Ilmainen neuvo kaikille: Älä ole parisuhteessa jos toinen teistä ei rakasta toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Aivan älykääpiön naivia kuvitella, että kukaan välttämättä KOSKAAN rakastaisi sinua ja vaatia sitä parisuhteelta.

Vain idiootti menee parisuhteeseen tietäen ettei toinen rakasta. Jos sinä koet että sinua ei kukaan koskaan rakastaisi niin se on sinun häpeäsi.

Oma häpeäsi se on, jos et osaa olla kenenkään kanssa vaan osaat mieluiten olla vain yksin :D Se on todellista mielen köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ihan kettuilematta: taidat olla aika nuori ja sinkku?

Oikea elämä ei mene noin. Todella tulinen ja hyvä, romanttinen rakkaus voi koska tahansa väljähtyä. Suhteen ekat vuodet eivät millään tavalla takaa, että suhde on loppuelämän hyvä.

Itse asiassa kun on mitattu parisuhteen onnellisuutta, monissa sellaisissa maissa, joissa avioliitot sovitaan sukujen kesken, ilman mitään romantiikkaa, pariskunnat kokevat olevansa tyytyväisempiä suhteeseensa kuin täällä länsimaisissa, romantiikkaa palvovissa yhteiskunnissa!

Ensimäisessä parisuhteessa olin 8 vuotta, nykyisessä ja viimeisessä jo n. 20 vuotta. Eli ei, en ole nuori ja kokematon. Ei sen rakkauden tarvitsekaan koko ajan tulena polttaa tai olla yltiöromanttista, se on sitä että kovan paikan tullen tietää että tuo ihminen pysyy rinnalla, puolustaa minua vaikka koko maailmaa vastaan. Rakkaus on sitä että tietää että toinen tekee epämiellyttäviäkin askareita siksi että sinun ei tarvitsisi tehdä niitä, puolin ja toisin, huolehtii että sinun autosi on lämmityksessä kun aamulla on pakkasta tai kysyy että hieronko selkääsi kun huomaa että selkäsi on luultavasti kipeä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Tajuatko sinä että se että sinä haluat olla parisuhteessa vaikka et rakasta, varastat puolisosi mahdollisuuden olla ihmisen kanssa parisuhteessa joka ihan oikeasti rakastaisi häntä?

Se on ihan se ja sama mitä sinä teet, haluatko olla yksin tai osaatko olla, ei ole oikein huijata ketään parisuhteeseen vain sen takia että sinä et halua olla yksin. Hyvin harva lähtee parisuhteeseen ihmisen kanssa joka sanoo heti että ei rakasta, ne suhteet on sitten jotain ihan muuta.

ap

En tajua, koska hän vastaa ihan vain itse elämästään. Sunlaisilles vvauvoille aivan vierasta selkeästi.

Kauheaa miten moni on valmis ottamaan jonkun riittävän ok:n puolison😲 Kyllä minun pitää ainakin rakastua kunnolla, muuten pärjään kyllä yksinkin. Kukin tyylillään tietty, jos vastapuoli on sitten samaa mieltä että ollaan vaan ok:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Tajuatko sinä että se että sinä haluat olla parisuhteessa vaikka et rakasta, varastat puolisosi mahdollisuuden olla ihmisen kanssa parisuhteessa joka ihan oikeasti rakastaisi häntä?

Se on ihan se ja sama mitä sinä teet, haluatko olla yksin tai osaatko olla, ei ole oikein huijata ketään parisuhteeseen vain sen takia että sinä et halua olla yksin. Hyvin harva lähtee parisuhteeseen ihmisen kanssa joka sanoo heti että ei rakasta, ne suhteet on sitten jotain ihan muuta.

ap

Ja siis kyllä lähtee, jos miehelle on luvassa seksiä, niin mitä rakkautta sä siihen kuvittelet niiden tarviivan? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi ap sun neuvojasi. Noilla neuvoilla moni saisi aika yksinäisen ja ankean elämän. Itse voit niitä toki noudattaa jos haluat, mutta useille meistä realismia on ottaa sellainen riittävän ok puoliso jonka saadaan ja sitten tehdä parhaamme että suhteesta tulee mahdollisimman hyvä. Ei kaikille löydy koskaan sellaista ihmeellistä "sielunkumppania" jonka kanssa alusta asti synkkaisi niin että heti tietää että tässä on Se Oikea.

