Lue keskustelun säännöt.
En päässyt opiskelemaan :(
Kommentit (65)
No useimmathan ei pääse. Ei siinä ole mitään hävettävää. Nyt jotain muuta suunnitelmaa ensi vuodeksi - ja pitkäntähätimen mietintä, mikä sun oma ala oikeasti on, tämä, vai joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
En mäkään. Itketti tää päivä kun kaikki muukin on mennyt ihan metsään viime aikoina. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pääsin vain ammattikorkeaan, joka oli viimeisin vaihtoehtoni. Ylemmät hakutoiveeni olivat yliopistoja, jonne pääsin kaikkiin varasijalle (aika ylhäälle vielä), mutta en oikein osaa toivoa että niihin pääsisin sisään. Toiseen olin 10. varasija.
Nyt pitäisi sitten päättää, että menetänkö ensikertalaisuuteni AMK-paikkaan, sillä en välttämättä koe sitä omaksi opinahjokseni. Olisi kurjaa käydä siellä kääntymässä ja sen takia heikentää omia mahdollisuuksia sisäänpääsyyn jatkossa. Ehkä ensi vuonna pääsykokeet menisivät paremmin, kun pääsisi keskittymään niihin kunnolla eikä olisi ihan uupunut ylppäreistä kuten tänä vuonna.
Äh, vaikeita valintoja edessä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Onko sinulla ylioppilastodistus muuten?
Minäkään en päässyt. Eniten harmittaa se että olen pettänyt jokaisen joka jaksoi tukea ja uskoa minuun. Sekin ahdistaa että taas tulee yksi yksinäinen välivuosi lisää hukkaan heitettyä elämää neljän seinän sisällä. Tuntuu että olen pelkkä epäonnistuja ja taas ihmiset saavat yhden syyn haukkua ja hyljeksiä minua. En enää poistu kotoani tänä kesänä. En kestä tätä jatkuvaa häpeää ja kiusaamista. Minulla ei ole elämää, kavereita eikä tulevaisuutta. Olen pelkkä hyödytön ylijäämä ihminen.
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Tähän päälle vielä kun olen purkanut tilannetta, niin mies käskee lopettaa itsesäälissä kierimisen vaikka oikeasti reagoin käsittääkseni täysin normaalisti kun jatkuvasti tulee takapakkia. Hänellä on työnsä kautta mahdollisuus osakkeisiin, jatkuvasti soi puhelin et moi tuutko töihin ja nyt kaverit tarjosivat hänelle paikkaa firmasta että lähtisi kolmeksi kuukaudeksi töihin jenkkeihin koko perhe. :( Kunpa tulisi tuollaisia soittoja itsellekin. Nyt mies huutaa minulle jatkuvasti miten en saa mitään aikaan ja olen toivoton ihminen ja miten asenteeni vain on väärä. Töitä kuulemma saa kun hakee, kun taas minua ei kiinnosta vähääkään puhelinmyynti tai asiakaspalvelu sen jälkeen kun tein jo viisi vuotta opintojen ohella hanttihommia odottaen että koska tulisi jotain parempaa. Nuo ajat ovat jo ohi, nyt tahtoisin vain opiskelemaan.
Sen lisäksi en saa mitään tukia mistään, koska olemme naimisissa. Käytännössä ainoat rahani ovat joka kuukausi tulevat lapsilisät, koska työssäoloehtoni ei työkkärin mukaan täyty ja sossusta en saa mitään. Mies rähisee rahastakin ihan koko ajan. Todellisuudessa tulisimme kaikki paremmin toimeen jos asuisimme erillämme, eikä minun tarvitsisi pyhittää ajastani kaikkea siivoamalla miehen ja lapsen jälkiä. Nytkin ennen korkeakouluhakuja tulin raskaaksi ehkäisyn petettyä, ja mies ei suostunut hakemaan j-ehkäisyä. Hän vetosi rahaan ettei voi hakea sitä, ja sanoi että nyt jännitetään mitä tapahtuu. Seuraavaksi olimme hänen painostamanaan klinikalla ja pääsykokeita seuraavana päivänä osastolla. Kyllä harmittaa, koska olisin halunnut pitää sen lapsen mutta mies puhui minut mukaan että kannattaa nyt keskeyttää kun minua odottaa hieno tulevaisuus. Kaiken aikaa hän kuitenkin räksytti minulle kun olin raskaana enkä jaksanut pahoinvoinniltani lukea, että mikä on kun en tee elämäni eteen mitään. Tutut tunnistaa, ja saa kivittää vapaasti, mutta just nyt ei huvita minkäänlaisten suunnitelmien teko. Nyt vain kaipaisin keskusteluapua tietämättä mistä hakea sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Onko sinulla ylioppilastodistus muuten?
