Millaisista asioista olet tajunnut olevasi hyväosainen?

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että matkustan parin kuukauden välein. Olen suvustani ainoa Suomessa asuva ja näihin muihin paikkoihin saa kohtuuhintaisia lentoja, ja tietysti yövyn esim. äidillä. Nuorempana en osannut edes ajatella ettei kaikki matkusta.

Olen myös käynyt ns. hienomman yksityiskoulun, jossa loin suhteita jotka ovat auttaneet elämässä. Tämäkin oli kyseisen koulun piireissä ns.normi ja vasta jälkeenpäin olen tajunnut hyväosaisuuteni.

Ihmettelen miten et ole nuorempana tajunnut hyväosaisuuttasi. Et lukenut lehtiä, katsonut televisiosta uutis- ja asiaohjelmia, katsonut eteesi ulkona jne. Olet aikamoisessa pullossa kasvanut!

Siitä, että pärjään osa-aikatyöllä vaikka kokoaikaista olisi tarjolla. Voin tehdä omaa elämänlaatuani huomattavasti parantavan valinnan työskennellä 80% työajalla. Palkkani on pieni, mutta pärjäämme silti ihan mukavasti. 

Jos kohtalona on syntyä tytöksi köyhään suurperheeseen maaseudulle, niin eipä taida Suomea, ja muita Pohjoismaita, parempaa maavaihtoehtoa olla. Kuulun niihin, jotka pitävät kohdallaan Suomeen syntymistä lottovoittona.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin sen silloin kun jäin lapsesta hoitovapaalle. Vakityö, asuntolainaa jäljellä 1/3, miehellä hyvät tulot. Otin hyvillä mielin lyhennysvapaata vuoden ja pärjättiin hyvin miehen tuloilla.

Oma tilanteeni kirkastui kun 2 ystävääni, jotka saivat lapsensa vähän minun jälkeeni, ei pystynyt jäämään hoitovapaalle vaikka olisivat halunneet. Toisella kallis vuokra, ja toisella paljon lainaa juuri rakennetusta talosta. Ei mitään joustoa menoissa.

Hoitovapaa oli muutenkin itselleni kuin hauskaa leikkiä, ensimmäistä kertaa ikinä piti miettiä mitä ostaa. Esimerkiksi edelliset talvikenkäni olivat maksaneet noin 200€, ja nyt ei ollutkaan varaa, ja piti metsästää kenkiä 30-50€ budjetilla.

Tämä oli mielestäni jopa riemukasta ja hauskaa, ja silloin tajusin että olen elänyt aika etuoikeutettua elämää.

Mulla on ihan sama! :D hauskaa katsoa miten halvalla voi pärjätä vaikka kuukauden! Sijoituksissa toki on lähemmäs 50t että tiukan paikan tullen voin ottaa sieltä tai säästötiltä.. mutta pidän tätä haasteena että pärjäänkö :) en voi kuvitella että olisi pakko mennä töihin kun lapsi on 9kk.. voin mennä kun itsestä tuntuu siltä.

Istuin junassa matkalla töihin, työnantajani maksamalla junakortilla, ylläni siistit vaatteet ja jalassa uudet kivat kengät. Ostin asemalla noutokahvin ja pullan miettimättä onko niihin varaa, ja kävelin työpaikalle tihkusateessa mukaanottamani sateenvarjon alla. Oli tuulista ja sää oli harmaa, mutta päälläni oli tuulen- ja vedenkestävä uusi takki, joten minulle ei tullut kylmä. Korvakuulokkeissani soi itse valitsemaani musiikkia ja edessä oli työpäivä jota varten minulla oli mielessä jo uusia ideoita ja selkeä kuva miten yrittää toteuttaa ne. Oloni oli kokonaisvaltaisen turvattu (työpaikka, toimeentulo, turvallinen yhteiskunta), mukava (lämmin, kuiva, ei janoa tai nälkää) ja 'fulfilled' - kaikki tarpeeni, mitä olisin voinut edes kuvitella, olivat täytetty.

Tuo oli yksi ihanimmista arkiaamuistani ikinä, vaikka mitään ei oikeastaan edes tapahtunut. Tunsin (ja vieläkin tunnen) oloni hyvin onnelliseksi ja hyväosaiseksi.

Siitä että synnyin Pohjois-maahan. En esim. kehitysmaahan.

Olen aina tiennyt olevani hyväosainen, mutta tärkeimpiä yksittäisiä hyväosaisia asioita on se, että saan itse päättää työaikani ja matkustaa milloin haluan. Aamulla ei tarvitse ikinä lähteä töihin, koska teen töitä kotona. Olen ollut palkkatöissä vieraallakin työnantajalla, ja se ei oikein sovi minun persoonalleni (olen liian herkkä ja hyväntahtoinen). Matkoille pääsen ainakin pari kertaa vuodessa, vaikka en mikään himoreissaaja olekaan. Olen asunut ulkomailla, joten minulla ei ole sellaista eksotiikan ihannointia kuin joillakin.

