Ilmainen neuvo kaikille: Älä ole parisuhteessa jos toinen teistä ei rakasta toista.

Onpa harvinaisen naivi ja tyhmä aloitus ihmiseltä, joka ei tiedä rakkaudesta mitään.

Mannapuuroa ja mansikkaa sinullekin.

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Otsikko suomeksi: Ålkää olko parisuhteessa, jos ette rakasta toisianne.

 Sami Minkkinenkö se jakaa parisuhdeoppejaan?

Rakkaus ja avioliitto ovat länsimainen keksintö. Muualla ymmärretän, että avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus ja rakkaus on kiva lisä.

Ei ole olemassa pariskuntia, joissa rakkaus olisi riittänyt ihan jokaiselle päivälle 30 vuoden ajan tai joissa ei jossain vaiheessa olisi käynyt mielessä, että tämä oli tässä. Silti ei ole erottu (vaikka ap:n mukaan olisi pitänyt) vaan on jaksettu ja jatkettu ja huomattu, että yhdessä on ihan mukavaa, vaikka suuri rakkaudenpalo ei joka päivä roihua.

Minä antaisin sen neuvon, että yksikään ihminen ei ole kertakäyttöinen eikä tarkoitettu tyydyttämään toisen tarpeita. Jos etsii ap:n kuvaamaa rakkautta, ei koskaan pidä mennä naimisiin. Jos ei kestä epätäydellisiä hetkiä, ei ole tarkoitettu parisuhteeseen.

Mitä ihmeen ihanaa on yksinelämisessä? Jos sössötät, että oma vapaus, niin ehkä SUN kannattaisi tsekkailla, millaisiin parisuhteisiin oikein menet?

Vierailija kirjoitti:

 Sami Minkkinenkö se jakaa parisuhdeoppejaan?

Rakkaus ja avioliitto ovat länsimainen keksintö. Muualla ymmärretän, että avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus ja rakkaus on kiva lisä.

Ei ole olemassa pariskuntia, joissa rakkaus olisi riittänyt ihan jokaiselle päivälle 30 vuoden ajan tai joissa ei jossain vaiheessa olisi käynyt mielessä, että tämä oli tässä. Silti ei ole erottu (vaikka ap:n mukaan olisi pitänyt) vaan on jaksettu ja jatkettu ja huomattu, että yhdessä on ihan mukavaa, vaikka suuri rakkaudenpalo ei joka päivä roihua.

Minä antaisin sen neuvon, että yksikään ihminen ei ole kertakäyttöinen eikä tarkoitettu tyydyttämään toisen tarpeita. Jos etsii ap:n kuvaamaa rakkautta, ei koskaan pidä mennä naimisiin. Jos ei kestä epätäydellisiä hetkiä, ei ole tarkoitettu parisuhteeseen.

Et nyt oikein tajunnut, kun haluat kaunistella asiaa. Puhu vain ihan rohkeasti siitä, miten toisen naama oksettaa ja seksi ajatuksena ällöttää ja toista vihaa kympillä, tai ei arvosta tms. Sitten ollaan lähempänä arkisia parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Määrittele rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Miksi se on heikkoa? Jos toinen haluaa samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Aivan älykääpiön naivia kuvitella, että kukaan välttämättä KOSKAAN rakastaisi sinua ja vaatia sitä parisuhteelta.

En nyt tajua. Mitä se sellainen rakastaminen on? 

Vierailija kirjoitti:

 Jos et tunne voimakkaita rakkauden tunteita puolisoasi kohtaan muutamassa kuukaudessa suhteen alettua, älä sitoudu pidempään suhteeseen, se päättyy vain pettymykseen.

Siis rupeaako ihmiset suhteisiin ja odottelee, tuleeko rakkauden tunteita?

Mulla on kaikki suhteet alkaneet rakastumisen tunteesta, joka on eri asia kuin rakkauden tunne. Rupeaako ihmiset suhteisiin ilman että ovat rakastuneet? Joo, kai niitä on niitäkin, jotka vain eivät osaa olla yksin, ehkä he tekevät sitten tekevät niin, mutta onko se loppujen lopuksi kovinkaan yleistä?

Olen nyt ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa 15 vuotta. En tiedä rakastanko vai en, mutta viihdyn hänen kanssaan. Seksiä on, se ei ole mitään intohimoista mutta en sellaista kaipaakaan. Riittää että on tyydyttävää. Teen mielelläni asioita puolisolleni mieliksi, koetan ottaa arjessa huomioon. Mitään kiihkeitä rakkauden tunteita ei ole. Kai meidän pitäisi aloittajan mielestä sitten kuitenkin erota?

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Henk.koht. en tajua ollenkaan, että parisuhde olisi mikään itseisarvo. Parisuhde erityisen ihmisen kanssa, jota kohtaan minulla on voimakkaita tunteita ja jolla on niitä minua kohtaan eli rakkaus, se on se juttu.

Voi voi ap sun neuvojasi. Noilla neuvoilla moni saisi aika yksinäisen ja ankean elämän. Itse voit niitä toki noudattaa jos haluat, mutta useille meistä realismia on ottaa sellainen riittävän ok puoliso jonka saadaan ja sitten tehdä parhaamme että suhteesta tulee mahdollisimman hyvä. Ei kaikille löydy koskaan sellaista ihmeellistä "sielunkumppania" jonka kanssa alusta asti synkkaisi niin että heti tietää että tässä on Se Oikea.

