Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Naimisiin menon jälkeen ei ole muuta kuin vihaa"
Ap
29.06.2018 |
Tyttäreni 11v totesi tuon eilen, kun puhuimme vihasta ja rakkaudesta. Kylläpä kouraisi äidin sydämestä, sillä meillä on todella hankala tilanne täällä kotona ja olen kuitenkin yrittänyt pitää lapset erossa meidän aikuisten riidoista.
Ollaan siis oltu mieheni kanssa alle vuosi naimisissa, meillä on alle 2-vuotias lapsi ja toinen yhteinen lapsemme syntyy elokuussa. Lisäksi perheeseen kuuluu minun kaksi lastani aiemmasta liitosta ja miehen yksi lapsi. Isommat lapset ovat keskenään suurin piirtein samaa ikäluokkaa, koululaisia jo.
Ollaan nyt siis reilu vuosi asuttu yhdessä koko porukka ja miehen lapsi ei ole vieläkään sopeutunut järjestelyyn. Hänen äitinsä on myös todella hankala eikä ollenkaan yhteistyökykyinen, saati että ajattelisi edes oman lapsensa parasta, niin lapsen tilannetta on hyvin haastavaa koittaa parantaa.
Se aiheuttaa riitoja ja eripuraa kaikkien välille ja niimpä tämä uusperhearki on ollut lähes yhtä helvettiä, ainakin minulle ja oma jaksamiseni ja mielenterveyteni on siitä kärsinyt todella pahoin. Ennen juhannusta sain lopulta hermoromahduksen enkä enää pysty edes normaaliin arkeen, saati ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Nyt olenkin ihan hukassa, että mitä tehdä tässä tilanteessa? Apua olen hakenut kunnalta, mutta heinäkuun kaikki ovat kesälomalla, joten joudumme odottamaan kuukauden, jotta saamme apua.
Mies ei tunnu tajuavan tilannetta ja parisuhteemmekin on yhteisen ajan puutteen vuoksi lähinnä vitsi. Kumpikaan ei tuota hyvää oloa toiselle.
En haluaisi hätiköidysti erotakaan, mutta kann todella huonoa omaatuntoa, että olen saattanut lapseni tähän tilanteeseen jälleen. Exäni kanssa meillä oli siis riitaisa avioliitto ja hänen alkoholismin myrkytettyä koko perheen lopulta erosimme. Tuosta erosta toipuminen on vienyt aikaa ja voimia, kun olen joutunut taistelemaan lasteni oikeuksien puolesta silloin.
Tälläisen historian takia omasta itsestäni huolehtiminen on jäänyt kokonaan ja siksi varmaan olenkin niin uupunut. Ja koska tuo mies ei tajua kuinka loppu olen, ei hänestä ole tällä hetkellä mitään tukea minulle. Meiltä puuttuu myös tukiverkko (tai miehen suku olisi lähellä, mutta he eivät halua auttaa), joten meille ei tosiaan jää mitään aikaa parisuhteen hoitoon.
Tuntuu, että kaikki asiat ovat nyt suuressa solmussa enkä löydä langan päätä, mistä lähteä sotkua selvittämään. Eikä minulla ole edes voimia siihen tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin, että lapsieni takia joku ratkaisu pitäisi löytää pian, sillä en halua, että heidän lapsuusmuistonsa ovat pelkkää kurjuutta äidin huonojen suhteiden takia. :(
Nyt kaipaisinkin tukea ja apua, mitä tilanteessa olisi järkevää tehdä. Tiedän myös, että varmasti osan mielestä olen itse ollit naiivi ja aiheuttanut itse tilanteeni, mutta en silti kaipaa tähän tilanteeseen lisää paskaa niskaan. Kiitos!
Kommentit (77)
Myöhäistä enää neuvoa, mutta olisi pitänyt edetä rauhallisemmin. Kun molemmilla on jo lapsia niin olisi pitänyt ensin seurustella erillään asuen ja hiljalleen koko porukkaa tutustuttaen. Yhteisten lasten vääntäminen olisi voinut odottaa siihen, että valmiiksi olemassa olevat olisivat sopeutuneet tilanteeseen. Mutta nyt ei tietenkään mitään enää voi. Yritä hankkia uudelleen apua ja lasten kannalta juuri. Muuten olet neljän lapsen yh kohta ja lähtöpisteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, ei pidä rynnätä laastarisuhteisiin ja vielä tekemään lisää pilttejä ennen kuin oma tilanne on hallinnassa.
- -
keskustele sen 11 -vuotiaan kanssa + koita vaan kestää kuukausi. Voitko ottaa "lomaa" perheestä?
