Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Naimisiin menon jälkeen ei ole muuta kuin vihaa"
Ap
29.06.2018 |
Tyttäreni 11v totesi tuon eilen, kun puhuimme vihasta ja rakkaudesta. Kylläpä kouraisi äidin sydämestä, sillä meillä on todella hankala tilanne täällä kotona ja olen kuitenkin yrittänyt pitää lapset erossa meidän aikuisten riidoista.
Ollaan siis oltu mieheni kanssa alle vuosi naimisissa, meillä on alle 2-vuotias lapsi ja toinen yhteinen lapsemme syntyy elokuussa. Lisäksi perheeseen kuuluu minun kaksi lastani aiemmasta liitosta ja miehen yksi lapsi. Isommat lapset ovat keskenään suurin piirtein samaa ikäluokkaa, koululaisia jo.
Ollaan nyt siis reilu vuosi asuttu yhdessä koko porukka ja miehen lapsi ei ole vieläkään sopeutunut järjestelyyn. Hänen äitinsä on myös todella hankala eikä ollenkaan yhteistyökykyinen, saati että ajattelisi edes oman lapsensa parasta, niin lapsen tilannetta on hyvin haastavaa koittaa parantaa.
Se aiheuttaa riitoja ja eripuraa kaikkien välille ja niimpä tämä uusperhearki on ollut lähes yhtä helvettiä, ainakin minulle ja oma jaksamiseni ja mielenterveyteni on siitä kärsinyt todella pahoin. Ennen juhannusta sain lopulta hermoromahduksen enkä enää pysty edes normaaliin arkeen, saati ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Nyt olenkin ihan hukassa, että mitä tehdä tässä tilanteessa? Apua olen hakenut kunnalta, mutta heinäkuun kaikki ovat kesälomalla, joten joudumme odottamaan kuukauden, jotta saamme apua.
Mies ei tunnu tajuavan tilannetta ja parisuhteemmekin on yhteisen ajan puutteen vuoksi lähinnä vitsi. Kumpikaan ei tuota hyvää oloa toiselle.
En haluaisi hätiköidysti erotakaan, mutta kann todella huonoa omaatuntoa, että olen saattanut lapseni tähän tilanteeseen jälleen. Exäni kanssa meillä oli siis riitaisa avioliitto ja hänen alkoholismin myrkytettyä koko perheen lopulta erosimme. Tuosta erosta toipuminen on vienyt aikaa ja voimia, kun olen joutunut taistelemaan lasteni oikeuksien puolesta silloin.
Tälläisen historian takia omasta itsestäni huolehtiminen on jäänyt kokonaan ja siksi varmaan olenkin niin uupunut. Ja koska tuo mies ei tajua kuinka loppu olen, ei hänestä ole tällä hetkellä mitään tukea minulle. Meiltä puuttuu myös tukiverkko (tai miehen suku olisi lähellä, mutta he eivät halua auttaa), joten meille ei tosiaan jää mitään aikaa parisuhteen hoitoon.
Tuntuu, että kaikki asiat ovat nyt suuressa solmussa enkä löydä langan päätä, mistä lähteä sotkua selvittämään. Eikä minulla ole edes voimia siihen tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin, että lapsieni takia joku ratkaisu pitäisi löytää pian, sillä en halua, että heidän lapsuusmuistonsa ovat pelkkää kurjuutta äidin huonojen suhteiden takia. :(
Nyt kaipaisinkin tukea ja apua, mitä tilanteessa olisi järkevää tehdä. Tiedän myös, että varmasti osan mielestä olen itse ollit naiivi ja aiheuttanut itse tilanteeni, mutta en silti kaipaa tähän tilanteeseen lisää paskaa niskaan. Kiitos!
Kommentit (77)
Sanot tiukasti miehwlle, että et jaksa ja että hänen pitää alkaa tehdä enemmän. Jos ei tee, niin ero on helpotus kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Omassa tuttavapiirissä muutama ystäväni on alkanut seurustelemaan tälläisen miehen kanssa, jolla on ollut lapset. No eihän siinä ole mennyt kuin muutama kuukausi kun vastuu lapsista on jätetty näille uusille naisystäville. Ja kun lapsettomia ovat olleet itse, niin kyllähän se äkistään outoa on.
