Lue keskustelun säännöt.
Montako omasta halustaan työttömiä tunnette? Montako työhaluista?
24.06.2018 |
Nyt kun puhe käy kuumana aktiivimallin ja työttömyyden ympärillä. Montako ihmistä siis lähipiirissänne on elämäntapatyöttömiä ja montako taas sellaista, jotka oikeasti ovat yrittäneet työllistyä siinä onnistumatta?
Itse tiedän 4 elämäntapatyötöntä ja 0 oikeasti työllistymistä yrittäviä. Yksi näistä on laiska ja saanut suuren perinnön ja sen avulla pitänyt pitkiä työttömyysjaksoja elämässään. Toinen on myös laiska, muttei rahakas. Tämä taas tappelee sossun ja kelan ja ties minkä kanssa samalla haalien läjän eläimiä itselleen. Kolmas on korkeasti koulutettu, muuttanut pienen pienelle paikkakunnalle vuonna x ja perustelee ettei saa töitä kun omaa alaa vastaavaa työtä ei paikkakunnalla ole. Neljäs on jatkuvasti "sairas" parikymppinen joka tykkää myös haalia eläimiä ja maksattaa kulunsa vanhemmillansa ja avomiehellään.
Kommentit (48)
En tunne yhtään työhalutonta työtöntä, pari työkyvytöntä kylläkin, jotka viralliselta statukseltaan ovat työttömiä työnhakijoita. Kaikki muut tuntemani työttömät haluaisivat töitä ja yrittävät niitä myös löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen vain yhden työttömän itseni lisäksi, molemmat olemme työhaluisia ja -kykyisiä, tuttavani tekeekin paljon töitä, pimeänä. Itse en ole saanut vielä töitä ja pian vuoden olen ollut työttömänä.
N48v
En tunne yhtään työttömyyskorvausta nostavaa työtöntä, joka ei menisi töihin heti kun töitä saisi. Tunnen kyllä pari tyyppiä, jotka eivät nosta korvauksia, kun eivät halua töihinkään. Heillä on omaisuutta tai elättäjä. Aika monella nelkikymppisel miehellä on elättäjä.
Ei asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin miltä ne näyttää ulospäin. Monella "työnvieroksujalla" on fyysisiä/psyykkisiä ongelmia minkä johdosta he eivät saa/halua ottaa vastaan töitä. Myös kannustinloukut ja byrokratia aiheuttavat työttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuntemani työttömät ovat töitä hakeneet ja niitä halunneet.
Mitä pidemmäksi työttömyys on edennyt, sitä vaikeampi on vakuuttaa työnantajat osaamisesta, mitä tosiasiassa on ja paljon.
Ei se työnhaku työttömänä mukavaa ole. On minulla omaakin kokemusta, mutta sain voittoarvan. Yrittäkää jaksaa, älkääkä menettäkö toivoanne!
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään työhalutonta työtöntä, pari työkyvytöntä kylläkin, jotka viralliselta statukseltaan ovat työttömiä työnhakijoita. Kaikki muut tuntemani työttömät haluaisivat töitä ja yrittävät niitä myös löytää.
Samoin, mutta tiedän yhden, joka on vähän rajoilla onko työkyvytön vai ei. Haluaisi töitä, mutta ei oikein pysty montaa hommaa tekemään. . Yhdellä kurssilla oli kyllä yksi tyyppi, joka kävi kursseja sanoi, että hän ei aio edes mennä töihin. Mutta tämä on päättynyt niin, että hän on nykyään vakitöissä. Kerran p0-luvulla yksi miehen koulukaveri halusi töitä puoleksi vuodeksi, että pääsee takaisin ansiosidonnaiselle ja pääsikin siihen firmaan, missä mieheni oli. No hän sai töitä puoleksi vuodeksi. Lopulta jäi siihen firmaan ja on päällikköasemassa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo piti olla 90-luvulla...t. vastaaja 8
Minä tunnen pari, jotka väittävät olevansa työhaluisia, mutta eivät ota töitä vastaan. Toiselle tarjottiin meidän firmasta entry level paikkaa, mutta ei ottanut vastaan "kun tukien menetyksen ja työssäkäyntikulujen jälkeen saisi vain 200€/kk enemmän kuin työttömänä." ei kuulemma kannata "vajaan parin euron tuntipalkalla" töihin tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työssä, mutta kyllä minulle elämä ilman työtä kelpaisi, jos vaan ei olisi silloin taloudellisia huolia. Kyllä minä osaan itselleni tekemistä keksiä paremmin kuin kukaan muu minulle. Mikä ihme se on, että työhaluisuus on joku arvo kaiken muun edellä ... muka, koska tätä asiaa väittävät tietysti itsekin valehtelevat.
