Millaisista asioista olet tajunnut olevasi hyväosainen?
Lueskelin äskettäin yhtä FB-ryhmää, missä joku sanoi haaveilevansa reissusta X ja aikovansa toteuttaa sen reilun vuoden päästä. Äkkiseltään tuntui oudolta, että joku suunnittelisi tuollaista verrattain halpaa reissua noin pitkään ja joutuisi ajoittamaan sen yli vuoden päähän. Sitten tajusin, että on melkoinen etuoikeus, että on 500-1000 euroa heitettäväksi reissuun "koska vain" ja sellainen työ, johon kuuluu paitsi lakisääteiset täydet lomat, myös tietty määrä joustavuutta ja mahdollisuus lyhyeen palkattomaan vapaaseen huvin vuoksi.
Millaiset tilanteet tai asiat ovat saaneet sinut tajuamaan oman hyväosaisuutesi?
Kommentit (105)
Kiitollinen siitä että kova kuri oli ja juuri ja juuri tarpeeksi välttämätönstä välittämistä. täysi kaaos vallitsi henkisesti mutta silti jotenkin empaattinenkin tunnelma. Kiitos ettei alkoon koskettu lapsuudenkotona. arvostan sitä.
Ei siihen paljon vaadita, ihan tiliotetta katsomalla.
siitä että kaikkia tuttuja tai keitä tiedän näkyy tuolla kaupan kassalla yms. vaateliikkeissä töissä, itse ei tarvitse. Ei kyl käy kateeks.
Tajusin sen silloin kun jäin lapsesta hoitovapaalle. Vakityö, asuntolainaa jäljellä 1/3, miehellä hyvät tulot. Otin hyvillä mielin lyhennysvapaata vuoden ja pärjättiin hyvin miehen tuloilla.
Oma tilanteeni kirkastui kun 2 ystävääni, jotka saivat lapsensa vähän minun jälkeeni, ei pystynyt jäämään hoitovapaalle vaikka olisivat halunneet. Toisella kallis vuokra, ja toisella paljon lainaa juuri rakennetusta talosta. Ei mitään joustoa menoissa.
Hoitovapaa oli muutenkin itselleni kuin hauskaa leikkiä, ensimmäistä kertaa ikinä piti miettiä mitä ostaa. Esimerkiksi edelliset talvikenkäni olivat maksaneet noin 200€, ja nyt ei ollutkaan varaa, ja piti metsästää kenkiä 30-50€ budjetilla.
Tämä oli mielestäni jopa riemukasta ja hauskaa, ja silloin tajusin että olen elänyt aika etuoikeutettua elämää.
Voisin elää osingoilla. Mutta tykkään työstäni.
Vierailija kirjoitti:
siitä että kaikkia tuttuja tai keitä tiedän näkyy tuolla kaupan kassalla yms. vaateliikkeissä töissä, itse ei tarvitse. Ei kyl käy kateeks.
Nyt sutii tyhjää. Onko kaupassa työskentely mielestäsi huono-osaisuutta?
Ilmeisesti et ole nähnyt huono-osaista ihmistä, tai sitten en ymmärrä huumoriasi.
Jossain kohtaa kun lueskelin tulotilastoja ja tein niitä iltapulun testejä paljonko tienaa postinumeroalueellani....tajusin vaan että olen siellä yläpäässä.
Teininä mietin että onko mulla ikinä miljoonaa markkaa....no euro tuli väliin, mutta omaisuutta on kertynyt yli senkin rajan.
Opiskellut, tehnyt opiskelujen jälkeen hyväpalkkaista työtä, viihtynyt työssä ja törmäsin mieheen jolla jalat maassa.... Elämä on ihan mukavaa ja tällä hetkellä jopa huoletonta.
Minulla on varaa käydä säännöllisesti hammaslääkärissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siitä että kaikkia tuttuja tai keitä tiedän näkyy tuolla kaupan kassalla yms. vaateliikkeissä töissä, itse ei tarvitse. Ei kyl käy kateeks.
Nyt sutii tyhjää. Onko kaupassa työskentely mielestäsi huono-osaisuutta?
Ilmeisesti et ole nähnyt huono-osaista ihmistä, tai sitten en ymmärrä huumoriasi.
Jos ko. henkilö on vaikka opiskelija ja opiskelijakaverit joutuvat elättämään itsensä työnteolla "paskaduunissa", mutta ko. tyypin ei tarvitse, koska vanhemmat/säästöt/osingot/oman alan työ. Onhan se aika hyväosaista, jos ei nuorena opiskelijanakaan tarvitse tehdä "paskaduuneja".