Työn alla parhaillaan (muu 2. asteen todistus kyllä on). Sain tänä vuonna valintakokeesta pisteitä sen verran, että jos vain olisin hakenut muihin kuin haluamilleni kahdelle alalle yliopistoihin, olisin päässytkin sisään moneen, mutta haluan tehdä hommat kunnolla ja jatkaa pyrkimistä täysillä niihin, mihin todella haluan. En siis halunnut hukata ensikertalaispaikkaa johonkin ei-niin-kivaan. Ensi keväänä on sitten minun kohdallani se todellinen koitos (tai oikeastaan se on jo nämä ylppärit, kun todistuksellakin voisi päästä sitten sisään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Tähän päälle vielä kun olen purkanut tilannetta, niin mies käskee lopettaa itsesäälissä kierimisen vaikka oikeasti reagoin käsittääkseni täysin normaalisti kun jatkuvasti tulee takapakkia. Hänellä on työnsä kautta mahdollisuus osakkeisiin, jatkuvasti soi puhelin et moi tuutko töihin ja nyt kaverit tarjosivat hänelle paikkaa firmasta että lähtisi kolmeksi kuukaudeksi töihin jenkkeihin koko perhe. :( Kunpa tulisi tuollaisia soittoja itsellekin. Nyt mies huutaa minulle jatkuvasti miten en saa mitään aikaan ja olen toivoton ihminen ja miten asenteeni vain on väärä. Töitä kuulemma saa kun hakee, kun taas minua ei kiinnosta vähääkään puhelinmyynti tai asiakaspalvelu sen jälkeen kun tein jo viisi vuotta opintojen ohella hanttihommia odottaen että koska tulisi jotain parempaa. Nuo ajat ovat jo ohi, nyt tahtoisin vain opiskelemaan.
Sen lisäksi en saa mitään tukia mistään, koska olemme naimisissa. Käytännössä ainoat rahani ovat joka kuukausi tulevat lapsilisät, koska työssäoloehtoni ei työkkärin mukaan täyty ja sossusta en saa mitään. Mies rähisee rahastakin ihan koko ajan. Todellisuudessa tulisimme kaikki paremmin toimeen jos asuisimme erillämme, eikä minun tarvitsisi pyhittää ajastani kaikkea siivoamalla miehen ja lapsen jälkiä. Nytkin ennen korkeakouluhakuja tulin raskaaksi ehkäisyn petettyä, ja mies ei suostunut hakemaan j-ehkäisyä. Hän vetosi rahaan ettei voi hakea sitä, ja sanoi että nyt jännitetään mitä tapahtuu. Seuraavaksi olimme hänen painostamanaan klinikalla ja pääsykokeita seuraavana päivänä osastolla. Kyllä harmittaa, koska olisin halunnut pitää sen lapsen mutta mies puhui minut mukaan että kannattaa nyt keskeyttää kun minua odottaa hieno tulevaisuus. Kaiken aikaa hän kuitenkin räksytti minulle kun olin raskaana enkä jaksanut pahoinvoinniltani lukea, että mikä on kun en tee elämäni eteen mitään. Tutut tunnistaa, ja saa kivittää vapaasti, mutta just nyt ei huvita minkäänlaisten suunnitelmien teko. Nyt vain kaipaisin keskusteluapua tietämättä mistä hakea sitä.
Aika ottaa omasta elämästä vastuu. Varaa lääkäristä aika.
En päässyt minäkään :( aika jäätävän paska olo, varsinkin kun kaikki tutut oli koko ajan "kyllähän nyt SÄ pääset lääkikseen". Eikä ollut edes eka hakukerta. Onneksi on ihan hyviä töitä, oon nyt ajatellut pitää vuoden pari taukoa ja miettiä myöhemmin haluanko/pystynkö hakemaan vielä uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... Nyt pitäisi sitten päättää, että menetänkö ensikertalaisuuteni AMK-paikkaan, sillä en välttämättä koe sitä omaksi opinahjokseni. Olisi kurjaa käydä siellä kääntymässä ja sen takia heikentää omia mahdollisuuksia sisäänpääsyyn jatkossa. ...
Kuudetta kertaa hakeneena en edelleenkään tänäkään vuonna tuhlannut ensikertalaisuutta, koska todella tiedän mitä haluan opiskella ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Sekin ahdistaa että taas tulee yksi yksinäinen välivuosi lisää hukkaan heitettyä elämää neljän seinän sisällä.
Ota itseäsi niskasta kiinni, ja ala harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Jätä sipsit, limut, karkit ja siiderit pois, ja pudota painosi normaalipainoon. Säännöllistä elämänrytmisi, ja ota asiaksesi joka päivä oppia jotain uutta. Kirjojakin voi lukea ilman yliopisto-opintoja.
Tästä se lähtee.
