Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Naimisiin menon jälkeen ei ole muuta kuin vihaa"
Ap
29.06.2018 |
Tyttäreni 11v totesi tuon eilen, kun puhuimme vihasta ja rakkaudesta. Kylläpä kouraisi äidin sydämestä, sillä meillä on todella hankala tilanne täällä kotona ja olen kuitenkin yrittänyt pitää lapset erossa meidän aikuisten riidoista.
Ollaan siis oltu mieheni kanssa alle vuosi naimisissa, meillä on alle 2-vuotias lapsi ja toinen yhteinen lapsemme syntyy elokuussa. Lisäksi perheeseen kuuluu minun kaksi lastani aiemmasta liitosta ja miehen yksi lapsi. Isommat lapset ovat keskenään suurin piirtein samaa ikäluokkaa, koululaisia jo.
Ollaan nyt siis reilu vuosi asuttu yhdessä koko porukka ja miehen lapsi ei ole vieläkään sopeutunut järjestelyyn. Hänen äitinsä on myös todella hankala eikä ollenkaan yhteistyökykyinen, saati että ajattelisi edes oman lapsensa parasta, niin lapsen tilannetta on hyvin haastavaa koittaa parantaa.
Se aiheuttaa riitoja ja eripuraa kaikkien välille ja niimpä tämä uusperhearki on ollut lähes yhtä helvettiä, ainakin minulle ja oma jaksamiseni ja mielenterveyteni on siitä kärsinyt todella pahoin. Ennen juhannusta sain lopulta hermoromahduksen enkä enää pysty edes normaaliin arkeen, saati ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Nyt olenkin ihan hukassa, että mitä tehdä tässä tilanteessa? Apua olen hakenut kunnalta, mutta heinäkuun kaikki ovat kesälomalla, joten joudumme odottamaan kuukauden, jotta saamme apua.
Mies ei tunnu tajuavan tilannetta ja parisuhteemmekin on yhteisen ajan puutteen vuoksi lähinnä vitsi. Kumpikaan ei tuota hyvää oloa toiselle.
En haluaisi hätiköidysti erotakaan, mutta kann todella huonoa omaatuntoa, että olen saattanut lapseni tähän tilanteeseen jälleen. Exäni kanssa meillä oli siis riitaisa avioliitto ja hänen alkoholismin myrkytettyä koko perheen lopulta erosimme. Tuosta erosta toipuminen on vienyt aikaa ja voimia, kun olen joutunut taistelemaan lasteni oikeuksien puolesta silloin.
Tälläisen historian takia omasta itsestäni huolehtiminen on jäänyt kokonaan ja siksi varmaan olenkin niin uupunut. Ja koska tuo mies ei tajua kuinka loppu olen, ei hänestä ole tällä hetkellä mitään tukea minulle. Meiltä puuttuu myös tukiverkko (tai miehen suku olisi lähellä, mutta he eivät halua auttaa), joten meille ei tosiaan jää mitään aikaa parisuhteen hoitoon.
Tuntuu, että kaikki asiat ovat nyt suuressa solmussa enkä löydä langan päätä, mistä lähteä sotkua selvittämään. Eikä minulla ole edes voimia siihen tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin, että lapsieni takia joku ratkaisu pitäisi löytää pian, sillä en halua, että heidän lapsuusmuistonsa ovat pelkkää kurjuutta äidin huonojen suhteiden takia. :(
Nyt kaipaisinkin tukea ja apua, mitä tilanteessa olisi järkevää tehdä. Tiedän myös, että varmasti osan mielestä olen itse ollit naiivi ja aiheuttanut itse tilanteeni, mutta en silti kaipaa tähän tilanteeseen lisää paskaa niskaan. Kiitos!
Kommentit (77)
No ei tollasessa uusperhehelvetissä kai kenelläkään kivaa ole. Ja uutta pentua vaan pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahingonilo on iloa puhtaimmillaan.
Jaxuhali<3
Ne olemassa olevat lapset pitäisi ottaa ensisijaisesti huomioon ja sopeuttaa uuteen ennen kuin suhteeseen tehdään yhtään lasta lisää.
