Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppani hakkasi aivovamman... Miten tässä näin kävi?
12.06.2018 |
Meidän piti viettää koko loppuelämä yhdessä. Koko elämä oli niin unelmaa, oli uusi omakotitalo, hienot autot, lapsia ja rakkautta. Mun mies on luonteeltaan charmikas, lahjakas, herkkä ja tunteellinen, rento, rakastaa juhlia, rakastaa intohimoisesti, avoin, voimakas, hyvä isä, tykkää seksistä. Pimeänä puolena oli mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus. Itse olen luonteeltani ystävällinen, kiltti, avoin, herkkä, tempperamenttinen, voimakastahtoinen, naisellinen, äidillinen, seksuaalinen, sensuelli, avoin, eläinrakas, elän enemmän tunteilla kuin järjellä. Meidän luonteet sopi täydellisesti yhteen ja mies myös komea, ajattelin että nyt oon löytänyt sen oikean.
Kunnes eräänä iltana 4 vuoden yhdessä elon jälkeen, mies kilahti yhtäkkiä ja hakkasi mua kymmeniä kertoja pesäpallomailalla päähän ja kylkeen. Taju lähti. Tuli aivoruhje ja keskivaikea aivovamma!
Oliko tää rakkaus sen arvoista että kärsin nyt koko loppuelämän elämää selkeästi pilaavista oireista kuten väsymyksestä joka ei lähde pois ees nukkumalla, keskittymisvaikeuksista, muistihäiriöistä, tunteiden säätelyn ja itsehillinnän kans vaikeuksia. Nukun 14h, 7-8h on päivässä sellasta aikaa että jaksan tehdä asioita, eläkkeellä jo alle 30v, koen että tämä aivovamma on vienyt multa kyvyn olla sellainen äiti kuin haluaisin olla... Lapset luonnollisesti asuu isällään koska minusta ei ole enää huolehtimaan heistä!
Tässä särkyi sydämen lisäksi aivot, koko elämältä tippui pohja... Mietin minkä takia miehen piti rikkoa minun tärkein elin koska aivoista lähtee kaikki ja jos pää ei pelitä kunnolla niin on elämä aika sontaa. Ja muutenkin miksi piti rikkoa meidän upea perhe... Vastaukseksi sain ainoastaan että hänellä kilahti päässä ja ei osaa selittää tekoaan! On pyytänyt kyllä anteeksi, mutta kun ei se enää auta ja rahalla yrittää korvata kaikkee koska on menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja.
Mitä tein väärin? mua on lapsesta saakka neuvottu olemaan oma itseni, etsimään sellaista kumppania itselleni jonka kanssa luonteet sopii yhteen, ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan, yritin valita hyvän miehen myös silleen että katsoin hänen olevan ahkera tekemään töitä, ei mikään narkki ja rikollinen... Ilmeisesti minua varten tässä maailmassa ei ole onnellista ja tasapainoista perhe-elämää, vaan mun kohtalo on traagiset rakkaussuhteet. Olin jo ennen tätä kärsinyt h*lvetisti rikkinäisestä lapsuuden perheestä, kiusaamisesta, sairauksista, väkivaltaisista miehistä ja kun eheydyin niistä kaikista, ajattelin että nyt mua on loppuelämä siunattu onnellisuudella niin hups ei ollutkaan taas minä sain sontaa niskaan kannettavaksi! Tuntuu että täällä jotkut ihmiset kantaa kärsimyksiä muidenkin edestä, kun toiset taas saa paistatella helposti onnellisuudessa. Vaikka mies hakkasi minut vammaiseksi, niin silti sanon häntä elämäni rakkaudeksi, ulkopuoliset ei ehkä tajua tätä mutta miten voisikaan kun eivät he voi tuntea miten syvä yhteys kahden ihmisen välillä on... Oon aika varma, että tämän miehen kanssa koin elämäni parhaimmat hetket mutta myös ne pahimmat. Nyt tuun viettämään koko loppuelämäni yksin omasta tahdostani tämän aivovamman takia kun aiheuttaa niin paljon elämää vaikeuttavia oireita. Olisin halunnut vaan tavallisen perhe-elämän :((
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä voi hyvin olla tositarina eikä provo. Sitä vain ihmettelen miten mies on saanut huoltajuuden kun on tuomittu törkeästä? pahoinpitelystä? Suomessa Eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen moni nainen vammautuu tai kuolee puolisonsa kädestä.
Ei parisuhdeväkivalta ole mitenkään tavatonta, mutta provot kusee yleensä yksityiskohtiin ja liioitteluun, tämäkin. Harmi vain, että tällainen satuilu syö uskottavuutta oikeilta uhreilta ja trivialisoi vakavaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi selkää kirjoitusta aivovammaiselta.
mitä sille aivovammalle kävi selviskö hengissä
En jaksanut lukea puoliakaan, mutta aika huonohan tämä. Tulin siis otsikon takia kertomaan, koska jo se paljastaa koko homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijät seuraa nyt ahkerasti meidän perhe-elämää, pitävät siis myös miestä silmällä, sen takia lapset on siellä.
