Lue keskustelun säännöt.
Millaisista asioista olet tajunnut olevasi hyväosainen?
24.06.2018 |
Lueskelin äskettäin yhtä FB-ryhmää, missä joku sanoi haaveilevansa reissusta X ja aikovansa toteuttaa sen reilun vuoden päästä. Äkkiseltään tuntui oudolta, että joku suunnittelisi tuollaista verrattain halpaa reissua noin pitkään ja joutuisi ajoittamaan sen yli vuoden päähän. Sitten tajusin, että on melkoinen etuoikeus, että on 500-1000 euroa heitettäväksi reissuun "koska vain" ja sellainen työ, johon kuuluu paitsi lakisääteiset täydet lomat, myös tietty määrä joustavuutta ja mahdollisuus lyhyeen palkattomaan vapaaseen huvin vuoksi.
Millaiset tilanteet tai asiat ovat saaneet sinut tajuamaan oman hyväosaisuutesi?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varaa käydä joka työpäivä lounaalla ulkona eikä tarvitse syödä eväitä. Opiskelijana ollessa piti saada jokainen kesätyösentti talteen talvea varten ja jos halusi kesällä yksillä festareilla käydä, niin ei tosiaan tuhlattu mihinkään lounaisiin vaan syötiin tähderuokaa muovirasiasta taukohuoneessa. Nyt nautin siitä, että on varaa mennä joka päivä ravintolaan lounaalle enkä ota kuuleviin korviinikaan sitä, miten typerää tuhlailua tämä on tai miten helppo lounaista on säästää. Rikas en ole vieläkään enkä tulekaan olemaan, mutta lounaisiin on varaa!
Mullakin on varaa käydä joka päivä lounaalla ulkona, mutta en käy koska siellä tulee ylensyötyä. Siksi eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin äskettäin yhtä FB-ryhmää, missä joku sanoi haaveilevansa reissusta X ja aikovansa toteuttaa sen reilun vuoden päästä. Äkkiseltään tuntui oudolta, että joku suunnittelisi tuollaista verrattain halpaa reissua noin pitkään ja joutuisi ajoittamaan sen yli vuoden päähän. Sitten tajusin, että on melkoinen etuoikeus, että on 500-1000 euroa heitettäväksi reissuun "koska vain" ja sellainen työ, johon kuuluu paitsi lakisääteiset täydet lomat, myös tietty määrä joustavuutta ja mahdollisuus lyhyeen palkattomaan vapaaseen huvin vuoksi.
Millaiset tilanteet tai asiat ovat saaneet sinut tajuamaan oman hyväosaisuutesi?
Tuo joku voisin olla ihan hyvin minä, koska tämän hetkinen elämän tilanne ei oikein anna mahdollisuuksia reissuun. Neljäs vuosi kotona lasten kanssa ja voin sanoa, että säästöt huventuneet. Asuntolainaa on yms. Ja tällä hetkellä ollaan panostettu lyhkäisiin parin päivän lomailuun laivoilla, kylpylöissä, mökkeilyä ja tietysti kotona viihtymiseen on mennyt rahaa. Mutta pian minäkin palaan töihin niin ensi vuoden lomilla reissataan koko perheen voimin pidemmälle.
Ja tunnen olevani hyväosainen, koska saan olla lasten kanssa kotona ja on työ minne palata ja haaveet reissusta toteutuvat ajallaan.
Tajusin olevani hyväosainen siinä vaiheessa kun ymmärsin, että elätän itse itseni. En tarvitse miestä tai sossua maksajaksi.
Siitä, että matkustan parin kuukauden välein. Olen suvustani ainoa Suomessa asuva ja näihin muihin paikkoihin saa kohtuuhintaisia lentoja, ja tietysti yövyn esim. äidillä. Nuorempana en osannut edes ajatella ettei kaikki matkusta.
Olen myös käynyt ns. hienomman yksityiskoulun, jossa loin suhteita jotka ovat auttaneet elämässä. Tämäkin oli kyseisen koulun piireissä ns.normi ja vasta jälkeenpäin olen tajunnut hyväosaisuuteni.
En ole mitenkään etuoikeutettu enkä hyväosainen, ja työkseni teen raskasta, alipalkattua duunia.
