Ilmainen neuvo kaikille: Älä ole parisuhteessa jos toinen teistä ei rakasta toista.
Se ei riitä että tykkää, se ei riitä että pitää parhaana ystävänä, se ei riitä että on tottunut kuin sukulaiseen.
Meillä kaikilla on vain yksi ja lyhyt elämä. Älkää hukatko sitä mistään syystä (esim. lapset) siihen että olette "parisuhteessa" ilman parisuhderakkautta. Jos seksi ei ole nautinnollista, älä jatka parisuhdetta muutamaan kuukautta pidemmälle. Jos et tunne voimakkaita rakkauden tunteita puolisoasi kohtaan muutamassa kuukaudessa suhteen alettua, älä sitoudu pidempään suhteeseen, se päättyy vain pettymykseen. Kyllä sen ihan oikeasti sitten tietää kun se puoliso on "se oikea" kun pystyt kuvittelemaan teidät yhdessä kymmeniä vuosia, lapsenlapset ja kiikkustuolit elämän ehtoolla, olet oikeassa suunnassa, jos ne ajatukset ahdistaa, siirry seuraavaan vaihtoehtoon.
Ja toinen neuvo vielä kaupan päälle: Älkää tehkö toista lasta jos ette ole satavarmoja että pärjäätte sen ensimmäisen kanssa 3-4 vuotta, ja että parisuhde oikeasti kestää sen toisen lapsen tuomat haasteet.
Jos parisuhde ei ole hyvä, lähellä täydellistä, älä tee siihen lapsia, vaan katso ensin että mihin suuntaan parisuhde on menossa, parempaan vai eroon. Onko rakkauden ensihuuma loppumassa ja viemässä parisuhteen päätökseensä vai oletteko hitsautumassa yhteen kohti kestävää parisuhdetta.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sami Minkkinenkö se jakaa parisuhdeoppejaan?
Rakkaus ja avioliitto ovat länsimainen keksintö. Muualla ymmärretän, että avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus ja rakkaus on kiva lisä.
Ei ole olemassa pariskuntia, joissa rakkaus olisi riittänyt ihan jokaiselle päivälle 30 vuoden ajan tai joissa ei jossain vaiheessa olisi käynyt mielessä, että tämä oli tässä. Silti ei ole erottu (vaikka ap:n mukaan olisi pitänyt) vaan on jaksettu ja jatkettu ja huomattu, että yhdessä on ihan mukavaa, vaikka suuri rakkaudenpalo ei joka päivä roihua.
Minä antaisin sen neuvon, että yksikään ihminen ei ole kertakäyttöinen eikä tarkoitettu tyydyttämään toisen tarpeita. Jos etsii ap:n kuvaamaa rakkautta, ei koskaan pidä mennä naimisiin. Jos ei kestä epätäydellisiä hetkiä, ei ole tarkoitettu parisuhteeseen.
Rakkaus ja avioliitto ei ole mikään länsimainen keksintö. Jo Raamatussa tässä puhutaan ja tähän kehoitetaan joten se siitä länsimaasta.
Joko trollaat tai sitten sulla on yleissivistyksessä isoja aukkoja, mutta autetaan nyt: nykypäivän länsimainen kulttuuri on kehittynyt kristinuskon arvojen pohjalle. Tämän takia me juuri kannatamme sitä raamatullista rakkauskäsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sami Minkkinenkö se jakaa parisuhdeoppejaan?
Rakkaus ja avioliitto ovat länsimainen keksintö. Muualla ymmärretän, että avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus ja rakkaus on kiva lisä.
Ei ole olemassa pariskuntia, joissa rakkaus olisi riittänyt ihan jokaiselle päivälle 30 vuoden ajan tai joissa ei jossain vaiheessa olisi käynyt mielessä, että tämä oli tässä. Silti ei ole erottu (vaikka ap:n mukaan olisi pitänyt) vaan on jaksettu ja jatkettu ja huomattu, että yhdessä on ihan mukavaa, vaikka suuri rakkaudenpalo ei joka päivä roihua.
Minä antaisin sen neuvon, että yksikään ihminen ei ole kertakäyttöinen eikä tarkoitettu tyydyttämään toisen tarpeita. Jos etsii ap:n kuvaamaa rakkautta, ei koskaan pidä mennä naimisiin. Jos ei kestä epätäydellisiä hetkiä, ei ole tarkoitettu parisuhteeseen.
Rakkaus ja avioliitto ei ole mikään länsimainen keksintö. Jo Raamatussa tässä puhutaan ja tähän kehoitetaan joten se siitä länsimaasta.
Joko trollaat tai sitten sulla on yleissivistyksessä isoja aukkoja, mutta autetaan nyt: nykypäivän länsimainen kulttuuri on kehittynyt kristinuskon arvojen pohjalle. Tämän takia me juuri kannatamme sitä raamatullista rakkauskäsitystä.
No entä sitten? Tuossahan sanottiin, ettei ole länsimainen keksintö. Se, että länsimaissa käytetään raamatun ajan ideologiaa ei tee siitä länsimaissa keksittyä. Pizzastakaan ei tule länsimaalaista keksintöä, vaikka se meidän kulttuuriimme nykyisin varsin vahvasti kuuluukin.
Näin minullekin opetettiin sukulaisten toimesta: ”tärkeintä on, että arki sujuu. Mitään romanttista rakkautta on ihan turha tässä maailmassa odottaa”. Niinpä sitä tuli sitten jumahdettua yhteen ihmisen kanssa, joka halusi olla minun kanssani ja perhekin perustettua. Erohan siitä myöhemmin tuli, ei tosin omasta aloitteestani.
Elokuvat ja laulut ovat aivan oikeassa, kunhan on itse valmis myös ottamaan sen vastarakkauden vastaan. Jos ei rakasta itseään ja katso olevansa rakkauden arvoinen, ei voi myöskään koko sydämestään rakastua toiseen, vaan jää ihastumisen asteelle.
Rakastuminen on niin voimakas tunne, että sen kyllä tunnistaa, kun kohdalle osuu. Aivan kuin olisi saapunut kotiin kaukaiselta vaellukselta. Olen syvästi kiitollinen, että olen saanut sen kokea.