Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppani hakkasi aivovamman... Miten tässä näin kävi?
12.06.2018 |
Meidän piti viettää koko loppuelämä yhdessä. Koko elämä oli niin unelmaa, oli uusi omakotitalo, hienot autot, lapsia ja rakkautta. Mun mies on luonteeltaan charmikas, lahjakas, herkkä ja tunteellinen, rento, rakastaa juhlia, rakastaa intohimoisesti, avoin, voimakas, hyvä isä, tykkää seksistä. Pimeänä puolena oli mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus. Itse olen luonteeltani ystävällinen, kiltti, avoin, herkkä, tempperamenttinen, voimakastahtoinen, naisellinen, äidillinen, seksuaalinen, sensuelli, avoin, eläinrakas, elän enemmän tunteilla kuin järjellä. Meidän luonteet sopi täydellisesti yhteen ja mies myös komea, ajattelin että nyt oon löytänyt sen oikean.
Kunnes eräänä iltana 4 vuoden yhdessä elon jälkeen, mies kilahti yhtäkkiä ja hakkasi mua kymmeniä kertoja pesäpallomailalla päähän ja kylkeen. Taju lähti. Tuli aivoruhje ja keskivaikea aivovamma!
Oliko tää rakkaus sen arvoista että kärsin nyt koko loppuelämän elämää selkeästi pilaavista oireista kuten väsymyksestä joka ei lähde pois ees nukkumalla, keskittymisvaikeuksista, muistihäiriöistä, tunteiden säätelyn ja itsehillinnän kans vaikeuksia. Nukun 14h, 7-8h on päivässä sellasta aikaa että jaksan tehdä asioita, eläkkeellä jo alle 30v, koen että tämä aivovamma on vienyt multa kyvyn olla sellainen äiti kuin haluaisin olla... Lapset luonnollisesti asuu isällään koska minusta ei ole enää huolehtimaan heistä!
Tässä särkyi sydämen lisäksi aivot, koko elämältä tippui pohja... Mietin minkä takia miehen piti rikkoa minun tärkein elin koska aivoista lähtee kaikki ja jos pää ei pelitä kunnolla niin on elämä aika sontaa. Ja muutenkin miksi piti rikkoa meidän upea perhe... Vastaukseksi sain ainoastaan että hänellä kilahti päässä ja ei osaa selittää tekoaan! On pyytänyt kyllä anteeksi, mutta kun ei se enää auta ja rahalla yrittää korvata kaikkee koska on menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja.
Mitä tein väärin? mua on lapsesta saakka neuvottu olemaan oma itseni, etsimään sellaista kumppania itselleni jonka kanssa luonteet sopii yhteen, ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan, yritin valita hyvän miehen myös silleen että katsoin hänen olevan ahkera tekemään töitä, ei mikään narkki ja rikollinen... Ilmeisesti minua varten tässä maailmassa ei ole onnellista ja tasapainoista perhe-elämää, vaan mun kohtalo on traagiset rakkaussuhteet. Olin jo ennen tätä kärsinyt h*lvetisti rikkinäisestä lapsuuden perheestä, kiusaamisesta, sairauksista, väkivaltaisista miehistä ja kun eheydyin niistä kaikista, ajattelin että nyt mua on loppuelämä siunattu onnellisuudella niin hups ei ollutkaan taas minä sain sontaa niskaan kannettavaksi! Tuntuu että täällä jotkut ihmiset kantaa kärsimyksiä muidenkin edestä, kun toiset taas saa paistatella helposti onnellisuudessa. Vaikka mies hakkasi minut vammaiseksi, niin silti sanon häntä elämäni rakkaudeksi, ulkopuoliset ei ehkä tajua tätä mutta miten voisikaan kun eivät he voi tuntea miten syvä yhteys kahden ihmisen välillä on... Oon aika varma, että tämän miehen kanssa koin elämäni parhaimmat hetket mutta myös ne pahimmat. Nyt tuun viettämään koko loppuelämäni yksin omasta tahdostani tämän aivovamman takia kun aiheuttaa niin paljon elämää vaikeuttavia oireita. Olisin halunnut vaan tavallisen perhe-elämän :((
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sielunkumppanisi mustasukkainen sekä väkivaltainen? Jos ei, miksi seurustelit hänen kanssaan?
Siis ei kai ne lapset ole tuon hullun kanssa?
Mies teki väärin, et sinä.
Ongelmasi on suunnaton kiltteys. Et sinä mitään tehnyt väärin vaan se mies, joka sinut hakkasi.
Toivoisin että tämä on provo, mutta oikeasti sinun kaltaisiasi on aivan liian monta.
Olihan se jännittävä tarina, melkein jo aloin uskoa että se olisi totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni vähän överiksi, joten ensi kerralla vähempi on enempi. 2/5.
Kun usein sattuu, niin siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sai ehdollista 1v 4kk. Ei aiempia tuomioita. Eli halpa hinta siitä että minä sain loppuelämäkseni aivovamman.
Rakastin miestä hänen komeuden ja hyvien luonteenpiirteiden takia.
Lapset on miehen kanssa, koska jonkun heistäkin on pakko huolehtia ja ei ole lapsilleen ikinä mitään pahaa tehnyt. Miehellä on myös paljon valtaa, sen lisäksi että on menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja, on paljon vaikutusvaltaisia ystäviä, on paljon mukana kunnan toiminnassa jne. Sai pitää sitten lapset ja minä tapaan heitä oman vointini mukaan, sosiaalityöntekijä tuo lapset tapaamaan mua, mun ei tarvitse miestä onneksi enää kohdata...