No ei ihme jos ei mene hyvin! Minäkään en ymmärrä näitä uusperhe kuvioita, on omat ja toisen muksut, sitten vielä heti siihen yhteisiä vääntämään jne. Huh huh, en jaksaisi itse ainakaan moisessa kuviossa, ei ole mikään ihme jos muksut eivät sopeudu, sehän on täysin ymmärrettävää, vaikeaa se on heillekin.
Minä ainakaan en missään nimessä oman avioeron jälkeen enää lähde kenenkään äijän kanssa saman katon alle asumaan, ehei, pesät on pesitty ja nyt jos alan jonkun miehen kanssa seurusteleen, on ehdottomasti kummallakin oltava omat kodit! Niin se suhde säilyy hyvänä, toista kertaa en lähde ojasta allikkoon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopa on taas ilkeilijät pesiytyneet ketjuun. Ei se nyt auta kuittailla siitä, olisiko kannattanut jättää lapsia tähän suhteeseen hankkimatta, tehty mikä tehty.
Miten olisi ap avioliittoneuvonta? Voit mennä yksinkin, jos mies ei tahdo. Mutta jos mies ei myöhemminkään tahdo, niin ei hänellä varmaan ole halua parantaa suhdettanne ja sit sun pitää päättää, miten sen asian kanssa elät.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä aikuiselle ihmiselle? Järkyttävimmän seuraukset teidän perheleikeistä maksaa kuitenkin lapset. Missä vika? Kyvyttömyydessä asettua heidän asemaan?
Puhut neuvollassa, jos lapsille järjestyisi tukiperhe, että he saisi edes vähän lomaa tuosta kaikesta. Että pistää vihaksi lukea tälläisiä kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu vuosi asuttu yhdessä, alle 2v lapsi, uusi tulossa ja vanhemmat lapset ei ole vielä kerenneet sopeutua. Ei ole se miehesi exä ainut joka ei lapsensa parasta ajattele.
.no, ekaksi mene lääkäriin ja kerro tilanne. Sitten keskusteluapua ja fyysinen apu.
Miksi mies ei tajuaisi?
Tuo on tosi kovaa jo sen pienen ja raskaus ja vielä ne kaksi isompaa.
Huhhuh.
On kai esim MLL...lue niitten sivut ja kerhot ja maksulliset hoitoavut.
Seurakunta ja sosiaalitoimisto.
Sinun on pakko ruveta huolettomaan itsestäsi ihan ykkösenä. Et voi jaksaa, jos et panosta itseesi. Lenkki kävellen isomman lapsen kanssa tekisi hyvää.
Isä sen oman lapsensa kanssa lenkille.
Uinti olisi kiva myös. Voit löytää aikuisiakin lisäksi, kun nyt aloitat jostakin.
Ulos tänään oman lapsen kanssa. Muista syödä hyvin ja monipuolisesti. Se on a ja o. ...ja uni/lepo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopa on taas ilkeilijät pesiytyneet ketjuun. Ei se nyt auta kuittailla siitä, olisiko kannattanut jättää lapsia tähän suhteeseen hankkimatta, tehty mikä tehty.
Miten olisi ap avioliittoneuvonta? Voit mennä yksinkin, jos mies ei tahdo. Mutta jos mies ei myöhemminkään tahdo, niin ei hänellä varmaan ole halua parantaa suhdettanne ja sit sun pitää päättää, miten sen asian kanssa elät.
Olen liian surullinen lasten puolesta, että osaisin suhtautua asiaan järkevästi.
Erohan tuostakin tulee. Kuinka paljon onkaan sitä elävää oppimateriaalia näistä uusperheistä ja silti omaa itsekyyttää tehdään lapsia tilanteeseen, joka ei ennestäänkään ole hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-vuotias lapsi ei ole tyhmä. Keskustele lapsesi kanssa miltä hänestä tuntuu. Onko sinulla ollut aikaa hänelle kun kaikki on teillä edennyt noin nopeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jopa on taas ilkeilijät pesiytyneet ketjuun. Ei se nyt auta kuittailla siitä, olisiko kannattanut jättää lapsia tähän suhteeseen hankkimatta, tehty mikä tehty.