E tunne yhtään työhalutonta työtöntä. Työtä hakevia työttömiäkin on onneksi vain kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen pari, jotka väittävät olevansa työhaluisia, mutta eivät ota töitä vastaan. Toiselle tarjottiin meidän firmasta entry level paikkaa, mutta ei ottanut vastaan "kun tukien menetyksen ja työssäkäyntikulujen jälkeen saisi vain 200€/kk enemmän kuin työttömänä." ei kuulemma kannata "vajaan parin euron tuntipalkalla" töihin tulla.
Ilmeisesti työhaluttomat alapeukuttelee. Totuus taitaa sattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen pari, jotka väittävät olevansa työhaluisia, mutta eivät ota töitä vastaan. Toiselle tarjottiin meidän firmasta entry level paikkaa, mutta ei ottanut vastaan "kun tukien menetyksen ja työssäkäyntikulujen jälkeen saisi vain 200€/kk enemmän kuin työttömänä." ei kuulemma kannata "vajaan parin euron tuntipalkalla" töihin tulla.
Ilmeisesti työhaluttomat alapeukuttelee. Totuus taitaa sattua.
Ketähän se totuus satuttaakaan? Ei minun nautintotasoni voi tästä enää paljoa nousta, kun tämä ihana loma on kestänyt jo monta vuotta ja kestää koko loppuelämäni. Nyt päälle kolmekymppinen. En menisi mihinkään työhön millään palkalla. Lomailu on mukavempaa vaikka pienemmillä tuloillakin...
T: Tieten työtön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen pari, jotka väittävät olevansa työhaluisia, mutta eivät ota töitä vastaan. Toiselle tarjottiin meidän firmasta entry level paikkaa, mutta ei ottanut vastaan "kun tukien menetyksen ja työssäkäyntikulujen jälkeen saisi vain 200€/kk enemmän kuin työttömänä." ei kuulemma kannata "vajaan parin euron tuntipalkalla" töihin tulla.
Ilmeisesti työhaluttomat alapeukuttelee. Totuus taitaa sattua.
Mitä väliä kuka peukuttaa, tossa mikään totuus satu, mutta totuutta tossa on, ei kannata mennä töihin ja tienata vain kaksi sataa enemmän kuin vapaalla ollessa.
Elän itse työttömyyspäivärahalla ja toimeentulotuella, saan toki myös asumistukea, Jos saisin työtä, että jäisi vain 700 käteen, en todellakaan ole vakuuttunut, että se homma sinällään kannattaisi.
Mä tunnen vain kolme työtöntä, ja kaikki menisivät töihin heti, kun vaan saisivat paikan. Oma poika yksi näistä, osallistunut kaikille kursseille ja ottanut vastaan kaikki paikat joihin päässyt, koska ei halua olla toimettomana. On muuttanut töiden perässä aina kun on jonnekin päässyt, ja käynyt haastatteluissa täältä keskiseltä Uudeltamaalta Torniossa asti. Miksi aina kuvitellaan, että työttömät on yhtenäinen, sohvalla kaljaa kittaava joukko, joka ei edes halua töihin?
