Mies sanoo, että syyllistän. Onko tämä syyllistämistä?

Vierailija kirjoitti:

Emme esim koskaan käy missään. Olen kysynyt häneltä, että miksi emme tee yhdessä mitään. Niin tämä on hänen mielestään syyllistämistä.

Onko oikeassa? Miten sitten tuon ongelmat esille? En tiedä. :(

Ensiksi sinun kannattaa luopua tuosta oikein - väärin -asetelmasta, ts. että etsit onko miehesi oikeassa vai oletko sinä oikeassa. Ei sillä nimittäin ole väliä.

Sitten ei kannata kysyä miksi-kysymyksiä.

Sen sijaan ehdota jotain käytännöllistä yhdessä tekemistä. 

Mihin muuten olet ihastunut miehessäsi? Mikä sai sinut alun perin muuttamaan yhteen hänen kanssaan? Oletteko joskus tehneet asioita yhdessä, mutta ette enää?

Eivät kaikki miehet niin etsi jotain yhteyttä ja yhdessä tekemistä vaimon kanssa, vaan riittää että se vaimo on tarvittaessa olemassa. Elämä on enimmäkseen omaa, ei niinkään mitään toisen kanssa jaettavaa, ja toivottavaa on ettei vaimo kovin paljon elämää häiritsisi. Mahdollisesti miehesi on oppinut tämän mallin kotoaankin. Ehkä siellä ei keskusteltu, ei tehty asioita yhdessä. Oltiin vaan.

Mutta kiinnostaisi kuulla vastauksesi noihin kysymyksiin, jotka sinulle osoitin. Mieti siis itseäsi, jos toisesta et saa selkoa.

Keskustelkaa siitä, mitä parisuhde teille merkitsee. Millainen olisi kummankin unelma-arki ja katsokaa, kohtaavatko tarpeet riittävästi. Jos kohtaavat, siitä vaan hommiin ja olette pian perillä. Jos toiveenne taas eroavat, jompi kumpi tai molemmat joutuvat luopumaan jostain. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Meillä on ollut sellaista ongelmaa, että minä sanoitan asioita miestä enemmän. Kerron hyvästä mutta myös pahasta. Mies taas on ollut vain hiljaa (kuten sinäkin). Olen yrittänyt vääntää hänelle, että en ole ajatustenlukija ja en voi tietää hänen ajatuksistaan ellei hän kerro niitä. Jos sinä esität, että mielelläsi rakennat yksin, saat rakentaa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme esim koskaan käy missään. Olen kysynyt häneltä, että miksi emme tee yhdessä mitään. Niin tämä on hänen mielestään syyllistämistä.

Onko oikeassa? Miten sitten tuon ongelmat esille? En tiedä. :(

Ensiksi sinun kannattaa luopua tuosta oikein - väärin -asetelmasta, ts. että etsit onko miehesi oikeassa vai oletko sinä oikeassa. Ei sillä nimittäin ole väliä.

Sitten ei kannata kysyä miksi-kysymyksiä.

Sen sijaan ehdota jotain käytännöllistä yhdessä tekemistä. 

Mihin muuten olet ihastunut miehessäsi? Mikä sai sinut alun perin muuttamaan yhteen hänen kanssaan? Oletteko joskus tehneet asioita yhdessä, mutta ette enää?

Eivät kaikki miehet niin etsi jotain yhteyttä ja yhdessä tekemistä vaimon kanssa, vaan riittää että se vaimo on tarvittaessa olemassa. Elämä on enimmäkseen omaa, ei niinkään mitään toisen kanssa jaettavaa, ja toivottavaa on ettei vaimo kovin paljon elämää häiritsisi. Mahdollisesti miehesi on oppinut tämän mallin kotoaankin. Ehkä siellä ei keskusteltu, ei tehty asioita yhdessä. Oltiin vaan.

Mutta kiinnostaisi kuulla vastauksesi noihin kysymyksiin, jotka sinulle osoitin. Mieti siis itseäsi, jos toisesta et saa selkoa.