Samoin erotilantteessa kun on miehen vuoro hoitaa viikonloppu lapsia, niin monesti se uusi kumppani on niitä hoitanut tai lapset on viety omalle äidille.
Ei se ole mitään miesvihaa jos sanoo totuuden.
Ja pakko myöntää, että jos meillekin tuli vieraita, joissa oli naispuolisia, niin jos minä olin sidottu keittiöön hommaamaan porukalle ruokaa mies työnsi meidän omat lapset tämän naispuolisen vieraan hoidettavaksi!
Olet tehnyt samat havainnot kuin minä. Näin se usein menee. Voisin kuvitella, että tällaisessa kuviossa ei ole ihmekään, jos juuri sen miehen lapsi oireilee. Naisen omat lapset ovat kuitenkin olleet koko ajan sen saman pääasiallisen hoitajan eli äidin vastuulla, kun taas isän lapsi oireilee erossa oloa äidistä, isäkään ei ole läsnä ja pitäisi olla isän uuden naisen hoidettavana ja joku uhkailee jo tukiperheelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Nykyaikana ei ole vahinkoraskauksia, vaan leväperäisyyttä ehkäisyssä. Sitä niittää mitä kylvää ja niin makaa kun petaa.
Jos menee kestämättömäksi tilanne, niin sen kun tekee itsestään lasun ja heti rupee rattaat pyörimään ja pääsee niistä ylimääräisistä muksuista eroon jos niiden kanssa ei kerta pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Omassa tuttavapiirissä muutama ystäväni on alkanut seurustelemaan tälläisen miehen kanssa, jolla on ollut lapset. No eihän siinä ole mennyt kuin muutama kuukausi kun vastuu lapsista on jätetty näille uusille naisystäville. Ja kun lapsettomia ovat olleet itse, niin kyllähän se äkistään outoa on.
Samoin erotilantteessa kun on miehen vuoro hoitaa viikonloppu lapsia, niin monesti se uusi kumppani on niitä hoitanut tai lapset on viety omalle äidille.
Ei se ole mitään miesvihaa jos sanoo totuuden.
Ja pakko myöntää, että jos meillekin tuli vieraita, joissa oli naispuolisia, niin jos minä olin sidottu keittiöön hommaamaan porukalle ruokaa mies työnsi meidän omat lapset tämän naispuolisen vieraan hoidettavaksi!
Olet tehnyt samat havainnot kuin minä. Näin se usein menee. Voisin kuvitella, että tällaisessa kuviossa ei ole ihmekään, jos juuri sen miehen lapsi oireilee. Naisen omat lapset ovat kuitenkin olleet koko ajan sen saman pääasiallisen hoitajan eli äidin vastuulla, kun taas isän lapsi oireilee erossa oloa äidistä, isäkään ei ole läsnä ja pitäisi olla isän uuden naisen hoidettavana ja joku uhkailee jo tukiperheelläkin.
Uhkailee tukiperheellä? LOL. Kai tohon jotain rotia olisi saatava ihan sen lapsen parhaaksi kun kerran " vanhemmat" ovat avuttomia tuossa luomassaan tilanteessa.
HAHAHAHAHAH
Sitä saa mitä tilaa. Asia luultavasti korjaantuu sillä että syytät miestäsi ja hänen äitiään kaikesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Nykyaikana ei ole vahinkoraskauksia, vaan leväperäisyyttä ehkäisyssä. Sitä niittää mitä kylvää ja niin makaa kun petaa.
Jos menee kestämättömäksi tilanne, niin sen kun tekee itsestään lasun ja heti rupee rattaat pyörimään ja pääsee niistä ylimääräisistä muksuista eroon jos niiden kanssa ei kerta pärjää.
Lasu tehdään lapsista
Vierailija kirjoitti:
HAHAHAHAHAH
Sitä saa mitä tilaa. Asia luultavasti korjaantuu sillä että syytät miestäsi ja hänen äitiään kaikesta!
Mistä miehen äiti tuli kuvioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Mies te-kee pal-jon töi-tä. Jon-kun tuo per-he on e-lä-tet-tä-vä-kin, jo-ten on-ko lii-kaa vaa-dit-tu, et-tä äi-ti e-des hoi-tai-si ne lap-set?