Silti olen etuoikeutettu yhdessä asiassa: työmatkani on kävellen 5 minuuttia ja työajat yleensä tosi joustavat, koska työni on itsenäistä. Pomo ja asiakkaat ei kyttää, kunhan sovitut hommat tulee hoidetuksi klo 6-18 välillä. Voin käydä vaikka kotona ruokatauolla jos haluan, tai jättää tauot pitämättä ja tehdä lyhyemmän päivän.
Tämä ainoa etuoikeus tulee mieleeni aina, kun kaverit tuskailee puolen tunnin tai jopa tunnin työmatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi lapsen jalkapalloharrastuksen yhteydessä. Eräs yksinhuoltajaäiti harmitteli jalkapallovälineiden ja joukkuepaitojen kalleutta. En ollut edes ajatellut, että sellainen voi olla jollekin liikaa. Harmitti hänen puolestaan. Samoin luokkaretkeä varten rahaa kerätessä yksi perhe ei voinut maksaa mitään. Onneksi siitä ei tehty numeroa vaan summa vaan jaettiin kaikkien muiden kesken, eikä kukaan sitä harmitellut. Olen myös onnekas kun voin käydä yksityisellä, samalla gynekologilla kerran vuodessa ja hoidattaa hampaani yksityisellä puolella.
Koska minulla on isovanhemmilta peritty omistusasunto ja kolme sijoitusasuntoa
Kaivopuistossa. Vanhemmillani on viinitila Nizzan lähellä. Olen terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin äskettäin yhtä FB-ryhmää, missä joku sanoi haaveilevansa reissusta X ja aikovansa toteuttaa sen reilun vuoden päästä. Äkkiseltään tuntui oudolta, että joku suunnittelisi tuollaista verrattain halpaa reissua noin pitkään ja joutuisi ajoittamaan sen yli vuoden päähän. Sitten tajusin, että on melkoinen etuoikeus, että on 500-1000 euroa heitettäväksi reissuun "koska vain" ja sellainen työ, johon kuuluu paitsi lakisääteiset täydet lomat, myös tietty määrä joustavuutta ja mahdollisuus lyhyeen palkattomaan vapaaseen huvin vuoksi.
Millaiset tilanteet tai asiat ovat saaneet sinut tajuamaan oman hyväosaisuutesi?
Tuo joku voisin olla ihan hyvin minä, koska tämän hetkinen elämän tilanne ei oikein anna mahdollisuuksia reissuun. Neljäs vuosi kotona lasten kanssa ja voin sanoa, että säästöt huventuneet. Asuntolainaa on yms. Ja tällä hetkellä ollaan panostettu lyhkäisiin parin päivän lomailuun laivoilla, kylpylöissä, mökkeilyä ja tietysti kotona viihtymiseen on mennyt rahaa. Mutta pian minäkin palaan töihin niin ensi vuoden lomilla reissataan koko perheen voimin pidemmälle.
Ja tunnen olevani hyväosainen, koska saan olla lasten kanssa kotona ja on työ minne palata ja haaveet reissusta toteutuvat ajallaan.
Juu ja kyllähän varmasti tuo kyseinen reissun suunnittelijakin on hyväosainen verrattuna moniin muihin, kun hänellä on esimerkiksi riittävästi fyysistä kuntoa toteuttaa suunnitelmansa ja hän uskoo olevansa hengissä reilun vuoden päästä. Se on jo paljon enemmän kuin monilla muilla. En minä tarkoittanut tuolla sanoa, että esim. sinä olisit huono-osainen jos elämäntilanteesi on tuo, kaikkea muuta!, mutta olisittehan te hyväosaisempia jos voisitte käyttää rahaa vapaammin myös esim. matkusteluun eikä säästönne olisi huvenneet. Ei tämän keskustelun tarkoitus ole muiden elämää mitenkään mollata tai tehdä mitään yleispäteviä sääntöjä siitä, mitä on hyvä- tai huono-osaisuus.
Onhan näitä:
- Olin kolme vuotta hoitovapaalla ja mieheni lyhensi talolainaa normaalisti sen ajan minunkin osuuteni.