Ihastuin miehessäkin hänen ainutlaatuisuuteen. Siihen, kun hänen luonaan hän otti aloe Vera kasvistaan lehden ja siveli sitä haavaani ihollani, auttaa kuulemma. Hänen komeuteensa. Siihen että oli niin kiinnostunut Aasian historiasta, tiedon halustaan. Hänen hellään kosketukseen ja kauniisiin puheisiin. Voi, kuinka häntä rakastankaan.. sielunkumppani.

Mutta miehelläni on masennusta ja ahdistusta, kärsii. Enkä osaa nähtävästi tukea oikein, kun itsellänikin masennusta. Purkaa pahaa oloaan muhun, tai siis tiuskii yms. Olemme käyneet yhdessä ulkona jonkin verran. Mutta nyt viime kuukaudet olemme vain riidelleet. :( Väärin ymmärryksiä ja loukkauksia. Noidan kehä.

25 viesti siis aloittajalta.

Kysy mieheltä, mitä hän tarvitsisi ja mitä hän haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Meillä on ollut sellaista ongelmaa, että minä sanoitan asioita miestä enemmän. Kerron hyvästä mutta myös pahasta. Mies taas on ollut vain hiljaa (kuten sinäkin). Olen yrittänyt vääntää hänelle, että en ole ajatustenlukija ja en voi tietää hänen ajatuksistaan ellei hän kerro niitä. Jos sinä esität, että mielelläsi rakennat yksin, saat rakentaa yksin. 

Minä olen kyselyni kysellyt ja minulle on tehty myös hyvin selväksi että puuhasteluni ei kiinnosta. Alkuaikoina teimme vaikka mitä, mutta nykyään ei rouva tahdo oikein muuta kuin kertoa mitä elämästään puuttuu. Kantelen lautani ihan tyytyväisenä itsekseni ja sen jälkeen lämmitän saunan. Minä saan perunat kaupastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Meillä on ollut sellaista ongelmaa, että minä sanoitan asioita miestä enemmän. Kerron hyvästä mutta myös pahasta. Mies taas on ollut vain hiljaa (kuten sinäkin). Olen yrittänyt vääntää hänelle, että en ole ajatustenlukija ja en voi tietää hänen ajatuksistaan ellei hän kerro niitä. Jos sinä esität, että mielelläsi rakennat yksin, saat rakentaa yksin. 

Minä olen kyselyni kysellyt ja minulle on tehty myös hyvin selväksi että puuhasteluni ei kiinnosta. Alkuaikoina teimme vaikka mitä, mutta nykyään ei rouva tahdo oikein muuta kuin kertoa mitä elämästään puuttuu. Kantelen lautani ihan tyytyväisenä itsekseni ja sen jälkeen lämmitän saunan. Minä saan perunat kaupastakin.

Kuulostaa ikävältä. Mikä hänen ongelmansa on eli millä hän muuttuisi taas tyytyväiseksi ja voisitko antaa sen?

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kyllä toi vähän valittamiselta ja saman jankkaukselta kuulostaa tuollainen tapahtumien analysointi. Sorry, mutta en mäkään jaksaisi kuunnella mikä meni pieleen -analyyseja.

Tämän sijaan miettisit ja ehdottaisit miten ensi kerralla toimitaan.

Ap

Vaihda miestä. Ei se muuksi muutu.

No on toi tollanen syytös, että miks me ei koskaan tehdä mitään yhdessä.

Ehdota itse jotain yhdessä tekemistä mistä tiedät miehenkin innostuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvas miestä tai naista kiinnostaa oikeesti tehä sen puolison kanssa yhtään mitään.yhdessä sit kun liittoa on vuosia takana. Seksikin on kumppanin kanssa ihan olenatonta/paskaa.

Avioerot arkipäivää.

Katkeron ölinää.

Juuri näin. Noin katkero tyyppi lojuu sohvalla katsomassa töllöä ja odottaa, että huudetaan syömään. Puhtaat vaatteet ja siisti koti pitää olla, kunhan joku niistä huolehtii, paitsi itse. Kaikki on tylsää, kun ei itse viitsi suunnitella mitään yhteistä tekemistä. Saahan sitä kirota sitä aikaansaamatonta puolisoa, joka on ehkä lopen kyllästynyt ja uupunut tuollaisen omahyväisen vinkujan ansiosta, ja on suunnitellut lähtemistä jo viimeiset 5 vuotta. Tuollaista ei paljon huvita pyytää mihinkään tekemään yhdessä yhtään mitään.

