Mies sanoo, että syyllistän. Onko tämä syyllistämistä?

Vierailija kirjoitti:

Sopikaa vaikka kerran kuukaudessa treffipäivä ja joka toinen vuoro on sinun järjestää se, joka toinen miehesi. Ei tarvi enää syyllistää. Problem solved.

aika huono. Tossa tilanteessa alottaisin vaikka postin hakemisen yhdessä. Luuletko tosiaan että tuo mies haluaa järjestää tossa jamassa tai ylipäätään mitään pakollisia treffejä? Ton jälkeen pillitetään kun treffien eteen ei oltu nähty tarpeeks vaivaa. Lähestymistapoja on monia. Jos esim treffit tarkoittavat kaikkea yhdessäoloa esim lätkäpeliin menemistä, tai vaikka yhdessä grillaamista, niin sitten vois toimia. Ihan sama mitä teette yhdessä kunhan teette. Tappelu luonnostaan ei kuulu tähän.

En tiedä miksi olen tällainen, jankuttaja ja syyllistävä.. Mies on tehnyt mulle pari kertaa oharit, ei mitään vakavaa mutta tämä selvästi on jäänyt vaivaamaan mua. Epäilen häntä. En osaa luottaa. Johtuu edellisistä huonoista suhteistani, on ollut pettämistä jne.

Yritän nyt muuttaa käytöstäni ja ajattelutapaani. Mies tarvitsee selvästi tukenani, ei valittamistani.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktivoidu itse ja suunnittele jotain kivaa yhteistä tekemistä. Luontoretket eivät kevennä juurikaan kukkaroa, mitä nyt eväät. Sopivaa vaatetusta löytyy jokaiselta.

Mitäs sitten jos mies kieltäytyy kaikista ehdotuksista? Saako sittenkään kysyä että miksei koskaan tehdä mitään? Vai onko se sittenkin syyllistämistä? Maailman tappiin pitäisi vain iloisena jatkaa suunnittelua ja ehdotuksia, vaikkei toista kiinnosta?

”Minusta olisi mukava tehdä jotain yhdessä. Onko jotsin, jota sinä mieluusti tekisit?”

Olisin halunnut eksän lefaan. Leffat on paskaa (paitsi joku tietty kotimainen).

Olisin halunnut eksän ulos syömään. Ruoka on kallista ja sitä on liian vähän.

Olisin halunnut eksän ulkoilemaan. Suostui kävelemään kilsan, kun välietappina oli kioski ja sitäkään matkaa ei voinut kävellä istumatta/tupakoimatta/ottamatta kaljaa evääksi (seurustelun alussa en todellakaan tajunnut, miten hän voi kasvaa kiinni näihin nautintoaineisiin). 

Olisin halunnut uimaan/salille/muu helppo liikunta. Ei kiinnosta. 

Olisin halunnut laittaa yhdessä uutta kotia. Ei kiinnosta. 

Kuulostat exältäni. Olisin mielelläni tullut elokuviin kanssasi, mutta emme koskaan katsoneet kotimaisia. Ravintolassakaan en olisi välttynyt kuulemasta arvostelua ruokajuomastani, ja ehdottamani kebabravintola ei ollut tarpeeksi hieno tai romanttinen. Pidän kotimaisista elokuvista ja sinäkin tiedät sen varsin hyvin. Kävelemään tulin kanssasi, mutta sekään ei riittänyt niin otin oluen ja laitoin kessuksi. Minä olisin tahtonut elää rauhallista leppoisaa elämää, ja etenkin olla se kuin olen. Toisaalta sitäkin koitin eikä sekään kelvannut.

Joku kirjoitti, että "miksi" koetaan syyllistämisenä - miksi niin? En ole ikinä ajatellut tai kokenut, että analysoiminen "miksi"-kysymyksellä voisi olla syyllistämistä. Ap:n miksi-kysymys kohdistui tilanteeseen, ei henkilöön tyyliin "miksi sinä et ikinä/miksi sinä aina", joka selkeästi on syyllistävää puhetta.

Sinulla on hidasälyinen mies, joka möllöttää mielellään kotona. Fiksumpiakin miehiä on olemassa.

Varaa lomamatka salaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, että "miksi" koetaan syyllistämisenä - miksi niin? En ole ikinä ajatellut tai kokenut, että analysoiminen "miksi"-kysymyksellä voisi olla syyllistämistä. Ap:n miksi-kysymys kohdistui tilanteeseen, ei henkilöön tyyliin "miksi sinä et ikinä/miksi sinä aina", joka selkeästi on syyllistävää puhetta.

Ei minuakaan miksi-kysymykset haittaa, mutta Kaikki vuorovaikutuskouluttajat kehottavat välttämään sitä. On sen kysyminen tietty joskus paikallaan, kun haluaa tietää motiivin.

Liittyisikö se siihen, että vastaaja joutuu puolustus-asemaan saman tien. Minun odotetaan perustelevan aukottomasti, miksi ajattelen tai tunnen jotain. Oikeastihan minä saan ajatella ja tuntea ihan mitä tahansa, minulla on siihen perusoikeus, ei minun tarvitse puolustella niitä.