Normaalissa työpaikassa (jossa suurin osa miehistä on) työpäivä kestää 8h. Itse voin omasta kokemuksesta sanoa, että kotona pienten lasten kanssa(jos niitä on useampi) on paljon paljon raskaampaa, kuin töissä, vaikka minullakin on raskas työ. Kyllä normaalityöpäivä on lasten leikkiä verrattuna kotona 24/7 lasten hoitoon. Ja ainahan sitä vitsaillaan, että tullaan viikonlopun jälkeen töihin lepäämään. Eikä tämä edes ole mikään vitsi, vaan totuus. Ja kyllä ne naisetkin tekee pitkää päivää. Yövuoro voi kestää 12h ja monesti joutuu tekemään kaksi vuoroa peräjälkeen. Ei ne miehet ole ainoita jotka työssä käy ja kaikki työssäkäyvät joutuvat tekemään kotitöitä. Miten se mies nyt niin heikko olisi , ettei normaalia arkea kestä, vaan häntä pitäisi paapoa ja passata ja pyöritää pumpulissa. Joka ikinen nainenkin tekee kotityöt vielä työpäivän päälle. Ja jos toinen on kotona hoitamassa päivät lapsia, niin kyllä sekin tarvitsee välillä lepoa. Ei se nainenkaan mikään yli-ihminen ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos apn kirjoittama on totta lapsen alasti riissuttamisesta, on. Tuo lasun paikka.
Kyse voi olla siitä, että ap:llä on lapsikatraan lisäksi liute kissoja ja koiria ja muita kotieläimiä ja toisessa kodissa ollaan eläinallergisia ja vältetään allergeenien kulkeutumista kotiin vaihtamalla toiset vaatteet. Joudun otsekin vaihtamaan vaatteet heti kotiin tultuani, kun olen vieraillut kissakodissa.
Näissä ap:n kaltaisissa perheissä on aina sekalainen joukko myös eläimiä, olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HAHAHAHAHAH
Sitä saa mitä tilaa. Asia luultavasti korjaantuu sillä että syytät miestäsi ja hänen äitiään kaikesta!
Luetun ymmärtäminen? Kannattaa aina ensin perehtyä aiheeseen mistä aikoo konnetoida, ettei ihan älyttömiä sammakoita päästele suustaan.
Joo, pakko olla provo.
Ensinnäkin ap olisi huomannut ensimmäisen vahinkoraskauden jälkeen, että voi tulla raskaaksi ja alkanut käyttämään ehkäisyä.
Toisekseen, kun tilanne ollut tuollainen, olisi normaali käyttäny ehkäisyä ihan varmistaakseen ettei varmasti tule raskaaksi ensimmäistäkään kertaa, kun tilanne kaoottinen.
Kolmanneksi kukaan isä (normaali) ei susotu tuollaiseen lapsen alasti riisuttamiseen, omani olisi pistänyt välittömästi stopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Mies te-kee pal-jon töi-tä. Jon-kun tuo per-he on e-lä-tet-tä-vä-kin, jo-ten on-ko lii-kaa vaa-dit-tu, et-tä äi-ti e-des hoi-tai-si ne lap-set?
Näytä mi-nul-le yk-si-kin nai-nen jo-ka ei työs-sä käyn-nin li-säk-si jou-du teke-mään ko-ti-töi-tä? Mik-si se o-li-si mie-hel-le sen ras-kaam-paa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Mies te-kee pal-jon töi-tä. Jon-kun tuo per-he on e-lä-tet-tä-vä-kin, jo-ten on-ko lii-kaa vaa-dit-tu, et-tä äi-ti e-des hoi-tai-si ne lap-set?
Normaalissa työpaikassa (jossa suurin osa miehistä on) työpäivä kestää 8h. Itse voin omasta kokemuksesta sanoa, että kotona pienten lasten kanssa(jos niitä on useampi) on paljon paljon raskaampaa, kuin töissä, vaikka minullakin on raskas työ. Kyllä normaalityöpäivä on lasten leikkiä verrattuna kotona 24/7 lasten hoitoon. Ja ainahan sitä vitsaillaan, että tullaan viikonlopun jälkeen töihin lepäämään. Eikä tämä edes ole mikään vitsi, vaan totuus. Ja kyllä ne naisetkin tekee pitkää päivää. Yövuoro voi kestää 12h ja monesti joutuu tekemään kaksi vuoroa peräjälkeen. Ei ne miehet ole ainoita jotka työssä käy ja kaikki työssäkäyvät joutuvat tekemään kotitöitä. Miten se mies nyt niin heikko olisi , ettei normaalia arkea kestä, vaan häntä pitäisi paapoa ja passata ja pyöritää pumpulissa. Joka ikinen nainenkin tekee kotityöt vielä työpäivän päälle. Ja jos toinen on kotona hoitamassa päivät lapsia, niin kyllä sekin tarvitsee välillä lepoa. Ei se nainenkaan mikään yli-ihminen ole.