En tiedä miksi korostan vetovoimaa ja rakkautta vielä miestä kohtaan, ehkä olen jotenkin henkisesti sairas, aiemmin olen kiinostunut pahoista pojista ja kirjotellut jopa Steen Christensenin kanssa...
Minä jätin aviomieheni heti tämän hakkaamisen jälkeen, koska rakkaus kuoli sillä hetkellä kun hän hakkasi minut, tajusin ettei mun keho kestä enää tällästä hakkaamista ja jos meinaan hengissä pysyä, nähdä vielä lastani, niin en voi enää olla miehen kanssa... Monesti annetaan neuvo, että heti ensimmäisen lyönnin jälkeen tulisi lähteä parisuhteesta mutta jo se ensimmäinen pahoinpitely voi olla liikaa, sinut voidaan jo silloin hakata vammaiseksi tai tappaa eli et kerkeä enää siinä vaiheessa pelastautua. Tän takia elämä on niin julmaa ja armotonta.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä voi hyvin olla tositarina eikä provo. Sitä vain ihmettelen miten mies on saanut huoltajuuden kun on tuomittu törkeästä? pahoinpitelystä? Suomessa Eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen moni nainen vammautuu tai kuolee puolisonsa kädestä.
Mihin ne lapset pitäis laittaa?! Ventovieraille??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivovamma ei oo älyvamma joten miks en vois kirjottaa selkeää tekstiä ja selvisin hengissä, mutta keskivaikea aivovamma paranee harvoin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä voi hyvin olla tositarina eikä provo. Sitä vain ihmettelen miten mies on saanut huoltajuuden kun on tuomittu törkeästä? pahoinpitelystä? Suomessa Eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen moni nainen vammautuu tai kuolee puolisonsa kädestä.
Mihin ne lapset pitäis laittaa?! Ventovieraille??
Kyllä. Huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät seuraa nyt ahkerasti meidän perhe-elämää, pitävät siis myös miestä silmällä, sen takia lapset on siellä.
En tiedä miksi korostan vetovoimaa ja rakkautta vielä miestä kohtaan, ehkä olen jotenkin henkisesti sairas, aiemmin olen kiinostunut pahoista pojista ja kirjotellut jopa Steen Christensenin kanssa...
Minä jätin aviomieheni heti tämän hakkaamisen jälkeen, koska rakkaus kuoli sillä hetkellä kun hän hakkasi minut, tajusin ettei mun keho kestä enää tällästä hakkaamista ja jos meinaan hengissä pysyä, nähdä vielä lastani, niin en voi enää olla miehen kanssa... Monesti annetaan neuvo, että heti ensimmäisen lyönnin jälkeen tulisi lähteä parisuhteesta mutta jo se ensimmäinen pahoinpitely voi olla liikaa, sinut voidaan jo silloin hakata vammaiseksi tai tappaa eli et kerkeä enää siinä vaiheessa pelastautua. Tän takia elämä on niin julmaa ja armotonta.
Luulin että tää olisi totta mutta toi Steen Christensen meni jo yli...
4 vuoden aikana naimisiin ja useampi muksu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tähän voisi sanoa. Mies on sairas, unohda nuo "hyvät puolet", niitä ei ole. Aloita uusi elämä ja pidä itsesi ykkösenä. Tee lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotta pääsisivät sijaisperheeseen saamaan mahdollisuuden elämään.
No voi ny jumalauta. En usko. Ei kukaan antais lapsia sille. Eiks niin, ettei teillä ole vanhenpia tai ne on sairaita eikä sisaruksiakaan ole. Kukaan muu ei tietenkään voinu ottaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vanhempieni kanssa en oo tekemisissä, äiti mielisairas ja isä alkoholisti joten sinne ei voi lasta laittaa. Eikä minulla ole sisaruksia tai sukulaisia.
Miehen vanhemmat on jo sen verran vanhoja ettei jaksa hoitaa lasta ja asuu muutenkin kauempana.
Miehellä on minun ikäiset aikuiset nuoret lapset, mutta heillä on oma elämänsä ja kiireensä niin ei heistä oo kasvattamaan mun 2-vuotiasta tyttöä.
Eikä sekään ajatus tunnu kovin mukavalle että lapsi joutuu vieraaseen sijaisperheeseen. :(
Eniten haluaisin kyetä olemaan täyspäiväinen äiti omalle pienelle tytölleni, mutta kun mies riisti sellasen elämän multa pois!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät seuraa nyt ahkerasti meidän perhe-elämää, pitävät siis myös miestä silmällä, sen takia lapset on siellä.
En tiedä miksi korostan vetovoimaa ja rakkautta vielä miestä kohtaan, ehkä olen jotenkin henkisesti sairas, aiemmin olen kiinostunut pahoista pojista ja kirjotellut jopa Steen Christensenin kanssa...