Itse en ole sun neuvojasi noudattanut ja oikein hyvä elämä on. Aloin tuntea mieheeni seksuaalista vetoa vasta pari vuotta tapaamisesta. Kaveripohjalta ensin tutustuttiin ja myöhemmin ihastuttiin. Mutta sun mielestä olisi pitänyt jo pari kk tapaamisen jälkeen torpata suhde, koska ei tunnu seksuaalista vetoa eikä muutakaan ihmeellistä. Lapsetkin meillä on 1 v 10 kk ikäerolla, ja se oli minusta kätevää, ettei työurasta jää niin kauhean pitkä pätkä väliin pikkulapsiaikojen ja hoitovapaiden takia. Kyllä nyt normaali ihminen joka itse pari lasta haluaa, niiden kanssa "pärjää", parisuhteen kanssa tai ilman.

No eipä sitä oikeaa löydä jos menee ensimmäisen vastaantulijan kanssa yhteen sillä oletuksella että ei sitä oikeaa ole olemassakaan. Mun mielestä se on yksinäinen ja ankea elämä jos elää yhdessä ihmisen kanssa jota ei oikeasti rakasta.

Ja eniten ihmiset eroaa silloin kun toinen lapsi on vauva. Tämäkin palsta on väärällään tarinoita miten elämä muuttui paskaksi kun tuli toinen vauva kun ensimmäinenkin oli vielä pieni ja jopa uhmassa. Tutkitusti pitäisi olla vähintään 3 vuotta ikäeroa jotta äiti ehtii kunnolla toipua synnytyksestä ja että esikoinen ehtii olla perheen vauva tarpeeksi pitkän ajan.

ap

Sulla on vain hyvä normaali psyyke ja parisuhde, niin helppoa siellä lässyttää. Ei ole omaa ansiotas hyvä psyyke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Miksi se on heikkoa? Jos toinen haluaa samaa?

Minun mielestä heikkoa jos pitää olla parisuhteessa vaan että olis parisuhde, eikä pysty odottamaan sellaista kumppania kenen kanssa oikeasti haluaa olla. Miksi joku saisi etuoikeuden koskea sinuun ja jakaa kaikki asiat kanssasi jos ei aidosti rakasta ja välitä susta?

Jos molemmat haluaa ja on yhteinen päätös siitä niin tehköön sitten niin, ihmetyttää vaan miksi ei etsittäisi sitä kunnon suhdetta vaan tyydytään johonkin korvikkeeseen. Itselle ei tulisi kuuloonkaan, en edes pystyisi olla jonkun ”ihan siedettävän” kanssa, järkyttää ajatuskin.

No kaikki eivät kelpaa niille, joita oikeasti haluaisivat, tajuatko idiootti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Miksi se on heikkoa? Jos toinen haluaa samaa?

Minun mielestä heikkoa jos pitää olla parisuhteessa vaan että olis parisuhde, eikä pysty odottamaan sellaista kumppania kenen kanssa oikeasti haluaa olla. Miksi joku saisi etuoikeuden koskea sinuun ja jakaa kaikki asiat kanssasi jos ei aidosti rakasta ja välitä susta?

Jos molemmat haluaa ja on yhteinen päätös siitä niin tehköön sitten niin, ihmetyttää vaan miksi ei etsittäisi sitä kunnon suhdetta vaan tyydytään johonkin korvikkeeseen. Itselle ei tulisi kuuloonkaan, en edes pystyisi olla jonkun ”ihan siedettävän” kanssa, järkyttää ajatuskin.