Blaablaablaablaablaa
Kotona oleva tekee kotityöt ja hoitaa lapset. Töissäkäyvä tuo elannon ja voi toki töistä paluun jälkeen katsoa lapsia sen aikaa että kotonaoleva saa vetää henkeä ja levätä hetken.
Ei tuo nyt jumaliste niin voi mennä, että toinen vetää täyden työpäivän jälkeen toisen työvuoron kotona samaan aikaan kun toinen oleilee kotona päivät ja lepää illat kun on niin ”uupunut”. Pitääkö se töissäkäyvä polttaa loppuun ja sahata taloudellinen oksa koko perheen alta?
Suomalaisten naisten käsitys puolisoiden työnjaosta on täysin sumentunut. Osin varmasti siksi, koska miesten tuloista ei enää olla riippuvaisia vaan aina voi erota ja heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy elokuussa, niin alatte nussimaan ahkerasti, jotta saatte seuraavan lapsen alulle. Jos tilanne ei vielä senkään lapsen syntymän jälkeen parane, niin toistatte prosessin.
Ap nimenomaisesti totesi olevansa tietoinen omista virheistään ja pyysi neuvoja haukkumisen sijaan.
Ap myös kertoo olevansa uupunut ja lopussa. Hän on lisäksi vielä raskaana, ja te täällä vain haukutte ja v..tuilette. Miksi? Heromoromahduksen partaalla (tai sen jo saaneelle) ihmiselle netissä saadut ilkeilyt voivat olla se viimeinen pisara. Sekö sitten on niiden lasten parhaaksi? Lapsistahan täällä ollaan niin huolissaan... Hävetkää.
Sitten asiaan: tarvitsette ammattiapua, se on selvä. Mielestäni voisitte kuitenkin käynnistää asioiden korjaamisprosessin jo nyt lomien aikana pyrkimällä ensin jäsentelemään tilannettanne. Siis ihan vaikka niin, että yhdessä keskustellen laitatte paperille keskeisimmät asiat: mitkä ovat tilanteenne suurimmat ongelmat? Mitä vaadittaisiin että ne korjaantuisivat? Mitä sinä voit tehdä? Mitä miehesi voi tehdä jne.
Pysykää konkretiassa ja etsikää toteutettavissa olevia ratkaisuja. Ei siis niin että "parannamme kommunikaatiotamme ja arvostamme toisiamme" vaan "parannamme kommunikaatiotamme siten että iltaisin lasten mentyä nukkumaan pidämme 15-30 min keskusteluhetken jossa käymme läpi päivän asiat ja omat ja toisen fiilikset. "Lauantaisin pienimmän päikkäreiden aikana kokoamme vanhemmat lapset yhteen ja puhumme yhdessä siitä mitä viikonloppuna tehtäisiin". "Heinäkuun 15. pv otamme maksullisen lapsenvahdin paikasta x ja menemme yhdessä leffaan." (ja varaatte sen lapsenvahdin samantien) jne.
Jos eksä todella on hankala niin oman kokemukseni perusteella sanoisin, että välttäkää turhia taisteluja. Oikeasti hankalan ihmisen kanssa ne ovat loputon suo. Ja tietysti sillä eksälläkin saattaa olla omat syynsä hankaluuteensa. Niistä teidän ei tarvitse välittää, mutta valitkaa taistelunne ja unohtakaa (turhat/liian tiukat) periaatteet. Se on vaikeaa, tiedän, mutta olennaisinta on nyt saada elämäänne mukavia asioita ja mahdollisimman vähän niitä kuormittavia.
