Lue keskustelun säännöt.
Exän uusi onni sattuu kamalasti vaikka jo olen päästänyt irti
01.07.2018 |
Rakastanko exää edelleen vai mikä minua vaivaa? Sattuu fyysisesti, kuristaa kurkkua ja on paha olla. Itken kouristuksenomaisesti ja rukoilen että auta minua, auta minua. En ymmärrä itseäni. Olen tehnyt työtä päästääkseni irti hänestä, luopunut juhlista ja yhteisen ystäväpiirin tapaamisista, poistanut face bookista jne.
En kai sitten olekaan päässyt irti kun näin kipeää tekee. Näin heidät sattumoisin yhdessä kaupassa, olivat todella onnellisen näköisiä. Oli kuin veitsi olisi viiltänyt rintaani, ja heikotus iski niin että jouduin menemään äkkiä vessaan. Lähdin pikaisesti kotiin ja jätin ostoskärryn hyllyjen väliin.
Olen yrittänyt rauhoittua ja hengitellä hiljakseen. Olen miettinyt liittyykö tämä siihen että minulla on ollut paljon lyhyitä suhteita ja koen epäonnistuneeni totaalisesti rakkauselämässä. Onko tässä kehittynyt jonkinlainen trauma tai kierre josta en toivu? Olen ollut tästä asiasta masentunut jo kauan.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin kaksi vuotta sitten yli 20 vuoden avioliitosta. Ero oli molempien yhteinen päätös. Erosimme ihan sovussa, ilman riitoja. Olen nyt alkanut tapailemaan uutta naisystävää, ja ex vaimon käytös on minua ja naisystävääni kohtaan on jostain syystä muuttunut todella ilkeäksi. Haukkuu täysin aiheetta uutta naisystävääni, keksii ja levittää täysin perättömiä huhuja. Kumminkaan tuntematta edes koko ihmistä, siis uutta naisystävääni, ja tietämättä sen enempää edes hänen taustaansa. Sitä samaa tapahtuu myös minuakin kohtaan.
Mikä on syy tuollaiseen käytökseen, vaikka se erokin oli ihan molempien yhteinen päätös? Halu vaikuttaa edelleen minun elämään, manipulointi, kateus, vai mikä? Rehellisesti sanottuna, en ymmärrä.
Entinen vaimosi on jäänyt yksin? Eronnut mies löytää helpommin uuden puolison keski-ikäisenä kuin nainen. Katuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollainen on kauhea tilanne jos ex moikkaa kuin puolituttua, ellei ole jonkinlaisesta häpeällisestä lopusta kysymys, jonka takia ei voida jutella kuin ihmiset. Jos olet vuosia toisen kanssa elänyt, niin pistäähän tuo ihmettelemään, onko toisella oikeasti ikinä ollut mitään muita tunteita kuin mukavuudenhalua minua kohtaan. Onhan se kivuliasta, vaikka oma elämä olisi miten kunnossa hyvänsä.
Miksi ihmeessä jäisi exän kanssa juttelemaan jos toinen ei aloita keskustelua?
Ero tarkoittaa minulle sitä että ei olle enää yhdessä, omat asiat ei kuulu enää toiselle eikä minulle hänen asiansa. En näe mitään muuta syytä OMIEN erojeni kohalla olla exän kanssa enää missään tekemisissä. Jos hän on ihana ihminen enkä halua häntä menettää, niin en eroa alunperinkään, jos taas hän jättää minut, niin hän ei ollutkaan niin ihana kuin luulin.
En myöskään koe että voin valita ihmisiä toteuttamaan minun mielihalujani ja tarpeitani, vaan minun tulee ensisijaisesti riittää itse itselleni.
En siis ajattele että voin jättää kumppanini, ja luulla sen jälkeen että hänestä tuleekin paras tai edes hyvä ystäväni. Eli lähtökohtaisesti ero tulee koko ihmisestä kaikin tavoin, kun parisuhde loppuu.
Jos mieheni haluaisi erota minusta niin kysyisin häneltä että onko hän nyt ihan varma että haluaa heittää kokonaan pois tämän ptikän matkan joka on yhdessä kuljettu. Sitä hän ei enää saa sitten ikinä takaisin, ja vain muistot jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Ero tarkoittaa minulle sitä että ei olle enää yhdessä, omat asiat ei kuulu enää toiselle eikä minulle hänen asiansa. En näe mitään muuta syytä OMIEN erojeni kohalla olla exän kanssa enää missään tekemisissä. Jos hän on ihana ihminen enkä halua häntä menettää, niin en eroa alunperinkään, jos taas hän jättää minut, niin hän ei ollutkaan niin ihana kuin luulin.
En myöskään koe että voin valita ihmisiä toteuttamaan minun mielihalujani ja tarpeitani, vaan minun tulee ensisijaisesti riittää itse itselleni.