Seksinkin pitäisi olla sellaista, että voisi vaan maata selällään ja kumppani hoitaisi hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

”Minusta olisi mukava tehdä jotain yhdessä. Onko jotsin, jota sinä mieluusti tekisit?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Meillä on ollut sellaista ongelmaa, että minä sanoitan asioita miestä enemmän. Kerron hyvästä mutta myös pahasta. Mies taas on ollut vain hiljaa (kuten sinäkin). Olen yrittänyt vääntää hänelle, että en ole ajatustenlukija ja en voi tietää hänen ajatuksistaan ellei hän kerro niitä. Jos sinä esität, että mielelläsi rakennat yksin, saat rakentaa yksin. 

Minä olen kyselyni kysellyt ja minulle on tehty myös hyvin selväksi että puuhasteluni ei kiinnosta. Alkuaikoina teimme vaikka mitä, mutta nykyään ei rouva tahdo oikein muuta kuin kertoa mitä elämästään puuttuu. Kantelen lautani ihan tyytyväisenä itsekseni ja sen jälkeen lämmitän saunan. Minä saan perunat kaupastakin.

Kuulostaa ikävältä. Mikä hänen ongelmansa on eli millä hän muuttuisi taas tyytyväiseksi ja voisitko antaa sen?

En taida pystyä. Ehkä joku rikas mies voisi viedä hänet pois jos vaikka sattuisi tulemaan ikävä entistä ukkoaan. En kuitenkaan anna tämän vaivata itseäni liikaa, maailmassa on paljon muitakin hienoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Meillä on ollut sellaista ongelmaa, että minä sanoitan asioita miestä enemmän. Kerron hyvästä mutta myös pahasta. Mies taas on ollut vain hiljaa (kuten sinäkin). Olen yrittänyt vääntää hänelle, että en ole ajatustenlukija ja en voi tietää hänen ajatuksistaan ellei hän kerro niitä. Jos sinä esität, että mielelläsi rakennat yksin, saat rakentaa yksin. 

Minä olen kyselyni kysellyt ja minulle on tehty myös hyvin selväksi että puuhasteluni ei kiinnosta. Alkuaikoina teimme vaikka mitä, mutta nykyään ei rouva tahdo oikein muuta kuin kertoa mitä elämästään puuttuu. Kantelen lautani ihan tyytyväisenä itsekseni ja sen jälkeen lämmitän saunan. Minä saan perunat kaupastakin.

Kuulostaa ikävältä. Mikä hänen ongelmansa on eli millä hän muuttuisi taas tyytyväiseksi ja voisitko antaa sen?

En taida pystyä. Ehkä joku rikas mies voisi viedä hänet pois jos vaikka sattuisi tulemaan ikävä entistä ukkoaan. En kuitenkaan anna tämän vaivata itseäni liikaa, maailmassa on paljon muitakin hienoja asioita.

Kuulostaa entistä ikävämmältä. Olette siis kasvaneet täysin erillenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

”Minusta olisi mukava tehdä jotain yhdessä. Onko jotsin, jota sinä mieluusti tekisit?”

Olisin halunnut eksän lefaan. Leffat on paskaa (paitsi joku tietty kotimainen).

Olisin halunnut eksän ulos syömään. Ruoka on kallista ja sitä on liian vähän.

Olisin halunnut eksän ulkoilemaan. Suostui kävelemään kilsan, kun välietappina oli kioski ja sitäkään matkaa ei voinut kävellä istumatta/tupakoimatta/ottamatta kaljaa evääksi (seurustelun alussa en todellakaan tajunnut, miten hän voi kasvaa kiinni näihin nautintoaineisiin). 

Olisin halunnut uimaan/salille/muu helppo liikunta. Ei kiinnosta. 