Tsemppiä. Vaikka uuden vauvan tulo saattaa tuntua nyt virheeltä ja jaksaminen pelottaa, niin yrittäkää ajatella, että, kuten eräs terapeutti minulle totesi, uusi lapsi on aina myös uusi mahdollisuus. Asiat pitää kuitenkin todellakin saada puhuttua läpi ennen lapsen syntymää, ja siihen pitää teidän miehesi kanssa todellakin sitoutua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies hoida omaa oireilevaa lastaan ja puutu asenneongelmiin vai onko miehellä itselläkin joku asenneongelma sen lisäksi, että lapsen äiti on hankala? Milloin miehet tajuavat sen, että heidän itsensä pitää ottaa ohjat käsiin lastensa hoitamiseksi eikä odottaa, että joku uusi nainen korvaa äidin (ja isän?) puutteen lasten elämässä. Sinähän et ole sen miehen lapsen äiti, niin ei kannata leikkiä semmoista. Miehen pitäisi tajuta myös se, että hän on sen lapsen vanhempi. Mitä se miehen reppana tekisi sen lapsen kanssa, jos sekä lapsen äiti että sinä ottaisitte hatkat? Hoitaisiko isä itse vai itkisikö apua sitten omalta äidiltään tai sossuilta? Ja miten niin ei ole aikaa hoitaa parisuhdetta? Kai sitä hoidetaan iltaisin ja öisin, ellei mies tee töitä iltaisin ja öisin? Miksi miehesi on eronnut aiemmasta suhteestaan? Oliko vika hänen vai naisen mahdottomuudessa?
Onko mies saanut mahdollisuutta? Äideillä on vähän paha tapa omia kaikki itselleen, ohjailla ja säädellä kaikessa.
Eiköhän sillä aikuisella miehellä ole ihan kaikki mahdollisuudet ottaa oma isänrooli ,eikä odotella, että joku sen hänelle "antaa". Olisin kain minäkin voinut jättää lapsista kaiken vastuun sille toiselle osapuolelle ja sitten vain todennut, ettei se mies antanut minun olla äiti. Miehen pitäisi olla aikuinen ihminen ja ottaa vastuu omasta ja lastensa elämästä, eikä odotella, että joku toinen sen hänelle antaa. Näissä asioissa pakkaa aina unohtumaan, että mies on aikuinen ihminen, eikä mikään aivoton lapsi, jota aina nainen ohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy elokuussa, niin alatte nussimaan ahkerasti, jotta saatte seuraavan lapsen alulle. Jos tilanne ei vielä senkään lapsen syntymän jälkeen parane, niin toistatte prosessin.
Ap nimenomaisesti totesi olevansa tietoinen omista virheistään ja pyysi neuvoja haukkumisen sijaan.
Ap myös kertoo olevansa uupunut ja lopussa. Hän on lisäksi vielä raskaana, ja te täällä vain haukutte ja v..tuilette. Miksi? Heromoromahduksen partaalla (tai sen jo saaneelle) ihmiselle netissä saadut ilkeilyt voivat olla se viimeinen pisara. Sekö sitten on niiden lasten parhaaksi? Lapsistahan täällä ollaan niin huolissaan... Hävetkää.
Sitten asiaan: tarvitsette ammattiapua, se on selvä. Mielestäni voisitte kuitenkin käynnistää asioiden korjaamisprosessin jo nyt lomien aikana pyrkimällä ensin jäsentelemään tilannettanne. Siis ihan vaikka niin, että yhdessä keskustellen laitatte paperille keskeisimmät asiat: mitkä ovat tilanteenne suurimmat ongelmat? Mitä vaadittaisiin että ne korjaantuisivat? Mitä sinä voit tehdä? Mitä miehesi voi tehdä jne.
Pysykää konkretiassa ja etsikää toteutettavissa olevia ratkaisuja. Ei siis niin että "parannamme kommunikaatiotamme ja arvostamme toisiamme" vaan "parannamme kommunikaatiotamme siten että iltaisin lasten mentyä nukkumaan pidämme 15-30 min keskusteluhetken jossa käymme läpi päivän asiat ja omat ja toisen fiilikset. "Lauantaisin pienimmän päikkäreiden aikana kokoamme vanhemmat lapset yhteen ja puhumme yhdessä siitä mitä viikonloppuna tehtäisiin". "Heinäkuun 15. pv otamme maksullisen lapsenvahdin paikasta x ja menemme yhdessä leffaan." (ja varaatte sen lapsenvahdin samantien) jne.