Eli siis sinä tässä se ankea ja tyhmä olet, ei se, jolta tuokin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko suomeksi: Ålkää olko parisuhteessa, jos ette rakasta toisianne.

Mitä on se rakkaus? Minusta se on vain ailahteleva tunne joka tulee ja menee, eikä sellaisen varaan voi mitään rakentaa. Kiintymys, välittäminen, sitoutuminen, ne on ainakin itselleni paljon tärkeämpiä kuin jotkut tunteet, jotka voi kadota välillä ihan puolisosta riippumatta. Esim. jos mulla on kova työstressi, en rakasta yhtään mitään enkä ketään. En silti heitä avioliittoani menemään, kun ei rakkautta tunnu. Tiedän että se tunnekin taas palaa kun elämä palaa tasapainoon.

Millaista sinun mielestäsi on rakkaus, jossa ei ole kiintymystä, välittämistä ja sitoutumista? Ja miten sinulla sitten on kovassa työstressissä kuitenkin kiintymystä, välittämistä ja sitoutumista, jos et pysty silloin rakastamaankaan yhtään ketään? 

Mitähän sinä kuvittelet rakkauden olevan? Jotain kynttiläillallisia vai? 

Mitä minä tarkoitan sanalla rakkaus, kun parisuhteista puhutaan, on sellaista kiihkeää intohimoista tunnetta. Sellaista että kun katsookin toista, tuntuu että pakahtuu rakkaudesta, ettei koskaan voisi rakastaa ketään muuta, sitä että tuntuu ettei voisi edes elää ilman tuota toista. 

Omassa elämässäni noita tunteita on ollut lähinnä huonoissa suhteissani, niissä epätasapainoisissa, joihin ei olisi hyvä ollut sitoutua saati tehdä lapsia. Jännä mies-suhteissa. Sen sijaan kun lopulta yli kolmekymppisenä löysin aviomieheni, en tuntenut mitään sellaista. Vain että onpa mukava tyyppi ja hyvä olla hänen lähellä. Vähän kuin oman veljen kanssa olisi, täysin rentoa ja saa olla oma itsensä. Seksuaalinen veto tuli vasta paljon myöhemmin kuvioon, eikä se ole meille vieläkään kovin tärkeää, kun emme ole erityisen seksuaalisia ihmisiä kumpikaan. Enkä edes tunne ettenkö voisi elää ilman miestäni tai hän minua, vaan tiedän että pärjäisimme erikseenkin ja surustakin toipuisin ja jatkaisin elämääni.

Tuo on ihastumista, kiimaa ja rakastUmista, ei rakastAMISTA. Etkö rakasta omaa veljeäsi tai vanhempiasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei rakasta mua, vaikka mä rakastan sitä. Se ei kuitenkaan halua erota. Minunko se ero sitten pitää ottaa? Ja saada kaikkien vihat niskaan, kun se jätti niin hyvän miehen?

Kyllä mun mielestä te molemmat ansaitsisitte parisuhteen jossa antaa ja saa rakkautta. Mitä hyötyä tuossa on? Pian olette vanhoja ja elämä on ohi, ilman rakkautta ja vastarakkautta, kun elämän olisi voinut elää toisinkin. Mitä se muille kuuluu miksi erositte, voit niille sanoa että mies ei sinua rakastanut, eihän se silloin ole sinulle hyvä mies, vaan tosi epäsopiva.

ap

No eipä se yksinolokaan rakkautta elämässä lisää, mutta eihän se sun aivoillesi ole käsitettävä ajatus. Enemmän minä olen saanut rakkautta tyytessäni "ihan hyvään" kuin ylpeänä yksin.

Pariskunta oli ollut naimisissa 6 vuotta, 1 lapsi. Mies tapasi toisen naisen ja halusi erota. Sanoi vaimolleen ettei ole koskaan tätä rakastanutkaan, oli vaan halunnut perheen.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Vai oikein useimmille? Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Toki jos mies hemmottelee niin kaikki käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Vai oikein useimmille? Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Toki jos mies hemmottelee niin kaikki käy.

