Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle oma sukupuolesi, tai sen puute tärkeä osa persoonallisuuttasi?
Kommentit (6)
En ajattele sitä. Olen ihminen ja puhun toisille ihmisille. Siinä vaiheessa huomaan asian kun huomaan ihmisten kohtelevan minua sukupuoleni mukaan ja tulkitsevan käytökseni väärin. Minä siis puhin ja olen ihmisenä ihmisten keskellä. Jos ympärillä ihmisiä jotka ajattelevat kanssakäymistä mies/nais teerenpeliksi ja kaikki menee sitäkautta tulee väärinkäsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ajattele sitä. Olen ihminen ja puhun toisille ihmisille. Siinä vaiheessa huomaan asian kun huomaan ihmisten kohtelevan minua sukupuoleni mukaan ja tulkitsevan käytökseni väärin. Minä siis puhin ja olen ihmisenä ihmisten keskellä. Jos ympärillä ihmisiä jotka ajattelevat kanssakäymistä mies/nais teerenpeliksi ja kaikki menee sitäkautta tulee väärinkäsitys.
Sama täällä. Ihan väsyttää sellaiset pelit ja viritykset. Miksei oltaisi vain ihmisinä ihmisten kesken. Näin mulla on ollut nuoresta asti. T: nelikymppinen nainen
En vaan osannut valita mitä vastaisin tuohon kysymykseen. Tavallaan on ja tavallaan ei. Sukupuoleni on siksi mulle merkittäviä asia, koska se on näkyvä ja tunnistettava minulla - ja eniten merkittävä siksi, koska monet tekevät sen perusteella monia metsään meneviä oletuksia persoonastani. Toisaalta minulle on olemassa tärkeämpiäkin asioita ja suurempia ongelmia kuin tämä. Tyypitelkööt ihmiset vaan sitten minut väärin, miksi minun siitä liikaa pitäisi välittää. Etenkin kun juuri sellaisiin tyypittelijöihin en ole edes kiinnostunut tutustumaan. Mieluiten olisin sukupuolettoman näköinen, se sopisi persoonani kanssa parhaiten yhteen.
Naiseuteni ei ole lähtöisin sukupuolielimistä tai muista ulkoisista tekijöistä - se on se mitä päässäni koen. Toisaalta helppoahan se on, kun olen aina kokenut olevani nainen ja olen naisen kehossa.
Ei ole, ja mä olen kuitenkin trans. Ei se ole koskaan ollut. Jostain syystä väärässä sukupuolessa eläminen kuitenkin aiheutti mulle pahoja mielenterveyden ongelmia. Koitin kestää hyvin pitkään ja sitten sain pikkuhiljaa korjattua asian. Pidän tätä jonkinlaisena vammana tai sairautena. Ei mulla enää tunnu olevan edes mitään "sukupuoli-identiteettiä". Olen vaan minä. Mieluiten olisin elänyt syntymäsukupuolessani tyytyväisenä, mutten siihen pystynyt. Lopulta sekosin niin, että olin päästä hengestäni. Enkä edelleenkään käsitä, miksi. Hormonihoito paransi mun pääni lopulta hyvin nopeasti.
Muutkaan sairaudet ei ole mulle mun persoonani osia.
Ulkoinen sukupuoli näyttää merkitsevän aika paljon ulkomaailmalle ja ihmiset olettaa asioita sen perusteella. Se ei tosin muhun ole ikinä vaikuttanut kun kuitenkin vaan teen, mitä teen vähin äänin. Sukupuoli on mulle vain yksi kehon ja aivojenkin ominaisuuksista. En anna muiden määritellä itseäni, eikä sukupuoli määrittele ihmistä välttämättä kovin pitkälle.
En ole sitä oikeastaan koskaan isommin ajatellut, mutta kyllähän minä selkeästi nainen olen - ollut jo syntymästäni saakka, ja hetero. Kyllä naiseus varmasti on tärkeä osa persoonallisuuttani, en pyri olemaan jätkä enkä häivyttämään naiseuttani. Toisaalta ei minulla ole mitään tarvetta sitä erityisesti korostaa - minä nyt olen tämä.