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siitä että kaikkia tuttuja tai keitä tiedän näkyy tuolla kaupan kassalla yms. vaateliikkeissä töissä, itse ei tarvitse. Ei kyl käy kateeks.
Nyt sutii tyhjää. Onko kaupassa työskentely mielestäsi huono-osaisuutta?
Ilmeisesti et ole nähnyt huono-osaista ihmistä, tai sitten en ymmärrä huumoriasi.
No todellakin? Kyllä mua ärsyttäisi mennä suoraan koulusta valmistumisen jälkeen kaupan kassalle tai vaatekauppaan 8 tunniksi pikkupalkalla. Kyllähän toi kertoo että pakosta siellä ollaan.
Olen viettänyt nuoruuden jossa aamulla herätessä ei ollut penniäkään rahaa ja sitä piti tehdä päivän mittaan pääasiassa varastamalla.
Olin koditon, peseydyin uimahallissa tai tein pikaiset peseytymiset invalidivessoissa tai jossain vastaavassa.
Osan öistäni vietin rappukäytävissä, rautatieasemalla tai yökahviloissa.
En ollut kuitenkaan alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä. Elämä vain oli siihen aikaan aikamoinen seikkailu :-)
Nyt vanhana olen onnellinen rintamamiestalossa, jossa rakkaan vaimoni kanssa vietämme köyhää mutta onnellista elämää.
Rahaa on käytössä hyvin vähän, mutta yhtenäkään aamuna ei enää tarvitse lähteä varkaisiin etsimään jotakin puuttuvaa elintarviketta tai vaatekappaletta, myytävää tavaraa.
Käytössä vanha autonrottelo, joten enää ei tarvitse kikkailla väärentämällä matkalippuja busseihin (oli aikoinaan mahdollista).
Ei tarvitse enää varastaa yhtäkään autoa päästäkseen jonnekin kauemmaksi.
Ei tarvitse katsella yhtäkään krimaalia ja myydä tavaroitaan pilkkahintaan, eikä kulkea veitsi taskussa varuillaan väkivallan varalle.
Ei tarvitse myöskään herätä ankeaan aamuun pidätyssellin paskaisen huovan alta odottaen pääsyä seuraavaan kuulusteluun.
Olen köyhä kuin kirkonrotta, kirjaton, karjaton mies, joka muunkinlaista elämää kokeneena osaa arvostaa nykyisenkaltaista hyvinvointiaan.
Olen hyväosainen :-)
Kun kuulin 15-vuotiaana, että omistan kaksion. Tai no tiesin sen kyllä sitä ennenkin, mutta se oli vanhempien varassa se.
Vierailija kirjoitti:
Kun kuulin 15-vuotiaana, että omistan kaksion. Tai no tiesin sen kyllä sitä ennenkin, mutta se oli vanhempien varassa se.
Siis että olen ihan hyväosainen tai lapsuuteni on
Voin käydä melko usein kahvilassa, jos haluan. Pystyn ostamaan kahvin seuraksi halutessani jotain muutakin.
En ole koskaan asunut vuokralla tai ottanut opintolainaa.
Olen terve,elän turvallisessa maassa,minulla on rakkautta ja perhe.Olen hyväosainen siis.Tärkeimpiä asioita ei mitata rahassa.
Minulla on varaa käydä joka työpäivä lounaalla ulkona eikä tarvitse syödä eväitä. Opiskelijana ollessa piti saada jokainen kesätyösentti talteen talvea varten ja jos halusi kesällä yksillä festareilla käydä, niin ei tosiaan tuhlattu mihinkään lounaisiin vaan syötiin tähderuokaa muovirasiasta taukohuoneessa. Nyt nautin siitä, että on varaa mennä joka päivä ravintolaan lounaalle enkä ota kuuleviin korviinikaan sitä, miten typerää tuhlailua tämä on tai miten helppo lounaista on säästää. Rikas en ole vieläkään enkä tulekaan olemaan, mutta lounaisiin on varaa!
Että synnyin Suomeen. Tytöksi syntyminen köyhään suurperheeseen maaseudulla on karu kohtalo lähes koko maailmassa. Kourallisessa maita tollaisistakin olosuhteista on realistista ponnistaa pitkälle ja parempaan elämään kiinni.
Että saan olla kotirouva, matkustella paljon!