Minä jätin aviomieheni heti tämän hakkaamisen jälkeen, koska rakkaus kuoli sillä hetkellä kun hän hakkasi minut, tajusin ettei mun keho kestä enää tällästä hakkaamista ja jos meinaan hengissä pysyä, nähdä vielä lastani, niin en voi enää olla miehen kanssa... Monesti annetaan neuvo, että heti ensimmäisen lyönnin jälkeen tulisi lähteä parisuhteesta mutta jo se ensimmäinen pahoinpitely voi olla liikaa, sinut voidaan jo silloin hakata vammaiseksi tai tappaa eli et kerkeä enää siinä vaiheessa pelastautua. Tän takia elämä on niin julmaa ja armotonta.
Luulin että tää olisi totta mutta toi Steen Christensen meni jo yli...
Jep. Tuo paljasti kirjoittajan. Palstalla kirjoitteleva reppanamies joka hokee pakkomileteisesti miksi ei saa pildeä kun murhaajatkin saa naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lyödään pesäpallomailalla kymmeniä kertoja päähän, niin siitä ei hengissä selviä.
Eikä törkeän pahoinpitely syytteen jälkeen olla vaikutusvaltaisia firman toimareita.. :D
Jaa. Tiedän varmuudella ainakin yhden joka hakkasi naisystävänsä melkein kuoliaaksi useamman kerran, tuomitiin, ja edelleen on erään tunnetun yrityksen korkeissa johtotehtävissä.
Muistan, että Kari Häkämies aikoinaan tuomittiin silloisen vaimonsa pahoinpitelystä. Oli siihen aikaan kansanedustaja, vai liekö ministeri, koska ministerinäkin on ollut. Ei ole hänen uraansa haitannut. Onko hän nyt ETLA:n toimari, en muista nyt, googlatkaa.
Ei voi pitää paikkaansa, koska pysyvän aivovamman aiheuttamisesta pesismailalla ei enää selviä ehdollisella. Suomessa on huvittavat tuomiot, mutta kyllä täällä sentään tuosta jo häkki heilahtaa ensi kertalaisellekin.
[/quote]
Eikä törkeän pahoinpitely syytteen jälkeen olla vaikutusvaltaisia firman toimareita.. :D[/quote]
Jaa. Tiedän varmuudella ainakin yhden joka hakkasi naisystävänsä melkein kuoliaaksi useamman kerran, tuomitiin, ja edelleen on erään tunnetun yrityksen korkeissa johtotehtävissä. [/quote]
Noinhan tuo valitettavasti on vaikka moni hymiöllä kuittaa nuo asiat valheiksi. Vaikutusvaltaisten ja vähemmän vaikutusvaltaisten firmojen toimareista löytyy mm. oman sisarensa systemaattinen raiskaaja (luitte varmaan lehdestä, vältti vankilan), rattijuoppoja, ja tuomittuja vaikka mistä lapsiin kohdistuvista pahuuksista. ym,ym. Ei ihmisistä valitettavasti aina tiedä millaisia ovat, ennen kuin tutustuu paremmin.
(Maailman)kuuluisien urheilijoiden joukosta löytyy järkyttäviä wifebeatereita (joista osa on vuotanut youtubehen mm hissitapaukset tai paikat missä onkin ollut valvontakamera. Onpa eräästä upporikkaasta prinssistä raskauttava video( vasta sitten uskottiin) missä pieksi huvikseen naureskellen palvelijansa hengiltä heti kun luuli että pääsi hissiin katseilta turvaan. Eihän normi-ihminen koskaan voi kuvitella kauheuksia kenestäkään, mutta maailmassa on kaikenlaisia varttihulluja tai pöllöpäitä .
Onneksi on vastaavasti tavallisia ja normi-ihmisiä PALJON jotka eivät koskaan IKINÄ pystyisi satuttamaan ketään, heidän ansiosta maailma pyörii .
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän yleensä kaikkia provoja vähän mutta tätä en hiffaa, miksi joku keksisi tällaista?
En minäkään tajua tätä. Tunnistan kirjoitustyylin yhdeksi palstan provoksi, on niin sama tyyli aina. Suututtaa, että keksitään tarinoita ja aiheutetaan turhaan huolta muissa. Ehkä ap on joku yksinäinen henkilö ja tämä palsta on hänen ainoa "elämänsä"?
Mutta liika on nyt liikaa, turhan rankka tarina. Ei sillä, etteikö tuollaista tapahtuisi, vaan se, että keksimällä keksitään ja koitetaan huijata ihmisiä.
Ei voisi olla toimari... Ihmiset, nyt valoja päälle, meillä on pääkaupungin pormestarikin tuomittu väkivaltarikollinen, kadulla syyttä suotta kilahtanut sekopää. Ei haitannut äänivyöryä.