Kylläpä näyttää monilla uskovaisillakin olevan paha olla
Kun pitää polkea ja arvostella muita. Mitä jos ette olekaan ensimmäisenä siellä paratiisissa tuolla fariseusten tuomitsemis tyylillä? Tällaisen sanoman sain kerrottavaksi.
Kommentit (7)
Uskovat sanovat oman näkemyksensä siksi, että he todella uskovat siihen. Samahan se on ateisteilla - näkemykset vaan eroavat toisistaan.
Uskovat myös haluavat, että ihmiset tekisivät parannuksen ja tulisivat uskoon. Jeesuskin sanoi kivityksen uhkaamalle syntiselle naiselle, että mene, ÄLÄKÄ ENÄÄ syntiä tee. Ei siis sanonut, että jatka vaan samaan malliin...
Uskon pullon henkeen, joka täyttää mieleni ja tuo hyvän olon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallisliberalismi
Kansallisliberalismi on liberalismin muoto, jossa yhdistetään toisiinsa nationalismia ja liberalistista politiikkaa, erityisesti taloudellista liberalismia. Sen juuret ulottuvat 1800-luvulle, jolloin konservatiivinen liberalismi oli hallitseva aate Euroopan maissa. Tähän aikaan kansallisliberalismiin kuului olennaisesti ajatus kansallisvaltiosta.
Suomen poliittisista nuorisojärjestöistä Perussuomalaiset Nuoret on määritellyt talouspolitiikkansa kansallisliberalistiseksi.[6]
Vierailija kirjoitti:
Uskovat sanovat oman näkemyksensä siksi, että he todella uskovat siihen. Samahan se on ateisteilla - näkemykset vaan eroavat toisistaan.
Uskovat myös haluavat, että ihmiset tekisivät parannuksen ja tulisivat uskoon. Jeesuskin sanoi kivityksen uhkaamalle syntiselle naiselle, että mene, ÄLÄKÄ ENÄÄ syntiä tee. Ei siis sanonut, että jatka vaan samaan malliin...
Eivät he sillä tavalla halua kenenkään muun kääntymistä uskoon. Kunhan kylpevät omassa erinomaisuudessaan ja moittivat milloin ketäkin. Lisäksi ovat kovia nuoleskelemaan menestyksen toivossa.
Konservatiivien/liberalistien mukaan, yhteiskunnan tulisi tukea yrittäjiä
Ateistien/sosialistien mukaan yhteiskunnan tulisi heikentää työttömien asemaa
Miten usko takaisi sen, ettei ole koskaan paha olla? Mulla on paha olla. Olen uskovainen. Usko on asia, josta saan eniten voimaa ja rohkaisua selvitä pahojen olojeni kanssa. Seurakunta on paikka, jossa olen kohdannut vähiten (en ollenkaan) polkemista ja arvostelua, siellä otetaan lämpimästi vastaan kaikki.
Oman kokemukseni mukaan uskovaisia arvostellaan paljon kovemmin sanoin kuin uskovaiset muita. Missä on suvaitsevaisuus tähän suuntaan?