Yht äkkiä kilahti? Kai siinä jokin syy oli? En nyt tarkoita häntä puolustella, mutta harvoin kukaan ihan tuosta vaan ilman syytä kilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lyödään pesäpallomailalla kymmeniä kertoja päähän, niin siitä ei hengissä selviä.
Ymmärrän yleensä kaikkia provoja vähän mutta tätä en hiffaa, miksi joku keksisi tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lyödään pesäpallomailalla kymmeniä kertoja päähän, niin siitä ei hengissä selviä.
Eikä törkeän pahoinpitely syytteen jälkeen olla vaikutusvaltaisia firman toimareita.. :D
Vierailija kirjoitti:
Mies teki väärin, et sinä.
Ongelmasi on suunnaton kiltteys. Et sinä mitään tehnyt väärin vaan se mies, joka sinut hakkasi.
Toivoisin että tämä on provo, mutta oikeasti sinun kaltaisiasi on aivan liian monta.
Mietin että mikä syvempi tarkoitus tällä kaikella on? Olisiko minun pitänyt jättää mieheen rakastumatta vaikka hän oli elämäni suurin rakkaus ja vetovoima toisiamme kohtaan voimakas, mikä järki siinäkään olisi ollut? Eikö elämässä ole minkäänlaista oikeutta ja kohtuutta, että kun olin kärsinyt jo aiemmin paljon niin olisi voinut alkaa jo parempi elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tämä voi hyvin olla tositarina eikä provo. Sitä vain ihmettelen miten mies on saanut huoltajuuden kun on tuomittu törkeästä? pahoinpitelystä? Suomessa Eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen moni nainen vammautuu tai kuolee puolisonsa kädestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies teki väärin, et sinä.
Ongelmasi on suunnaton kiltteys. Et sinä mitään tehnyt väärin vaan se mies, joka sinut hakkasi.
Toivoisin että tämä on provo, mutta oikeasti sinun kaltaisiasi on aivan liian monta.
Mietin että mikä syvempi tarkoitus tällä kaikella on? Olisiko minun pitänyt jättää mieheen rakastumatta vaikka hän oli elämäni suurin rakkaus ja vetovoima toisiamme kohtaan voimakas, mikä järki siinäkään olisi ollut? Eikö elämässä ole minkäänlaista oikeutta ja kohtuutta, että kun olin kärsinyt jo aiemmin paljon niin olisi voinut alkaa jo parempi elämä?
Ihmetyttää, miksi edelleen korostat vetovoimaa ja rakkautta miestä kohtaan? Yleensähän tuollaisesta seuraa voimakas traumareaktio, siihen ei oikein enää rakkaudelliset tunteet sovi...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän yleensä kaikkia provoja vähän mutta tätä en hiffaa, miksi joku keksisi tällaista?
Kai näinkin saa huomiota ja sisältöä elämäänsä. Provoja kirjoittamalla. Jos oma elämä on vähän tylsää ja kurjaa, niin näissä voi irrotella ja kuvitella, millainen se ihanneminä olisi ("olen sensuelli, tempppperamenttinen, rakastan seksiä, mieheni taas on komea yrityspomo"). Väkivaltaosuus toi sitten jännitystä tarinaan. Selvä provo kuitenkin, mutta aina näihin moni vastaa ihan tosissaankin.
Olen valitettavasti tällaisia åarisuhdeväkivallan seurauksena vammautuneita naisia nähnyt työni puolesta. Jotenkin todella järkyttävää, että mies on voinut hakata pään tohjoksi, raiskata useasti, melkein tappaa, mutta edelleen "suhde" jatkuu. Tällaisessa tilnateesa oleva ihminen ei kyllä toisaalta kaipaa ihmettelyjä vaan todella paljon apua mutta valitettavasti miellä vallitsee "itsepä valitset" mentaliteetti joka jättää nämä vakavan väkivallan uhrit täysin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lyödään pesäpallomailalla kymmeniä kertoja päähän, niin siitä ei hengissä selviä.
Eikä törkeän pahoinpitely syytteen jälkeen olla vaikutusvaltaisia firman toimareita.. :D
Jaa. Tiedän varmuudella ainakin yhden joka hakkasi naisystävänsä melkein kuoliaaksi useamman kerran, tuomitiin, ja edelleen on erään tunnetun yrityksen korkeissa johtotehtävissä.
Ei ollut mitään kummempaa syytä, siksi minunkin on tätä vaikea käsittää. On mies joskus aikasemmin osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, mutta ei kuitenkaan ollut väkivaltainen, ajattelin että tuo nyt kuuluu vaan hänen luonteensa huonoihin piirteisiin ja sille ei voi mitään ja aion parhaani mukaan tukea miestä siinä asiassa, välttää etten tekisi häntä vahingossakaan mustasukkaiseksi.. osoittaa rakkauttani mahdollisimman hyvin jne.
Vajosin tämän tapahtuman seurauksena erittäin erittäin erittäin synkkään masennukseen. Masennukseni on mustempi kuin yö ja henkinen kipu tuntuu kuin tuhat veistä lävistäisi kehon, niin paljon luotin mieheen ja laskin asioita hänen varaansa, luotin meidän yhteiseen tulevaisuuteen... </3
Joo ja se on myös totta että kun pesäpallomaila osuu päähän niin hengenlähtökin on lähellä, mutta minä selvisin onneksi "pienemmillä" vammoilla. Aivoruhje on jo verenvuotoa aivoissa eli olisin voinut saada suuren aivoverenvuodon ja kuolla senkin seurauksena... Silloin aviomieheni olisi murhaajani. Järkyttävää.
Mies on töissä perheyrityksessä, niin potkuja hän ei sieltä saa.
Miksi ei mies ole vankilassa?