- talomme on kolme kertaa suurempi kuin lapsuudenkotini
- Kun isäni näki palkkalaskelmani ja hänen epäuskoisuutensa
- Ostan itselleni ja lapsille kaikki tavarat ja vaatteet uutena
- Käymme koko perhe ulkona syömässä kerran kuussa. Alku-, pää- ja jälkiruuat
- Yövymme hotellissa sukulaisreissuilla
- En voi kertoa läheisille, työkavereille tai tutuille kuinka paljon kulutamme rahaa ts. Missä käymme, mitä ostamme, mitä teemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aina vaan valitan miten minulla asiat huonosti mutta eihän ne loppupeleissä ole. Olen terve, vakituinen työpaikka kodin vieressä,rakastava perhe ja ihania ystäviä sekä mieluisat harrastukset. Ärsyttää ihan miten sitä ei tajua tällaisia asioita arvostaa! Nytkin harmittaa kun ei rahaa oikein lähteä reissuun mutta vuoden sisällä olenkin tehnyt jo 5 matkaa :o Oma käytös iha järkyttää...
Olen muuten matalapalkkainen enkä materiamielessä hyväosainen.
Mutta olen huomannut, että liikunnan harrastamisen suhteen saatan olla hyväosainen. Olen harrastanut liikuntaa jo lapsesta, minun on helpompi motivoitua, luoda rutiineja, pitää yllä liikunnallista elämäntapaa. Minulla on liikunnallisia kavereita ja hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa on helppo vaihtaa kuulumisia, tietoa ja vinkkejä ja vertaiskokemuksia liikunnasta. Voin keksiä tapoja liikkua ilman, että se vaatii suuria investointeja tai sitten tiedän, kuinka löytää edullisia välineitä.
Olen siis monessa mielessä hyväosaisempi liikunnan suhteen verrattuna sellaiseen, joka ei ole harrastanut liikuntaa lapsena ja jolle eri lajien tuntemus ei ole tuttua tai ei tiedä, mistä tykkää. Tai on sellainen, että saattaa välillä aloittaa liikunnan rytinällä, mutta jättää sitten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitollinen siitä että kova kuri oli ja juuri ja juuri tarpeeksi välttämätönstä välittämistä. täysi kaaos vallitsi henkisesti mutta silti jotenkin empaattinenkin tunnelma. Kiitos ettei alkoon koskettu lapsuudenkotona. arvostan sitä.
Tää on jotenkin sairasta, että ihmiset kuvittelee, että jos kotona ei käytetä alkohoholia, niin sitten kaikki muu kurjuus onkin sallittua. Pääasia, ettei alkoa käyteetty. Ei se niin ole. Koti voi olla raitis, vaikka siellä ei ollakaan pipo tiukalla.
Ei meilläkään vanhemmat koskeneet pulloon, mutta meillä oli rento ja mukava tunnelma. Ei mitään hammsten kiristystä. Eikä kovaa kuria. Silti meistä kaikista kasvoi kunnon kansalaisia. Monet antaa ymmärtää, että jos lapsena oli kova kuri ja herran nuhteessa elettiin tultiin kunnon kansalaisiksi. Ilman kuri a ja herran nuhdettakin voi kasvaa kunnon kansalaiseksi. Ja ilman turhia traumoja. Välittää voi lapsistaan ilman, että niitä kuritetaan.
En asu Suomessa.
Asun hyvällä alueella lähellä keskustaa, mutta kuitenkin rauhallista.
Tuloni riittävät itseni ja kissani elatukseen ilman huolia.
Asun maassa jota rakastan. Hyvä henkinen ilmapiiri, elämänarvot vastaavat omiani.
Asun yksin, ja se on minulle välttämätöntä. En kestä ketään muuta tähän pyörimään.
Minulla on muutama mutta sitä tärkeämpi ja läheisempi ystävä, jotka ovat aina valmiita auttamaan jos sitä tarvitaan, ja joita autan jos he tarvitsevat.
Olen terve. En käytä lääkkeitä. (kuusikymppinen)
Elämäni on varsin hyvää. En kerää maallista hienoutta, mutta sallin itselleni matkoja, laatuvaatteita ja kenkiä jne. silloin tällöin. Muuten elän varsin perus arkea. Voin sanoa olevani onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun yksi kissoistamme sairastui ja tarvitsi yli 1000 euron leikkauksen, ja voimme silmää räpäyttämättä ja yhtään miettimättä sanoa että totta kai leikkaus tehdään. Ja tiesimme että sillä ei olisi meidän talouteemme mitään vaikutusta. Silloin tajusin kyllä kristallinkirkkaasti miten hyväosaisia olemme. Moni muu olisi joutunut antamaan rakkaan lemmikkinsä kuolla.
