinnostusta on vielä 18 vuoden jälkeenkin. Toinen on se paras kaveri nauttia elämästä, mutta molemmat menevät myös omia kuvioitaan. 

Sopikaa vaikka kerran kuukaudessa treffipäivä ja joka toinen vuoro on sinun järjestää se, joka toinen miehesi. Ei tarvi enää syyllistää. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Harvas miestä tai naista kiinnostaa oikeesti tehä sen puolison kanssa yhtään mitään.yhdessä sit kun liittoa on vuosia takana. Seksikin on kumppanin kanssa ihan olenatonta/paskaa.

Avioerot arkipäivää.

Oletpa väärässä.

Yhdessä 24v ja yhä tehdään yhdessä paljonkin, jopa mielellämme. Myös naidaan.

Kiitos vastauksista. Mun mies on masentunut ja ahdistunut. Sen takia ei aina pysty kaikkeen. Ja sitten omalla käytökselläni nähtävästi pahennan tilannetta, mutta ihan yhtä raskasta tämä on mullekin. :(

Lopetan nyt noi kysymykset. Eivät selvästi auta vaan pahentavat kaikkea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sopikaa vaikka kerran kuukaudessa treffipäivä ja joka toinen vuoro on sinun järjestää se, joka toinen miehesi. Ei tarvi enää syyllistää. Problem solved.

Ei kun ap on erilainen kuin miehensä. Minunkin eksälle riitti, että törmättiin saman katon alla silloin tällöin ja molemmilla oli aika pitkälti omat harrastukset. Minä olisin halunnut kumppanin, jonka kanssa keskustella ja kokea paljon enemmän ja tehdä paljon asioita yhdessä. Lähdin ja löysin tarvitsemani, ihmisen, joka on ihan toisella tavalla läsnä fyysisesti ja henkisesti ja jonka kanssa teemme asioita mielellämme yhdessä. 

Mitä se syyllistäminen oikein on, ja miten se eroaa syyttämisestä?

Onko syyllistäminen sitä, että yrittää saada toista tuntemaan syyllisyyttä? Vai onko syyllistämistä se, että saa toisen tuntemaan syyllisyyttä, vaikka ei yrittänyt? 

Syyttäminen taas sitä, että sanoo toisen toimineen jotenkin väärin. Se voi sanoa jollekin kolmannellekin, ilman että syytetty edes tietää että häntä jostakin syytetään (ja ilman että syytetty mitenkään siis osaa syyllistyä).

"Minusta olisi kiva tehdä sinun kanssa jotain, vaikkapa..."

"Minusta tuntuu tärkeältä että me vietettäisiin aikaa yhdessä, keksittäiskö yhdessä joku yhteinen juttu?"

"Kuule, mä haluaisin kauheasti välillä käydä jossain, leffassa tai ravintolassa tai jossain, ja olis kiva mennä sun kanssa. En tiedä kiinnostaako sellaiset sinua, mutta voitaisko miettiä yhdessä jotain mikä sopisi molemmille?"

"Haluaisin viedä sut tällä viikolla ylös syömään, sopiiko torstai?"

"Hei... mä tiedän että et ole kovin innokas käymään ulkona, mutta mulle olis tärkeä päästä välillä tuulettumaan ja menisin mieluiten sun kanssa. Olis ihana jos lähtisit seuraksi. Mitäs sanot?"

"Miksi me ei koskaan tehdä yhdessä mitään?"

Kuulostele omia vibojasi näiden kysymysten kohdalla, mihin on helppo suhtautua positiivisesti, mikä vetää heti puolustusasemiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopikaa vaikka kerran kuukaudessa treffipäivä ja joka toinen vuoro on sinun järjestää se, joka toinen miehesi. Ei tarvi enää syyllistää. Problem solved.

Ei kun ap on erilainen kuin miehensä. Minunkin eksälle riitti, että törmättiin saman katon alla silloin tällöin ja molemmilla oli aika pitkälti omat harrastukset. Minä olisin halunnut kumppanin, jonka kanssa keskustella ja kokea paljon enemmän ja tehdä paljon asioita yhdessä. Lähdin ja löysin tarvitsemani, ihmisen, joka on ihan toisella tavalla läsnä fyysisesti ja henkisesti ja jonka kanssa teemme asioita mielellämme yhdessä. 

No mutta sitten tullaakin valinnan äärelle. Tehdäänkö kompromissi vai tavoitellaanko omaa tavoitetta. Mikä painaa eniten, sen valitaan.