Exän uusi onni sattuu kamalasti vaikka jo olen päästänyt irti

Se on vaan yksi vaihe eron käsittelyssä. Tärkeä vaihe ja se menee ohitse. Älä pistä vastaan, vaan anna niidenkin tunteiden tulla. 

Yllätyin siitä että tämä tuli kuin joku kohtaus ja kamalan voimakkaana. Siksi mietin enemmän sitä, ovatko vastoinkäymiset suhteissani ja niistä hidas toipuminen tehneet minusta pitkäaikaisesti masentuneen tai jopa traumatisoituneen.

Et ole päässyt irti jos noin reagoit. Kun minulle selvisi, että exäni seurustelee, olin vain iloinen hänen puolestaan ja utelias tietämään, millainen nainen on kyseessä. Eron työstäminen vie aikaa, anna sitä itsellesi.

Tiedän tunteen. Itse otin eron miehestäni ja sitten näin hänet toisen kanssa kävelemässä käsikädessä. Sain paniikkikohtauksen ja se kauhea vihlasu ja suru iski kuin salama. Se mikä on surullista on, kun olimme 13  vuotta yhdessä. Nyt kun olen nähnyt hänet pari kertaa, niin pelkkä moikkaus. Ihan kun olisin vaan puolituttu ihminen. Sekin pisti todella surulliseksi.

Kateus?

Vierailija kirjoitti:

Kateus?

Kunpa olisikin vain kateutta tästä yksittäistapauksesta mutta kun on suurta surua ja tuskaa siitä miksi en viimeinkin onnistunut. Kaikki rakkaudet menneet mönkään läpi elämän. Kamalinta on että tunnen menettäneen toivon. Liian monta pettymystä, liian syvät arvet jotka ei enää parane.

Sinulla on Carrie Bradshaw-syndrooma. Se ei ole vaarallinen, mutta viihdyttävää seurattavaa sivustakatsojille.

Voimia! Ei varmasti ole helppoa. Toivottavasti toivut pikku hiljaa. <3

Mulla oli tuollaista kaikkien miesten kanssa, nyt en muista edes kaikkien heidän sukunimiä jne. Ei siis korreloi suhteen merkitykseen tai laatuun välttämättä, vaan itsellä tunnelukkotesteistä jne päätellen joku kiintymyssuhdehäiriö, miehillä ei persoonina niin väliä..

Kiitos sympatiasta. Carrie Bradshawlla on varmasti miljoonia katsojia, mulla te muutamat. Kiintymyssuhdeteoriaan täytyykin tutustua.

Se tarkoittaa sitä, että et ole onnellinen omaan elämääsi, joten sinun tulisi tehdä siihen muutoksia. Kun olet itse onnellinen, osaat olla onnellinen muiden puolesta. Usein eksien kanssa on kilpa asettelu, mutta ei sen tarvitse olla niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus?

Kunpa olisikin vain kateutta tästä yksittäistapauksesta mutta kun on suurta surua ja tuskaa siitä miksi en viimeinkin onnistunut. Kaikki rakkaudet menneet mönkään läpi elämän. Kamalinta on että tunnen menettäneen toivon. Liian monta pettymystä, liian syvät arvet jotka ei enää parane.

Tiedän tasan miltä susta tuntuu. Olen kysynyt monta kertaa itseltäni, että miksi erosin. Sekin vtuttaa, kun exällä uusi nainen ja on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olen täysin ilmaa hänelle jos kävelee vastaan. Moikkaa vaan eikä jää juttelemaan. Sitä en käsitä oikein millään. Ensin on vuosia yhdessä ja asuu yhdessä. Tehty asioita yhdessä paljon ja matkustelu, itketty, naurettu, katottu leffoja yhdessä ja makoiltu ja juteltu aivan kaikesta. Niin sitten ihminen moikkaa vaan. Nyt kun taas ajattelen koko asiaa niin itku tässä tuli taas.

En ymmärrä. Minua ei ainakaan exän asiat, suhteet, elämä ja olemiset voisi vähempää kiinnostaa. Ex on syystä ex. Jos tulisi jotenkin tietoon, että hänellä on uusi suhde, kokisin korkeintaan myötätuntoa uutta naista kohtaan ja toivoisin hänen vuokseen, että ex kohtelisi häntä inhimillisemmin kuin minua.

Kuulostaa, että kyse ei edes ole exästäsi, vaan sinusta itsestäsi. Siis et sure niinkään juuri exän menetystä, vaan yleensä epäonnistumista. Vähän kuin kokisit että haluat olla jonkuntyyppinen ihminen että kelpaat, ja sellaisella ihmisellä kuuluu olla mies. Kuuluu olla parisuhteessa jotta kelpaa.

Ei tässä exästäsi ole kyse, etkä sure varsinaisesti häntä vaan epäonnistumista.

Suret omaa yksinäisyyttä ja elämääsi, et exääsi.

Lähde vaikka reissuun ja vaihda maisemaa. Käy treffeillä naapurikaupungissa. Hakeudu tietoisesti uusiin ympyröihin niin exä haalistuu siellä taustalla.

Up

tiesimme että olet kiinni edelleen atraimessa.

Kyllähän tuollainen on kauhea tilanne jos ex moikkaa kuin puolituttua, ellei ole jonkinlaisesta häpeällisestä lopusta kysymys, jonka takia ei voida jutella kuin ihmiset. Jos olet vuosia toisen kanssa elänyt, niin pistäähän tuo ihmettelemään, onko toisella oikeasti ikinä ollut mitään muita tunteita kuin mukavuudenhalua minua kohtaan. Onhan se kivuliasta, vaikka oma elämä olisi miten kunnossa hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus?

Kunpa olisikin vain kateutta tästä yksittäistapauksesta mutta kun on suurta surua ja tuskaa siitä miksi en viimeinkin onnistunut. Kaikki rakkaudet menneet mönkään läpi elämän. Kamalinta on että tunnen menettäneen toivon. Liian monta pettymystä, liian syvät arvet jotka ei enää parane.

Tiedän tasan miltä susta tuntuu. Olen kysynyt monta kertaa itseltäni, että miksi erosin. Sekin vtuttaa, kun exällä uusi nainen ja on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olen täysin ilmaa hänelle jos kävelee vastaan. Moikkaa vaan eikä jää juttelemaan. Sitä en käsitä oikein millään. Ensin on vuosia yhdessä ja asuu yhdessä. Tehty asioita yhdessä paljon ja matkustelu, itketty, naurettu, katottu leffoja yhdessä ja makoiltu ja juteltu aivan kaikesta. Niin sitten ihminen moikkaa vaan. Nyt kun taas ajattelen koko asiaa niin itku tässä tuli taas.

Kai nyt itsekin ymmärrät ettei sitä jokaisen suhteeseen voi jäädä kiinni, vaikka se olisi ollut pitkäkin. Se nyt, että moikkaa, on ihan ok suhtautumista. Toki sitä voi kysyä vähän small-talkina, miten menee tms. mutta ei muuta kannata. Itselläni joskus exän tavatessa tuntui jotenkin ilmeiseltä, että perinteinen "olis kyllä ihan kiva nähdä joskus" loisti poissaolollaan, vaikka kuulumisia vaihdettiinkin.