Miten olisi ap avioliittoneuvonta? Voit mennä yksinkin, jos mies ei tahdo. Mutta jos mies ei myöhemminkään tahdo, niin ei hänellä varmaan ole halua parantaa suhdettanne ja sit sun pitää päättää, miten sen asian kanssa elät.
Olen liian surullinen lasten puolesta, että osaisin suhtautua asiaan järkevästi.
Erohan tuostakin tulee. Kuinka paljon onkaan sitä elävää oppimateriaalia näistä uusperheistä ja silti omaa itsekyyttää tehdään lapsia tilanteeseen, joka ei ennestäänkään ole hallinnassa.
Surullisuuden ilmaiseminen tuolla tavoin ei hyödytä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kunnolliset miehet ei kelpaa, niin näinhän siinä käy.
Sinkkumies
Kun lapsi syntyy elokuussa, niin alatte nussimaan ahkerasti, jotta saatte seuraavan lapsen alulle. Jos tilanne ei vielä senkään lapsen syntymän jälkeen parane, niin toistatte prosessin.
Eikö se mies hoida omaa oireilevaa lastaan ja puutu asenneongelmiin vai onko miehellä itselläkin joku asenneongelma sen lisäksi, että lapsen äiti on hankala? Milloin miehet tajuavat sen, että heidän itsensä pitää ottaa ohjat käsiin lastensa hoitamiseksi eikä odottaa, että joku uusi nainen korvaa äidin (ja isän?) puutteen lasten elämässä. Sinähän et ole sen miehen lapsen äiti, niin ei kannata leikkiä semmoista. Miehen pitäisi tajuta myös se, että hän on sen lapsen vanhempi. Mitä se miehen reppana tekisi sen lapsen kanssa, jos sekä lapsen äiti että sinä ottaisitte hatkat? Hoitaisiko isä itse vai itkisikö apua sitten omalta äidiltään tai sossuilta? Ja miten niin ei ole aikaa hoitaa parisuhdetta? Kai sitä hoidetaan iltaisin ja öisin, ellei mies tee töitä iltaisin ja öisin? Miksi miehesi on eronnut aiemmasta suhteestaan? Oliko vika hänen vai naisen mahdottomuudessa?
Jos on lapsia, ei pidä rynnätä laastarisuhteisiin ja vielä tekemään lisää pilttejä ennen kuin oma tilanne on hallinnassa.
- -
keskustele sen 11 -vuotiaan kanssa + koita vaan kestää kuukausi. Voitko ottaa "lomaa" perheestä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies hoida omaa oireilevaa lastaan ja puutu asenneongelmiin vai onko miehellä itselläkin joku asenneongelma sen lisäksi, että lapsen äiti on hankala? Milloin miehet tajuavat sen, että heidän itsensä pitää ottaa ohjat käsiin lastensa hoitamiseksi eikä odottaa, että joku uusi nainen korvaa äidin (ja isän?) puutteen lasten elämässä. Sinähän et ole sen miehen lapsen äiti, niin ei kannata leikkiä semmoista. Miehen pitäisi tajuta myös se, että hän on sen lapsen vanhempi. Mitä se miehen reppana tekisi sen lapsen kanssa, jos sekä lapsen äiti että sinä ottaisitte hatkat? Hoitaisiko isä itse vai itkisikö apua sitten omalta äidiltään tai sossuilta? Ja miten niin ei ole aikaa hoitaa parisuhdetta? Kai sitä hoidetaan iltaisin ja öisin, ellei mies tee töitä iltaisin ja öisin? Miksi miehesi on eronnut aiemmasta suhteestaan? Oliko vika hänen vai naisen mahdottomuudessa?
Onko mies saanut mahdollisuutta? Äideillä on vähän paha tapa omia kaikki itselleen, ohjailla ja säädellä kaikessa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niitä kakaroita on pakko tehdä koko ajan lisää tuohon tilanteeseen? Oletteko jotain lestoja? Onko ehkäisy tuttu käsite?j