En minäkään, tosin en edes hakenut mihinkään. Opinnot jatkuisi kasvatustieteellisessä, mutta en tykkää alasta yhtään, joten masentaa jo valmiiksi tuleva syksy ja opiskelupaikkakunnalle paluu. Kunpa tietäisin, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä ja koulutukset olisivat lyhyempiä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en päässyt. Eniten harmittaa se että olen pettänyt jokaisen joka jaksoi tukea ja uskoa minuun. Sekin ahdistaa että taas tulee yksi yksinäinen välivuosi lisää hukkaan heitettyä elämää neljän seinän sisällä. Tuntuu että olen pelkkä epäonnistuja ja taas ihmiset saavat yhden syyn haukkua ja hyljeksiä minua. En enää poistu kotoani tänä kesänä. En kestä tätä jatkuvaa häpeää ja kiusaamista. Minulla ei ole elämää, kavereita eikä tulevaisuutta. Olen pelkkä hyödytön ylijäämä ihminen.
N23
Joo hei toi on mun mielestä just se pahin tunne! Siis se, että tuntee pettävänsä jokaisen joka on jaksanut tukea. Ei siinä muuten mitään, hakea saa uudestaan ja eri vaihtoehtojakin kannattaa punnailla uudestaan. Mutta just tuo, että kun kertoo esimerkiksi vanhemmille ettei päässytkään, taaskaan, niin oikein näkee sen pettymyksen heidän silmistään. Se on ihan kamalaa.
Tän takia en tässä kesään haussa hirveänä halunnut puhua asiasta, ja sanoin poikaystävällekin että ei ota asiaa puheeksi anopin kanssa (otti kuitenkin...). No mulla kävi tuuri tällä kertaa, ja sain opiskelupaikan 2. vaihtoehdosta.
Suosittelen vain miettimään varavaihtoehtoja, jos nyt tai edelliskerralla ei tärpännyt. Itse olen hakenut aikaisemmissa hauissa sellaisiin, mihin minun on melkein mahdoton päästä (media-alat..), mutta sitten tajusin että vaihtoehto B, C ja D on pakko keksiä, että pääsen tästä hakurumbasta eteenpäin. Tsemppiä!
T. N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Tähän päälle vielä kun olen purkanut tilannetta, niin mies käskee lopettaa itsesäälissä kierimisen vaikka oikeasti reagoin käsittääkseni täysin normaalisti kun jatkuvasti tulee takapakkia. Hänellä on työnsä kautta mahdollisuus osakkeisiin, jatkuvasti soi puhelin et moi tuutko töihin ja nyt kaverit tarjosivat hänelle paikkaa firmasta että lähtisi kolmeksi kuukaudeksi töihin jenkkeihin koko perhe. :( Kunpa tulisi tuollaisia soittoja itsellekin. Nyt mies huutaa minulle jatkuvasti miten en saa mitään aikaan ja olen toivoton ihminen ja miten asenteeni vain on väärä. Töitä kuulemma saa kun hakee, kun taas minua ei kiinnosta vähääkään puhelinmyynti tai asiakaspalvelu sen jälkeen kun tein jo viisi vuotta opintojen ohella hanttihommia odottaen että koska tulisi jotain parempaa. Nuo ajat ovat jo ohi, nyt tahtoisin vain opiskelemaan.
Sen lisäksi en saa mitään tukia mistään, koska olemme naimisissa. Käytännössä ainoat rahani ovat joka kuukausi tulevat lapsilisät, koska työssäoloehtoni ei työkkärin mukaan täyty ja sossusta en saa mitään. Mies rähisee rahastakin ihan koko ajan. Todellisuudessa tulisimme kaikki paremmin toimeen jos asuisimme erillämme, eikä minun tarvitsisi pyhittää ajastani kaikkea siivoamalla miehen ja lapsen jälkiä. Nytkin ennen korkeakouluhakuja tulin raskaaksi ehkäisyn petettyä, ja mies ei suostunut hakemaan j-ehkäisyä. Hän vetosi rahaan ettei voi hakea sitä, ja sanoi että nyt jännitetään mitä tapahtuu. Seuraavaksi olimme hänen painostamanaan klinikalla ja pääsykokeita seuraavana päivänä osastolla. Kyllä harmittaa, koska olisin halunnut pitää sen lapsen mutta mies puhui minut mukaan että kannattaa nyt keskeyttää kun minua odottaa hieno tulevaisuus. Kaiken aikaa hän kuitenkin räksytti minulle kun olin raskaana enkä jaksanut pahoinvoinniltani lukea, että mikä on kun en tee elämäni eteen mitään. Tutut tunnistaa, ja saa kivittää vapaasti, mutta just nyt ei huvita minkäänlaisten suunnitelmien teko. Nyt vain kaipaisin keskusteluapua tietämättä mistä hakea sitä.
Aika ottaa omasta elämästä vastuu. Varaa lääkäristä aika.
En enää edes tiedä miten.:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Eroa miehestä ja ano opinto-oikeuden palauttamista.
En minäkään!