Ankkurilapsi<3 Liian raskas vastuu lapsen harteille.
Entä lasten oikeus omaan aikaan?
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Ymmärrätkö sinä, että sekin on lähimmäisestä välittämistä jos sanoo asiat suoraan, kaunistelematta ja vähän ravistelee? Ei se mukavalta tunnu, mutta aina ihminen ei tajua tilannettaan ja hölmöilyjään ennenkuin tarpeeksi moni ulkopuolinen sanoo suoraan miten asiat on. Ja vasta sen tajuamisen ja havahtumisen jälkeen voi ihminen auttaa itse itseään.
Voihan sitä toki aina vain jakaa pelkkää teetä ja sympatiaa, mutta se ei välttämättä auta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies saanut mahdollisuutta? Äideillä on vähän paha tapa omia kaikki itselleen, ohjailla ja säädellä kaikessa.
Ilmeisesti on saanut, jos se lapsi on kerran siellä isän luona? Ajoista ei ollut mainintaa, että miten hoitovuorot on jaettu isän ja äidin välillä? Onhan se raskasta lapselle, jos pompotellaan kodista toiseen saatika vielä joku ehdottaa tukiperhettä. Sekö on lapsen etu, että pakotetaan lapsi tutustumaan taas uusiin ihmisiin ja se on lapselle muka lomaa? Tukiperhe voi joissain tapauksissa muuttua sijaisperheeksi ja tällaisista olen kuullut ihan sossutyötä tekeviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Asetunkin toisen asemaan...lasten. Jos pahat sanani saa edes yhden ankkurilasta suunnittelevan miettimään kahdesti ne tekee tehtävänsä.
Eipä yllättänyt vastausten taso täällä.
Ensinnäkin, emme ole rynnänneet laastarisuhteeseen vaan molempien erosta oli jo useampi vuosi, kun tapasimme. Ja kiitos kommentista, ettei hyvä mies kelpaa. Kumpikin aviomieheni on vaikuttanut ihan hyvältä mieheltä, kun olemme tavanneet ja seurustelleet. Muutos on tapahtunut naimisiin menon jälkeen. Vähän myöhäistä siinä kohtaa enää minun perääntyä.
Ja tosiaan, lapsia ei saa tekemättömiksi. Eikä meille niitä ole ikinä tekemällä tehty. Itse olen aiemmin saanut lääkäriltä jopa tuomion, että enempää lapsia ei ole mahdollista saada sairauteni takia ilman lapsettomuushoitoja. Niin vain kuitenkin kävi, että kaksi lasta minulle vielä suotiin tuon tuomion jälkeen, ihan ilman yrittämistä.
Ja lapsia tässä on yritetty koko ajan ajatella. Siksi emme esim. ole muuttaneet yhteen heti suinpäin vaan muutto on tapahtunut vasta sellaisena ajankohta, jolloin se on ollut lapsille kaikista helpoin tilanne (koulun vaihto muutenkin edessä).
Ja en tosiaan ole miehen lapselle äiti, enkä sellaista yritäkään olla! Ei miehenikään ole minun vanhemmille lapsilleni isä, eikä yritä olla. Mutta silti heidän väleissään ei ole mitään hankaluuksia ja omat lapseni ovat sopeutuneet tähän uusperhekuvioon todella hyvin.
Hankaluutta ja skismaa aiheuttaa tosiaan se miehen lapsi, joka on myös on erityislapsi. Hänen asuinjärjestelynsä ovat suurin ongelma, sillä nykyinen systeemi ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta hänelle. Äitinsä ei tätä vain halua myöntää, sillä nykyinen järjestely on paras hänelle.
Minähän en voi tilanteeseen vaikuttaa kuinka tuon lapsen kohdalla menetellään, mutta sääliksi käy tätä lasta ja kun itse tekisin kaiken mahdollisen omieni puolesta ja olen joutunutkin taistelemaan heidän oikeuksistaan pitkään, niin minusta tuntuu pahalta katsoa sivusta, kun tuo yksi lapsi ei saa oikeutta ja parasta mahdollista lapsuutta, mikä hänelle kuuluisi. Sellainen hajottaa ihmistä sisältä tosi paljon.
Ja mitä mieheeni tulee. Hän tekee paljon töitä ja on kai myös jonkin verran masentunut tms. sillä hän tuntuu aivan eri ihmiseltä kuin esim. vuosi sitten. Käymme kyllä pariterapiassa, mutta myös se on nyt tauolla terapeutin kesälomien takia.