En siis ajattele että voin jättää kumppanini, ja luulla sen jälkeen että hänestä tuleekin paras tai edes hyvä ystäväni. Eli lähtökohtaisesti ero tulee koko ihmisestä kaikin tavoin, kun parisuhde loppuu.
Jos mieheni haluaisi erota minusta niin kysyisin häneltä että onko hän nyt ihan varma että haluaa heittää kokonaan pois tämän ptikän matkan joka on yhdessä kuljettu. Sitä hän ei enää saa sitten ikinä takaisin, ja vain muistot jäävät.
Miten järjestät pienten lasten asiat? Heillä on oikeus äitiin ja isään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tarkoittaa minulle sitä että ei olle enää yhdessä, omat asiat ei kuulu enää toiselle eikä minulle hänen asiansa. En näe mitään muuta syytä OMIEN erojeni kohalla olla exän kanssa enää missään tekemisissä. Jos hän on ihana ihminen enkä halua häntä menettää, niin en eroa alunperinkään, jos taas hän jättää minut, niin hän ei ollutkaan niin ihana kuin luulin.
En myöskään koe että voin valita ihmisiä toteuttamaan minun mielihalujani ja tarpeitani, vaan minun tulee ensisijaisesti riittää itse itselleni.
En siis ajattele että voin jättää kumppanini, ja luulla sen jälkeen että hänestä tuleekin paras tai edes hyvä ystäväni. Eli lähtökohtaisesti ero tulee koko ihmisestä kaikin tavoin, kun parisuhde loppuu.
Jos mieheni haluaisi erota minusta niin kysyisin häneltä että onko hän nyt ihan varma että haluaa heittää kokonaan pois tämän ptikän matkan joka on yhdessä kuljettu. Sitä hän ei enää saa sitten ikinä takaisin, ja vain muistot jäävät.
Miten järjestät pienten lasten asiat? Heillä on oikeus äitiin ja isään.
Oletko nyt ihan tosissasi? Vaikka kirjoitin ISOILLA KIRJAIMILLA ETTÄ OMIEN erojeni, niin et siltikään ymmärrä että puhun OMISTA EROISTANI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, aina sitä luulee vuosien mittaan päässeensä eteenpäin mutta olen oppinut välttelemään tilanteita joissa näkisin heidät. Jos ja kun niin tapahtuu tunnen itseni yksinäiseksi erakoksi sillä en ole löytänyt ketään uutta vaikka kuinka yrittäisi. Parempi vaan elää omassa kuplassa.
Oman exän kohdalla taitaa olla jostain vastaavasta kyse. Minulla on ollut jo jonkun aikaa peliä erään miehen kanssa. Ex on siihen suhtautunut ihan ok, meillä on lapsia, joten joudutaan näkemään viikoittain. Joku aika sitten tämän miehen kanssa törmättiin ohimennen exään, hän oli aika vaikeana ja jatkoi sitten matkaa moikkauksen jälkeen. Ja tuon jälkeen on ollut jotenkin vaisumpi. Etenkin jos tulee jossain yhteydessä mainittua tämä mies. En hänelle tietenkään jauha uudesta onnesta, mutta jos ex vaikka kysyy huomisen suunnitelmista, niin saatan sanoa että olen hänen seurassaan. Ja ex oli kuitenkin se joka lopulta eron halusi ja vaihtoi lennosta uuteen. Se juttu kuitenkin kariutui ja on edelleen yksin. Ehkä se sitten ottaa koville, että nyt minä löysin uuden näin parin vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni exä oli hirveän empaattinen miestäni kohtaan eron jälkeen, ja oli toivovinaan hyvää hänen muutamalle suhdeviritelmälleen. Kun mies sitten näistä erosi, niin oli oikein pahoitteleva. Kun me aloimme seurustelemaan niin taas oli mairean mukava, ja onnitteli, mutta kun hän huomasi että olemme aivan rakastuneita ja emme meinaakan erota niin ääni muuttui kellossa. Mistä sitten lie kyse, erikoiselta tuntuu että ollaan onnellisia, mutta käännetään kelkka kun se toinenkin on todellakin onnellinen.
Itse erosin kaksi vuotta sitten yli 20 vuoden avioliitosta. Ero oli molempien yhteinen päätös. Erosimme ihan sovussa, ilman riitoja. Olen nyt alkanut tapailemaan uutta naisystävää, ja ex vaimon käytös on minua ja naisystävääni kohtaan on jostain syystä muuttunut todella ilkeäksi. Haukkuu täysin aiheetta uutta naisystävääni, keksii ja levittää täysin perättömiä huhuja. Kumminkaan tuntematta edes koko ihmistä, siis uutta naisystävääni, ja tietämättä sen enempää edes hänen taustaansa. Sitä samaa tapahtuu myös minuakin kohtaan.
Mikä on syy tuollaiseen käytökseen, vaikka se erokin oli ihan molempien yhteinen päätös? Halu vaikuttaa edelleen minun elämään, manipulointi, kateus, vai mikä? Rehellisesti sanottuna, en ymmärrä.