Itse en ole sun neuvojasi noudattanut ja oikein hyvä elämä on. Aloin tuntea mieheeni seksuaalista vetoa vasta pari vuotta tapaamisesta. Kaveripohjalta ensin tutustuttiin ja myöhemmin ihastuttiin. Mutta sun mielestä olisi pitänyt jo pari kk tapaamisen jälkeen torpata suhde, koska ei tunnu seksuaalista vetoa eikä muutakaan ihmeellistä. Lapsetkin meillä on 1 v 10 kk ikäerolla, ja se oli minusta kätevää, ettei työurasta jää niin kauhean pitkä pätkä väliin pikkulapsiaikojen ja hoitovapaiden takia. Kyllä nyt normaali ihminen joka itse pari lasta haluaa, niiden kanssa "pärjää", parisuhteen kanssa tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko suomeksi: Ålkää olko parisuhteessa, jos ette rakasta toisianne.

Mitä on se rakkaus? Minusta se on vain ailahteleva tunne joka tulee ja menee, eikä sellaisen varaan voi mitään rakentaa. Kiintymys, välittäminen, sitoutuminen, ne on ainakin itselleni paljon tärkeämpiä kuin jotkut tunteet, jotka voi kadota välillä ihan puolisosta riippumatta. Esim. jos mulla on kova työstressi, en rakasta yhtään mitään enkä ketään. En silti heitä avioliittoani menemään, kun ei rakkautta tunnu. Tiedän että se tunnekin taas palaa kun elämä palaa tasapainoon.

Mun mies ei rakasta mua, vaikka mä rakastan sitä. Se ei kuitenkaan halua erota. Minunko se ero sitten pitää ottaa? Ja saada kaikkien vihat niskaan, kun se jätti niin hyvän miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sami Minkkinenkö se jakaa parisuhdeoppejaan?

Rakkaus ja avioliitto ovat länsimainen keksintö. Muualla ymmärretän, että avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus ja rakkaus on kiva lisä.

Ei ole olemassa pariskuntia, joissa rakkaus olisi riittänyt ihan jokaiselle päivälle 30 vuoden ajan tai joissa ei jossain vaiheessa olisi käynyt mielessä, että tämä oli tässä. Silti ei ole erottu (vaikka ap:n mukaan olisi pitänyt) vaan on jaksettu ja jatkettu ja huomattu, että yhdessä on ihan mukavaa, vaikka suuri rakkaudenpalo ei joka päivä roihua.

Minä antaisin sen neuvon, että yksikään ihminen ei ole kertakäyttöinen eikä tarkoitettu tyydyttämään toisen tarpeita. Jos etsii ap:n kuvaamaa rakkautta, ei koskaan pidä mennä naimisiin. Jos ei kestä epätäydellisiä hetkiä, ei ole tarkoitettu parisuhteeseen.

Et nyt oikein tajunnut, kun haluat kaunistella asiaa. Puhu vain ihan rohkeasti siitä, miten toisen naama oksettaa ja seksi ajatuksena ällöttää ja toista vihaa kympillä, tai ei arvosta tms. Sitten ollaan lähempänä arkisia parisuhteita.

Minusta ei taida olla parisuhteeseen, koska viimeisen 28 vuoden aikana ei ole tuollaiselta tuntunut. Toisen naama ei ole oksettanut enkä ole toista vihannut. Suurta rakkautta ja rakastumisen huumaa en ole kokenut, koska mieluummin tasainen mukava arki kuin muutaman kuukauden räiskyviä suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sami Minkkinenkö se jakaa parisuhdeoppejaan?

Rakkaus ja avioliitto ovat länsimainen keksintö. Muualla ymmärretän, että avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus ja rakkaus on kiva lisä.

Ei ole olemassa pariskuntia, joissa rakkaus olisi riittänyt ihan jokaiselle päivälle 30 vuoden ajan tai joissa ei jossain vaiheessa olisi käynyt mielessä, että tämä oli tässä. Silti ei ole erottu (vaikka ap:n mukaan olisi pitänyt) vaan on jaksettu ja jatkettu ja huomattu, että yhdessä on ihan mukavaa, vaikka suuri rakkaudenpalo ei joka päivä roihua.

Minä antaisin sen neuvon, että yksikään ihminen ei ole kertakäyttöinen eikä tarkoitettu tyydyttämään toisen tarpeita. Jos etsii ap:n kuvaamaa rakkautta, ei koskaan pidä mennä naimisiin. Jos ei kestä epätäydellisiä hetkiä, ei ole tarkoitettu parisuhteeseen.

Et nyt oikein tajunnut, kun haluat kaunistella asiaa. Puhu vain ihan rohkeasti siitä, miten toisen naama oksettaa ja seksi ajatuksena ällöttää ja toista vihaa kympillä, tai ei arvosta tms. Sitten ollaan lähempänä arkisia parisuhteita.

No tuskin juuri kukaan sellaisissa parisuhteissa vuosikausia on, jos noin vahvat negatiiviset tunteet toista kohtaan on päällä jatkuvasti. Mutta useimmissa niissä ap:n parjaamissa ei niin romanttista rakkautta täynnä olevissakaan suhteissa ei ole tuollaista. Seksi on ihan jees, toista kunnioittaa ja arvostaa, jos ei sitten intohimoisesti rakastakaan, haluaa tehdä arjesta molemmille mukavaa.

Mutta kaikkihan on lähtenyt siitä pisteestä että ollaan rakastettu toista. Kuinka kauan se rakkaus kestää kun tulee vastoinkäymisiä esim. Taloudellisia että vaikka toinen menettää työn ja ne seuraamukset siitä. Kuinka kauan ihmiset jaksavat sen toisen naamaa katsella tai kun muija onkin pulskempi vuosien saatossa kun joskus ensitapaamisella. Kyllä siinä käy ero ukolla kun akalla mielessä mutta kantsiiko sama paska vääntää alusta?

totta halusin erota vaikka sattui ja sattuu, mutta kun mies sanoi ettei rakasta, vaikka tykkääkin