Mä en edes laske, kannattaako työssäkäynti parin sadan vai sittenkin 400 euron edestä. Työssäkäynti kannattaa, koska saa työkokemusta, ja eniten siksi, koska työssäkäynti pitää mieleni vireänä. Työttömänä ollessani kävin erilaisilla kursseilla jatkuvasti.
Tunnen monta vanhempaa työtöntä jotka kovaan ääneen julistavat hallituksen epäoikeudenmukaisuutta ja tulojen pienuutta ja sitä kuinka HETI menisivät töihin jos niitä olisi. Voin kertoa; näistä monestakaan ei olisi kovinkaan moneen työhön eli moni on aika ressukka alkoholi- ja mielenterveysongelmineen. Mutta kuitenkin ovat niitä jotka ovat ensimmäisinä valittamassa ja töihin menossa... eräskin tuttu hoki vuosia mulle kuinka heti menisi töihin jos pääsisi, mutta sitten kun olisi päässyt johonkin paikkaan alustavaan kokeiluun niin alkoi minulta kyselemään että miten voisi kieltäytyä työstä jotenkin.
Naapurissa asunut vuosia n.20 vee työttömiä. Täytyy sanoa ettei heistäkään taitaisi kovinkaan moneen työhön olla, valitettavasti. Perusteluina; runsas alkoholinkäyttö, hieman epävakaa elämä ja ulkonäkö ei sopisi ainakan asiakaspalvelutehtäviin eikä heistä kyllä velton olemuksen vuoksi olisi esim. raksallekkaan töihin.
Jos työttömällä tarkoitetaan yhteiskunnan tuilla elämänsä rahoittavaa, en tunne yhtäkään. Jos taas tarkoitetaan työikäistä ja työkykyistä henkilöä, joka ei käy töissä, tunnen useammankin. Kolme heistä on kotiäitejä ja kahdella on riittävästi varallisuutta, jotta ei enää tarvitse käydä töissä. Toinen näistä kahdesta myi viiskymppisenä yrityksensä eikä ole sen jälkeen tehnyt töitä. Vielä on muutama vuosi eläkeikään.
Tunnen myös kaksi työtöntä, jotka haluaisivat töihn, mutta eivät voi ottaa vastaan mitä työtä tahansa. Osa-aikatyötä eivät halua, koska se ei hyödyttäisi taloudellisesti yhtään mitään. Toinen on yksinhuoltaja ja hänelle sopii vain sellainen kokopäivätyö, jossa työajat ovat päiväkodin aukioloaikojen mukaiset. Vuorotyö ei käy, koska toinen lapsista on kouluikäinen eli ei auttaisi edes nuoremman lapsen saaminen vuoropäiväkotiin ja isompi lapsi on liian pieni ollakseen iltoja/öitä yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen pari, jotka väittävät olevansa työhaluisia, mutta eivät ota töitä vastaan. Toiselle tarjottiin meidän firmasta entry level paikkaa, mutta ei ottanut vastaan "kun tukien menetyksen ja työssäkäyntikulujen jälkeen saisi vain 200€/kk enemmän kuin työttömänä." ei kuulemma kannata "vajaan parin euron tuntipalkalla" töihin tulla.
Ilmeisesti työhaluttomat alapeukuttelee. Totuus taitaa sattua.
Ketähän se totuus satuttaakaan? Ei minun nautintotasoni voi tästä enää paljoa nousta, kun tämä ihana loma on kestänyt jo monta vuotta ja kestää koko loppuelämäni. Nyt päälle kolmekymppinen. En menisi mihinkään työhön millään palkalla. Lomailu on mukavempaa vaikka pienemmillä tuloillakin...
T: Tieten työtön
Juuri tuollaisten takia minunkin pääomani valuvat yhä kiihtyvällä vauhdilla ulkomaille. Näin vältyn maksamasta Suomeen niin törkeän korkeita veroja.
Tunnen useita. Sanoisin, että 60 % haluaisi töitä, ainakin aluksi. Kun töitä ei ole, tottuvat alempaan elintasoon tai syrjäytyvät omiin oloihinsa esim. tänne päivystämään.