Tilanne siis seisoo, kun kaikki tahot, joista apua saisi on lomalla. Ja minä en osannut arvata oman jaksamiseni romahtavan juuri tässä kohtaa, kun akuuttia apua ei ole saatavilla.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Ken leikkiin lähtee leikin kestäköön. Ei aikuistelle pidä lässyttää kuin jollekin lapselle.
Miten miehen lapsen asumisen sitten on järjestetty? Anna, kun arvaan...äiti haluasi, että lapsi tapaisi isäänsä useammin, mutta teistä joka toinen viikonloppukin on liikaa kun äiti ja lapsi on niin hankalia ja näyttää huonolta teidän sisustuslehti uusperhe arjessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen lapsen asumisen sitten on järjestetty? Anna, kun arvaan...äiti haluasi, että lapsi tapaisi isäänsä useammin, mutta teistä joka toinen viikonloppukin on liikaa kun äiti ja lapsi on niin hankalia ja näyttää huonolta teidän sisustuslehti uusperhe arjessa?
Elautustakin mies joutuu varmaan maksamaan liikaa? Tässäkään lapsen äiti ei jousta?
Avioerotilastoja kun seuraa, niin tyttäresi on oikeassa. Eipä se onni monilla kauan kukoista. Toki onnellisiakin aviopareja on. Uusperhe kuviot on vaikeita ja vaatii sopeutumista, joten yritä nyt nähdä ne viat myös itsessäsi, äläkä etsi niitä vikoja pelkästään muista. Yrittäkää sovitella. Äläkä hanki enää lisää lapsia tuollaiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska maito on jo maassa, niin nyt pitää ajatella lasten etua. Ehdotan siis että kaikki lapset, myös se tuleva, heti synnyttyään, sijoitetaan kodin ulkopuolelle pysyvästi, jolloin lasten on mahdollisuus saada vielä hyvä koti, ja rakastavat vanhemmat. Sen jälkeen sekä ap että miehensä menevät lääkäriin, jossa toimenpiteenä katkaistaan molempien johtimet, ettei uusia mukuloita enää pääse syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen lapsen asumisen sitten on järjestetty? Anna, kun arvaan...äiti haluasi, että lapsi tapaisi isäänsä useammin, mutta teistä joka toinen viikonloppukin on liikaa kun äiti ja lapsi on niin hankalia ja näyttää huonolta teidän sisustuslehti uusperhe arjessa?
Lapsi vaihtaa kotia ja identiteettiä joka viikko, sillä äitinsä ei anna lapsen käyttää samoja vaatteita/ tavaroita heillä mitä me ollaan lapselle hankittu. Eikä heiltä myöskään liiku yksikään tavara lapsen mukana meille. Kaikkea on siis kahdet kappaleet, jopa kouluun. Ovat myös lasta tänne tullessaan riisuttaneet lapsen alasti meidän eteisessä, jottei vain heidän vaatteitaan vahingossakaan jäisi meille sen viikon ajaksi, kun lapsi on täällä. Ja tämä ei ole liioittelua vaikka siltä kuulostaakin.
Ja kumpikaan ei maksa elatusmaksuja toiselle juuri tämän vuorottelun takia vaan molemmat kustantaa lapsen kulut omalla viikollaan. Kiitos kysymästä siitäkin asiasta.
Ja minulle sopisi vaikka miehen lapsen muuttaa kokonaan meille, kunhan lapsen elämä vain saataisiin rauhoitettua eikä hänellä olisi paha olla koko ajan. Tai sit toiste päin. MIKÄ VAIN ON LAPSEN PARHAAKSI! Tälläinen järjestely ei sitä todellakaan ole ja lapsen oireilun takia myös meidän koko perhe kärsii tilanteesta.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Mies te-kee pal-jon töi-tä. Jon-kun tuo per-he on e-lä-tet-tä-vä-kin, jo-ten on-ko lii-kaa vaa-dit-tu, et-tä äi-ti e-des hoi-tai-si ne lap-set?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata, miten hädän hetkellä kanssaihmiset ovat lähinnä valmiita suoltamaan enemmän kuraa toisen niskaan - sen sijaan, että edes koittaisivat asettua toisen asemaan. Millaiset ihmiset kykenee tällaiseen, hyi.
Ap:lla voi olla vahinkoraskaus kyseessä? Ja vaikkei olisikaan, niin auttaako tuo puukon työntäminen haavaan sen enempää. Veikkaisin, että ap on etenkin hermoromahduksensa jälkeen saanut tuta päätöstensä tuomat ongelmat nahoissaan.
Järkyttävä tilanne, johon helpotusta kannattaa ehdottomasti hakea yhteydenotoilla eri kriisitahoihin. Ei koko Suomi voi olla kiinni heinäkuun ajan. Esim. hätämajoitusta tarjoavat yksiköt ovat sosiaalialan ammattilaisia täynnä. He osaavat kyllä yhdistää oikeaan paikkaan, jos ei muuta.