Eihän se tarkoita että suhde on huono, vaikkei olisikaan oikeastaan ihastunut. Toinen voi olla itseasiassa parempi kumppani kuin koskaan ne "ihanat".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Vai oikein useimmille? Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Toki jos mies hemmottelee niin kaikki käy.

Eihän se tarkoita että suhde on huono, vaikkei olisikaan oikeastaan ihastunut. Toinen voi olla itseasiassa parempi kumppani kuin koskaan ne "ihanat".

Ja siis vaikka ehkä jättäisikin miehensä, jos sellainen ihana ikinä vilkaisiskaan päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Aivan älykääpiön naivia kuvitella, että kukaan välttämättä KOSKAAN rakastaisi sinua ja vaatia sitä parisuhteelta.

Vain idiootti menee parisuhteeseen tietäen ettei toinen rakasta. Jos sinä koet että sinua ei kukaan koskaan rakastaisi niin se on sinun häpeäsi.

Oma häpeäsi se on, jos et osaa olla kenenkään kanssa vaan osaat mieluiten olla vain yksin :D Se on todellista mielen köyhyyttä.

Mitenniin ei osaa? :D kyse oli siitä että ollaan vain sen kanssa kenen kanssa aidosti haluaa olla ja rakastaa eikä tyydytä johonkuhun.

Ei ne voimakkaat rakkaudentunteet ole itselläni ainakaan mikään pysyvä olotila. Välillä sen huomaa että toista rakastaa ihan hemmetisti, välillä on kausia että sitä miettii että miten ylipäätään on päätynyt yhteen mokoman kanssa.

Mutta en kyllä uskalla alkaa muita neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Miksi se on heikkoa? Jos toinen haluaa samaa?

Minun mielestä heikkoa jos pitää olla parisuhteessa vaan että olis parisuhde, eikä pysty odottamaan sellaista kumppania kenen kanssa oikeasti haluaa olla. Miksi joku saisi etuoikeuden koskea sinuun ja jakaa kaikki asiat kanssasi jos ei aidosti rakasta ja välitä susta?

Jos molemmat haluaa ja on yhteinen päätös siitä niin tehköön sitten niin, ihmetyttää vaan miksi ei etsittäisi sitä kunnon suhdetta vaan tyydytään johonkin korvikkeeseen. Itselle ei tulisi kuuloonkaan, en edes pystyisi olla jonkun ”ihan siedettävän” kanssa, järkyttää ajatuskin.

Eli siis sinä tässä se ankea ja tyhmä olet, ei se, jolta tuokin onnistuu.

Mitä helvettiä rupeat mua haukkumaan :D en ole sanonut ketään ankeaksi tai tyhmäksi.

Millä perusteella minä olen tyhmä jos en halua olla jonkun siedettävän kanssa? Ei luoja. Minä olen saanut juuri sellaisen kumppanin kuin olen halunnutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos haluaa olla ennemmin parisuhteessa, kuin yksin? Ja ei kiitos tarvitse sössöttää siitä, että on hyvä oppia olemaan yksin, osaan sen oikein hyvin, mutta t a j u a t t e k o, että parisuhde on useimmille se mieluisampi noista kahdesta?

Aika heikkoa jos pakko olla parisuhteessa parisuhteen vuoksi eikä edes rakasta sitä toista.

Miksi se on heikkoa? Jos toinen haluaa samaa?

Minun mielestä heikkoa jos pitää olla parisuhteessa vaan että olis parisuhde, eikä pysty odottamaan sellaista kumppania kenen kanssa oikeasti haluaa olla. Miksi joku saisi etuoikeuden koskea sinuun ja jakaa kaikki asiat kanssasi jos ei aidosti rakasta ja välitä susta?