Ei asuntovelkaa, ei pakkoa käydä kokopäivätöissä eikä tarvetta katsoa hintoja ruokakaupassa. Teen sen silti.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt nuoruuden jossa aamulla herätessä ei ollut penniäkään rahaa ja sitä piti tehdä päivän mittaan pääasiassa varastamalla.
Olin koditon, peseydyin uimahallissa tai tein pikaiset peseytymiset invalidivessoissa tai jossain vastaavassa.
Osan öistäni vietin rappukäytävissä, rautatieasemalla tai yökahviloissa.
En ollut kuitenkaan alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä. Elämä vain oli siihen aikaan aikamoinen seikkailu :-)
Nyt vanhana olen onnellinen rintamamiestalossa, jossa rakkaan vaimoni kanssa vietämme köyhää mutta onnellista elämää.
Rahaa on käytössä hyvin vähän, mutta yhtenäkään aamuna ei enää tarvitse lähteä varkaisiin etsimään jotakin puuttuvaa elintarviketta tai vaatekappaletta, myytävää tavaraa.
Käytössä vanha autonrottelo, joten enää ei tarvitse kikkailla väärentämällä matkalippuja busseihin (oli aikoinaan mahdollista).
Ei tarvitse enää varastaa yhtäkään autoa päästäkseen jonnekin kauemmaksi.
Ei tarvitse katsella yhtäkään krimaalia ja myydä tavaroitaan pilkkahintaan, eikä kulkea veitsi taskussa varuillaan väkivallan varalle.
Ei tarvitse myöskään herätä ankeaan aamuun pidätyssellin paskaisen huovan alta odottaen pääsyä seuraavaan kuulusteluun.
Olen köyhä kuin kirkonrotta, kirjaton, karjaton mies, joka muunkinlaista elämää kokeneena osaa arvostaa nykyisenkaltaista hyvinvointiaan.
Olen hyväosainen :-)
❤️
Lapseni tai minä emme ole koskaan olleet edes vaarassa kuolla nälkään tai tartuntatauteihin.
Meillä on lämmin ja turvallinen asunto, jossa on sähköt, pesutilat saunoineen ja sisävessa. Meillä on myös netti ja kaikilla omat puhelinliittymät.
Voimme valittaa kaiken maailman pikkuasioista.
Onhan noita, paljonkin asioita joista sen tiedän.
Minut on kai kasvatettu pitämään itseäni hyväosaisena (menneinä vuosisatoina ovat esi-isät olleet todella köyhää porukkaa), sillä järkytyin, kun tajusin, että olen tilastojen mukaan pienituloinen. Minulla on tilastojen mukaan enemmän velkaa kuin keskimäärin muilla. Emme tee ulkomaanmatkoja mutta pienimuotoisesti reissaamme kotimaassa.
Mutta olen hyväosainen, koska
- en ole koskaan ollut työtön
- en ole koskaan ollut välittömästi irtisanomisvaarassa
- olen saanut tehdä töitä 15-vuotiaasta alkaen ja aina on löytynyt jonkinlainen työpaikka opiskelujenkin ajaksi
- vaikka rahaa ei jää säästöön, on elintasomme aika korkea. Lapset saavat harrastaa haluamiaan harrastuksia, kaikilla on ehjät (marketti)vaatteet, kaupassa en laske summia vaan ostan sitä ruokaa, jota haluan.
- minulla on korkeampi elintaso kuin vanhemmillani saman ikäisinä ja pystyn tarjoamaan lapsilleni enemmän kuin he aikanaan.
En koe olevani hyväosainen vaikka nettoan pari tonnia kuussa, se on niin pieni palkka loppuen lopuksi. Kaikki rahat menee lääkkeisiin, sairaan kissan hoitamiseen, lainoihin ja autoon. Jos saisi tonnin lisää niin sitten jäisi jotain säästöönkin.
Tällaisilla asioilla on iso merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Tuo elämään tiettyä huolettomuutta, ettei koko ajan tarvitse laskea ihan jokaista senttiä.