Olisin halunnut laittaa yhdessä uutta kotia. Ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

”Minusta olisi mukava tehdä jotain yhdessä. Onko jotsin, jota sinä mieluusti tekisit?”

Olisin halunnut eksän lefaan. Leffat on paskaa (paitsi joku tietty kotimainen).

Olisin halunnut eksän ulos syömään. Ruoka on kallista ja sitä on liian vähän.

Olisin halunnut eksän ulkoilemaan. Suostui kävelemään kilsan, kun välietappina oli kioski ja sitäkään matkaa ei voinut kävellä istumatta/tupakoimatta/ottamatta kaljaa evääksi (seurustelun alussa en todellakaan tajunnut, miten hän voi kasvaa kiinni näihin nautintoaineisiin). 

Olisin halunnut uimaan/salille/muu helppo liikunta. Ei kiinnosta. 

Olisin halunnut laittaa yhdessä uutta kotia. Ei kiinnosta. 

Kysyitkö koskaan mikä kiinnostais? Tarjouduitko että yrittäisit innostua jostain eksälle mieleisestä, jos hän miettisi mihin haluaa sinut mukaan tai minkä haluaa kanssasi jakaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun on pakko puhua ja mies pitää sitä täälläkin syyllistämisenä, painotan erikseen että nyt analysoin tapahtumia, en hae syyllisiä. Ja analysoin, jotta niistä voisi ottaa opiksi. 

Kerrotko mitä sinä haluaisit tehdä tai mihin mennä? Jos miehesi ehdottaa jotain, niin älä heti teilaa. Minä tahtoisin nyt kantaa naiseni kanssa lautoja ja tehdä sitten perunamaan, mutta en edes ehdota kun hänellä on kaipaamansa omaa aikaa tuolla sohvalla.

Meillä on ollut sellaista ongelmaa, että minä sanoitan asioita miestä enemmän. Kerron hyvästä mutta myös pahasta. Mies taas on ollut vain hiljaa (kuten sinäkin). Olen yrittänyt vääntää hänelle, että en ole ajatustenlukija ja en voi tietää hänen ajatuksistaan ellei hän kerro niitä. Jos sinä esität, että mielelläsi rakennat yksin, saat rakentaa yksin. 

Minä olen kyselyni kysellyt ja minulle on tehty myös hyvin selväksi että puuhasteluni ei kiinnosta. Alkuaikoina teimme vaikka mitä, mutta nykyään ei rouva tahdo oikein muuta kuin kertoa mitä elämästään puuttuu. Kantelen lautani ihan tyytyväisenä itsekseni ja sen jälkeen lämmitän saunan. Minä saan perunat kaupastakin.

Kuulostaa ikävältä. Mikä hänen ongelmansa on eli millä hän muuttuisi taas tyytyväiseksi ja voisitko antaa sen?

En taida pystyä. Ehkä joku rikas mies voisi viedä hänet pois jos vaikka sattuisi tulemaan ikävä entistä ukkoaan. En kuitenkaan anna tämän vaivata itseäni liikaa, maailmassa on paljon muitakin hienoja asioita.

Kuulostaa entistä ikävämmältä. Olette siis kasvaneet täysin erillenne?

Kai sen ulkopuolinen voi niinkin sanoa, mutta ehkä hän vielä sen toivomansa perunamaan tahtoo kanssani tehdä kun ei ole lähtenytkään. Ennen oli paljon yhteisiä projekteja ja vähitellen hän huomasi että ne valmistuu myös itsekseenkin. Nykyään ei näin ei tapahdu ja sen hyväksyminen on ottanut tovin. Ei ihminen voi kuitenkaan toista pakottaa onnelliseksi, vaan voi joko lähteä tai odottaa. Minusta tämä odottaminekaan niin hassumpaa ole kunhan vain pitää asiat selvinä itselleen missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Emme esim koskaan käy missään. Olen kysynyt häneltä, että miksi emme tee yhdessä mitään. Niin tämä on hänen mielestään syyllistämistä.

Onko oikeassa? Miten sitten tuon ongelmat esille? En tiedä. :(

Mitäs muuta se on?