Jos eksä todella on hankala niin oman kokemukseni perusteella sanoisin, että välttäkää turhia taisteluja. Oikeasti hankalan ihmisen kanssa ne ovat loputon suo. Ja tietysti sillä eksälläkin saattaa olla omat syynsä hankaluuteensa. Niistä teidän ei tarvitse välittää, mutta valitkaa taistelunne ja unohtakaa (turhat/liian tiukat) periaatteet. Se on vaikeaa, tiedän, mutta olennaisinta on nyt saada elämäänne mukavia asioita ja mahdollisimman vähän niitä kuormittavia.
Tsemppiä. Vaikka uuden vauvan tulo saattaa tuntua nyt virheeltä ja jaksaminen pelottaa, niin yrittäkää ajatella, että, kuten eräs terapeutti minulle totesi, uusi lapsi on aina myös uusi mahdollisuus. Asiat pitää kuitenkin todellakin saada puhuttua läpi ennen lapsen syntymää, ja siihen pitää teidän miehesi kanssa todellakin sitoutua!
Kiitos sinulle sanoistasi
Tälläinen konkretia on juuri sitä mitä kaipasin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Mies te-kee pal-jon töi-tä. Jon-kun tuo per-he on e-lä-tet-tä-vä-kin, jo-ten on-ko lii-kaa vaa-dit-tu, et-tä äi-ti e-des hoi-tai-si ne lap-set?
Normaalissa työpaikassa (jossa suurin osa miehistä on) työpäivä kestää 8h. Itse voin omasta kokemuksesta sanoa, että kotona pienten lasten kanssa(jos niitä on useampi) on paljon paljon raskaampaa, kuin töissä, vaikka minullakin on raskas työ. Kyllä normaalityöpäivä on lasten leikkiä verrattuna kotona 24/7 lasten hoitoon. Ja ainahan sitä vitsaillaan, että tullaan viikonlopun jälkeen töihin lepäämään. Eikä tämä edes ole mikään vitsi, vaan totuus. Ja kyllä ne naisetkin tekee pitkää päivää. Yövuoro voi kestää 12h ja monesti joutuu tekemään kaksi vuoroa peräjälkeen. Ei ne miehet ole ainoita jotka työssä käy ja kaikki työssäkäyvät joutuvat tekemään kotitöitä. Miten se mies nyt niin heikko olisi , ettei normaalia arkea kestä, vaan häntä pitäisi paapoa ja passata ja pyöritää pumpulissa. Joka ikinen nainenkin tekee kotityöt vielä työpäivän päälle. Ja jos toinen on kotona hoitamassa päivät lapsia, niin kyllä sekin tarvitsee välillä lepoa. Ei se nainenkaan mikään yli-ihminen ole.
Blaablaablaablaablaa
Kotona oleva tekee kotityöt ja hoitaa lapset. Töissäkäyvä tuo elannon ja voi toki töistä paluun jälkeen katsoa lapsia sen aikaa että kotonaoleva saa vetää henkeä ja levätä hetken.
Ei tuo nyt jumaliste niin voi mennä, että toinen vetää täyden työpäivän jälkeen toisen työvuoron kotona samaan aikaan kun toinen oleilee kotona päivät ja lepää illat kun on niin ”uupunut”. Pitääkö se töissäkäyvä polttaa loppuun ja sahata taloudellinen oksa koko perheen alta?
Suomalaisten naisten käsitys puolisoiden työnjaosta on täysin sumentunut. Osin varmasti siksi, koska miesten tuloista ei enää olla riippuvaisia vaan aina voi erota ja heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi.
Miks tää ei toimi silloin, kun mies jää kotiin ja nainen käy töissä. Harvoin tosin nainen tosin olettaakaan että kotona oleva isä tekee YKSIN kotityöt. Osallistuu ihan vapaaehtoisesti ilman pakkoa ja painostusta, ja tuo lisäksi leivän pöytään.