Ymmärrätkö sinä, että sekin on lähimmäisestä välittämistä jos sanoo asiat suoraan, kaunistelematta ja vähän ravistelee? Ei se mukavalta tunnu, mutta aina ihminen ei tajua tilannettaan ja hölmöilyjään ennenkuin tarpeeksi moni ulkopuolinen sanoo suoraan miten asiat on. Ja vasta sen tajuamisen ja havahtumisen jälkeen voi ihminen auttaa itse itseään.
Voihan sitä toki aina vain jakaa pelkkää teetä ja sympatiaa, mutta se ei välttämättä auta yhtään mitään.
Eli sun mielestä siis pitäisi jälkiabortoida uudet lapset tämän keskustelun viestien perusteella? Vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Kun kunnolliset miehet ei kelpaa, niin näinhän siinä käy.
Sinkkumies
Lopettakaa tuo turha jauhaminen, että kunnollinen mies ei kelpaa. Kyllä kelpaa ja nimenomaan ne kunnolliset kelpaa. Harvemmalla on juoppoa, narkkaria tai muuta miehenä, ne on yleensä yksineläjiä, eivät kelpaa kenellekkään. Ja yleensä jos sen juovan ukon on vahingossa ottanut, se lentää jossain vaiheessa pellolle.
Eihän tässäkään ole kyse siitä, että mies ei ole kunnollinen. Miehet ei vaan tajua, jos esim lapsi ei sopuedu uusperheeseen ja ihmettelee vaan, että missä muka ongelma.
Ja kyllähän tässä on liian kiirettä pidetty uusien lasten kanssa, mutta sittenkin voisi vähän sympatiaa ap:lle antaa. Aina ei kaikki suju niin kuin on ajatellut ja ongelmia tulee. Muutenkin noin monen lapsen kanssa väsyy ja jos vielä on ylimääräistä huolta, on siinä kyllä vanhemmat kovilla.
Yrittäkää silti ottaa lapset hyvin huomioon ja järjestä aikaa hiukan itsellesikin. Käy vaikka päivittäin kävelyllä ihan omassa rauhassa. Kaikki järjestyy aikanaan, jaksamista ja hyvää kesää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.
En vihaa miehiä sukupuolen perusteella, mutta en arvosta vastuuttomuuttakaan. Aika moni mies on vaan tottunut siihen, että äiti ja muut naiset ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Eivät välttämättä osaa ottaa itse vastuuta lapsistaan. Minun piti melkein aloittaa täällä keskustelu otsikolla "mitä miehet tekisivät lastensa kanssa ilman naisia", jos nainen lähtisi ja jättäisi lapset miehelle tai jos nainen kuolisi. Jos mies olisi sidottu lapsiin ja joutuisi anelemaan joltain apua, että pääsisi edes töihin tai harrastamaan. Moniko mies katsoo aktiivisesti lasten perään edes tunnin pari päivässä joka päivä, sitoutuu siihen että töiden jälkeen ei suinkaan levätä vaan jatketaan sitä perhe-elämää kunnes lapset nukkuvat? Ja naisten pitäisi jaksaa pyörittää joka päivä 12-16 tunnin työrupeamia? Ja sitten sosiaalityöntekijät tukevat vielä semmoista miesten vastuuttomuutta tarjoamalla naiselle hoitoapua velvoittamatta ensin perheen miestä sitoutumaan edes 2 tuntiin perhe-elämää joka päivä.
Omassa tuttavapiirissä muutama ystäväni on alkanut seurustelemaan tälläisen miehen kanssa, jolla on ollut lapset. No eihän siinä ole mennyt kuin muutama kuukausi kun vastuu lapsista on jätetty näille uusille naisystäville. Ja kun lapsettomia ovat olleet itse, niin kyllähän se äkistään outoa on.
Samoin erotilantteessa kun on miehen vuoro hoitaa viikonloppu lapsia, niin monesti se uusi kumppani on niitä hoitanut tai lapset on viety omalle äidille.
Ei se ole mitään miesvihaa jos sanoo totuuden.
Ja pakko myöntää, että jos meillekin tuli vieraita, joissa oli naispuolisia, niin jos minä olin sidottu keittiöön hommaamaan porukalle ruokaa mies työnsi meidän omat lapset tämän naispuolisen vieraan hoidettavaksi!
Jos apn kirjoittama on totta lapsen alasti riissuttamisesta, on. Tuo lasun paikka.
Alue: Aihe vapaa
Miesviha suorastaan huokuu tästä kommentista.