Hyväosaisuutta on myös omat asunnot, eli mieheni asuu omassa asunnossaan kilometrin päässä minun asunnostani, joten saamme olla rauhassa halutessamme. Lapset voivat jäädä asumaan näihin asuntoihin kunhan ovat täysikäisiä, me vanhemmat voimme muuttaa sitten eri asuntoon, joka sekin on velaton. Tulot eivät ole kovin isot, mutta jotenkin ne ovat aina riittäneet. Perintöjäkin on tullut, ja vielä joku tulossakin.

Terveys on myös ollut aina hyvä ja lapsetkin terveitä ja pärjäävät hyvin koulussa, eivätkä muutenkaan ole aivan uusavuttomia. Vielä en voisi jäädä elämään koroilla, mutta en ole siihen aktiivisesti pyrkinytkään.

Mulla on harvinaisen terve lapsi.

Mulla on perhe ja kissat joita rakastan, takka johon tehdä tuli ja kirjoja mitä lukea.

En ole hyväosainen suomalaisen mittapuun mukaan. Kuitenkin olen onnellinen. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, en halua tavaraähkyä. Nautin kauniista luonnosta, ilmaiset kirjastot jne. Tärkeimmät asiat eivät maksa, toiseksi tärkeimmät maksavat.

Minulla jää äitiyspäivärahasta hieman säästöön, velkaa on vain opintolaina. En tarvitse uutta tavaraa tunteakseni oloani turvalliseksi. Minulla on lämpimät välit sukulaisiini.

Olimme miehen kanssa eilen oopperassa. Meillä on ihana talo ja puutarha, ja kesällä purjehdimme omalla veneellä.

Perhe, kissat, rakkaus vielä yhteisen vuosukymmenen jälkeen.

Olen laiminlyövästä köyhästä perheestä, ja olen elänyt esim aikaa kun ei ollut kunnolla rahaa ruokaan. Olen elänyt useamman vuoden toimeentulotuella, ekan kerran olin lentokoneessa 25-vuotiaana.

Nyt asun yhdessä KeskiEuroopan pääkaupungeista, on useampi akateeminen tutkinto, palkka lähemmäs 100t vuodessa ja matkustelen kuukausittain. Säästän yli puolet nettotuloista ja silti voin käytännössä hankkia kaiken mitä tarvitsen. Köyhän lapsuuden jälkeen osaan todellakin arvostaa näitä mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen laiminlyövästä köyhästä perheestä, ja olen elänyt esim aikaa kun ei ollut kunnolla rahaa ruokaan. Olen elänyt useamman vuoden toimeentulotuella, ekan kerran olin lentokoneessa 25-vuotiaana.

Nyt asun yhdessä KeskiEuroopan pääkaupungeista, on useampi akateeminen tutkinto, palkka lähemmäs 100t vuodessa ja matkustelen kuukausittain. Säästän yli puolet nettotuloista ja silti voin käytännössä hankkia kaiken mitä tarvitsen. Köyhän lapsuuden jälkeen osaan todellakin arvostaa näitä mahdollisuuksia.

Minä olen 57 vuotias ja en ole koskaan ollut lentokoneessa.

Kun katsoin dokumenttiä köyhyydestä maailmalla.

Pystyn tekemään töitä just sen verran kuin itse haluan, ei enemmän eikä vähemmän.

Mulla on harkintakykyä ja medialukutaitoa, etten lähde sokeana mukaan netin kulloisenkiin vouhotukseen. Pystyn hankkimaan luotettavaa tietoa ja arvioimaan kriittisesti myös omia käsityksiäni.

En ole syntynyt kultalusikka suussa, en edes hopealusikka, hyvä jos alumiinilusikka, suurten ikäluokkien äpärätyttö. Siitä huolimatta koen olleeni ja edelleen olevani hyväosainen, silla aina on ollut ruokaa pöydässä, katto pään päällä, ehjät ja puhtaat vaatteet yllä ja jopa mahdollisuus käydä pitkälle kouluja. Eläke ei päätä huimaa, mutta kyllä sillä toimeen tulee, kun elää suu säkkiä myöten. Kaikeksi onneksi en ole koskaan ollut kiinnostunut kaukomatkailusta, lähimaissakin olen käynyt lähinnä työn vuoksi, omalla kustannuksella kuitenkin.

Sairastuin ja valtio maksoi hoidot.

Ettei mun tarvitse miettiä ruokakaupassa mitä voin ostaa (silti ostan niitä punalappuja).

Mulla on oma (no vähän vielä pankinkin) lämmin ja puhdas koti.

Mulla on oma vakaa yritys, josta saan elantoni loppupeleissä melko pienellä vaivannäöllä.

Em. johtuen mulla on aikaa ja rahaa harrastaa, matkustaa ja nauttia elämästä.

Mielen- ja fyysinen terveys ovat kunnossa.

Mulla on hyvä, iloa ja onnea tuottava parisuhde, ihanat bonuslapset ja ystäviä.

Hieman kuitenkin kammoksun termiä hyväosainen; ikäänkuin kuin omaan osaansa elämässä ei voisi vaikuttaa. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä, etenkin tässä maassa jossa esim. ilmainen koulutus on kaikkien ulottuvilla.

N41

Yksinkertaisesti kuukausipalkka.