On se vaan kumma kun niitä lapsia on pakko tähän maailmaan nussia. On niin rankkaa niitä hoitaa kotona ja mies ei IKINÄ tee mitään ja rahasta on pulaa ja suhde menee pilalle ja kakarat kiukuttelee ja vaippoja joutuu vaihtamaan ja pyykkiä pesemään jajajajajajajajajajaja.
Kyllä pitää olla idiootti joka kaiken tämän tiedon valossa haluaa silti vaan lapsia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Mies te-kee pal-jon töi-tä. Jon-kun tuo per-he on e-lä-tet-tä-vä-kin, jo-ten on-ko lii-kaa vaa-dit-tu, et-tä äi-ti e-des hoi-tai-si ne lap-set?
Normaalissa työpaikassa (jossa suurin osa miehistä on) työpäivä kestää 8h. Itse voin omasta kokemuksesta sanoa, että kotona pienten lasten kanssa(jos niitä on useampi) on paljon paljon raskaampaa, kuin töissä, vaikka minullakin on raskas työ. Kyllä normaalityöpäivä on lasten leikkiä verrattuna kotona 24/7 lasten hoitoon. Ja ainahan sitä vitsaillaan, että tullaan viikonlopun jälkeen töihin lepäämään. Eikä tämä edes ole mikään vitsi, vaan totuus. Ja kyllä ne naisetkin tekee pitkää päivää. Yövuoro voi kestää 12h ja monesti joutuu tekemään kaksi vuoroa peräjälkeen. Ei ne miehet ole ainoita jotka työssä käy ja kaikki työssäkäyvät joutuvat tekemään kotitöitä. Miten se mies nyt niin heikko olisi , ettei normaalia arkea kestä, vaan häntä pitäisi paapoa ja passata ja pyöritää pumpulissa. Joka ikinen nainenkin tekee kotityöt vielä työpäivän päälle. Ja jos toinen on kotona hoitamassa päivät lapsia, niin kyllä sekin tarvitsee välillä lepoa. Ei se nainenkaan mikään yli-ihminen ole.
Blaablaablaablaablaa
Kotona oleva tekee kotityöt ja hoitaa lapset. Töissäkäyvä tuo elannon ja voi toki töistä paluun jälkeen katsoa lapsia sen aikaa että kotonaoleva saa vetää henkeä ja levätä hetken.
Ei tuo nyt jumaliste niin voi mennä, että toinen vetää täyden työpäivän jälkeen toisen työvuoron kotona samaan aikaan kun toinen oleilee kotona päivät ja lepää illat kun on niin ”uupunut”. Pitääkö se töissäkäyvä polttaa loppuun ja sahata taloudellinen oksa koko perheen alta?
Suomalaisten naisten käsitys puolisoiden työnjaosta on täysin sumentunut. Osin varmasti siksi, koska miesten tuloista ei enää olla riippuvaisia vaan aina voi erota ja heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi.
Itselläsi on sumentunut. Ja veikkaampa, ettei sinulla ole vaimoa eikä lapsia jne.
Meillä ainakin mies oli tosi väsynyt kun oli lasten kanssa kotona. Ei olisi tullut mieleenikään, että olisin itse maanut illat töiden jälkeen kotona, kun toinen on ihan rätti. Ja minä sentään heräsin öisin jos oli tarvis. Sinulla on niin älytön asenne ja siitä kertoo jo nuo sinun blääpblöööp kommenttisi.
Ja kyllä se kuule väsyy ihminen, oli se sitten mies tai nainen, kun ei ne pienet lapset yleensä anna nukkua niitä öitä rauhassa. Aamulla jo väsyttää, niin ettei silmät pysy auki, niin kyllä siinä kuule viiden aikaan illalla olet jo aika poikki, kun toinen tulee töistä. Huomaa kyllä, että sinulla ei ole minkäänlaista oikeata otetta näihin asioihin. Ainoa kanta sinulla on naisten älytön/loputon haukkuminen. Lopeta jo, sinun kantasi on tullut selväksi. Et tiedä perhe-elämästä mitään, koska sinulla ei ole perhettä. Puhu vain niistä asioista, joista sinulla on oikeasti kokemusta. Oletko ikinä elämässäsi ollut vastuussa uudesta ihmisestä? Valvonut sen kanssa öitä? oikeasti?
Alue: Aihe vapaa
Miksi ne perheet pitää jonkun ihastuksen takia rikkoa. Ihme tuuliviirejä.