Jos molemmat haluaa ja on yhteinen päätös siitä niin tehköön sitten niin, ihmetyttää vaan miksi ei etsittäisi sitä kunnon suhdetta vaan tyydytään johonkin korvikkeeseen. Itselle ei tulisi kuuloonkaan, en edes pystyisi olla jonkun ”ihan siedettävän” kanssa, järkyttää ajatuskin.

No kaikki eivät kelpaa niille, joita oikeasti haluaisivat, tajuatko idiootti?

Nyyh nyyh. Kyllä jokaiselle löytyisi sellainen kenet haluaa jos vaivaudutaan tekemään asian eteen jotain. Mutta mielummin olet noiden uskomustesi vanki. Onnea valitsemallesi tielle, tulet tarvitsemaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi ap sun neuvojasi. Noilla neuvoilla moni saisi aika yksinäisen ja ankean elämän. Itse voit niitä toki noudattaa jos haluat, mutta useille meistä realismia on ottaa sellainen riittävän ok puoliso jonka saadaan ja sitten tehdä parhaamme että suhteesta tulee mahdollisimman hyvä. Ei kaikille löydy koskaan sellaista ihmeellistä "sielunkumppania" jonka kanssa alusta asti synkkaisi niin että heti tietää että tässä on Se Oikea.

Itse en ole sun neuvojasi noudattanut ja oikein hyvä elämä on. Aloin tuntea mieheeni seksuaalista vetoa vasta pari vuotta tapaamisesta. Kaveripohjalta ensin tutustuttiin ja myöhemmin ihastuttiin. Mutta sun mielestä olisi pitänyt jo pari kk tapaamisen jälkeen torpata suhde, koska ei tunnu seksuaalista vetoa eikä muutakaan ihmeellistä. Lapsetkin meillä on 1 v 10 kk ikäerolla, ja se oli minusta kätevää, ettei työurasta jää niin kauhean pitkä pätkä väliin pikkulapsiaikojen ja hoitovapaiden takia. Kyllä nyt normaali ihminen joka itse pari lasta haluaa, niiden kanssa "pärjää", parisuhteen kanssa tai ilman.

No eipä sitä oikeaa löydä jos menee ensimmäisen vastaantulijan kanssa yhteen sillä oletuksella että ei sitä oikeaa ole olemassakaan. Mun mielestä se on yksinäinen ja ankea elämä jos elää yhdessä ihmisen kanssa jota ei oikeasti rakasta.

Ja eniten ihmiset eroaa silloin kun toinen lapsi on vauva. Tämäkin palsta on väärällään tarinoita miten elämä muuttui paskaksi kun tuli toinen vauva kun ensimmäinenkin oli vielä pieni ja jopa uhmassa. Tutkitusti pitäisi olla vähintään 3 vuotta ikäeroa jotta äiti ehtii kunnolla toipua synnytyksestä ja että esikoinen ehtii olla perheen vauva tarpeeksi pitkän ajan.

ap

Sulla on vain hyvä normaali psyyke ja parisuhde, niin helppoa siellä lässyttää. Ei ole omaa ansiotas hyvä psyyke.

Miten se tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa miten moni on valmis ottamaan jonkun riittävän ok:n puolison😲 Kyllä minun pitää ainakin rakastua kunnolla, muuten pärjään kyllä yksinkin. Kukin tyylillään tietty, jos vastapuoli on sitten samaa mieltä että ollaan vaan ok:n kanssa.

Onko sulle jo käynyt tuo kunnolla rakastuminen ja oletko alkanut seurustella sen myötä?

Jotenkin tästä keskustelusta tulee sellainen vaikutelma, niin kuin ei olisi mitään kunnon rakastumista olemassakaan vaan että se on vain turha toive, johon uskoessa ihmisille ei normaalit hyvät suhteet kelpaa, kun pitäisi olla muka jotain vielä suurempaa. Näinkö se menee, vai onko oikeasti olemassa jotain valtavaa rakkautta niin kuin elokuvissa suorastaan?