Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppani hakkasi aivovamman... Miten tässä näin kävi?
12.06.2018 |
Meidän piti viettää koko loppuelämä yhdessä. Koko elämä oli niin unelmaa, oli uusi omakotitalo, hienot autot, lapsia ja rakkautta. Mun mies on luonteeltaan charmikas, lahjakas, herkkä ja tunteellinen, rento, rakastaa juhlia, rakastaa intohimoisesti, avoin, voimakas, hyvä isä, tykkää seksistä. Pimeänä puolena oli mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus. Itse olen luonteeltani ystävällinen, kiltti, avoin, herkkä, tempperamenttinen, voimakastahtoinen, naisellinen, äidillinen, seksuaalinen, sensuelli, avoin, eläinrakas, elän enemmän tunteilla kuin järjellä. Meidän luonteet sopi täydellisesti yhteen ja mies myös komea, ajattelin että nyt oon löytänyt sen oikean.
Kunnes eräänä iltana 4 vuoden yhdessä elon jälkeen, mies kilahti yhtäkkiä ja hakkasi mua kymmeniä kertoja pesäpallomailalla päähän ja kylkeen. Taju lähti. Tuli aivoruhje ja keskivaikea aivovamma!
Oliko tää rakkaus sen arvoista että kärsin nyt koko loppuelämän elämää selkeästi pilaavista oireista kuten väsymyksestä joka ei lähde pois ees nukkumalla, keskittymisvaikeuksista, muistihäiriöistä, tunteiden säätelyn ja itsehillinnän kans vaikeuksia. Nukun 14h, 7-8h on päivässä sellasta aikaa että jaksan tehdä asioita, eläkkeellä jo alle 30v, koen että tämä aivovamma on vienyt multa kyvyn olla sellainen äiti kuin haluaisin olla... Lapset luonnollisesti asuu isällään koska minusta ei ole enää huolehtimaan heistä!
Tässä särkyi sydämen lisäksi aivot, koko elämältä tippui pohja... Mietin minkä takia miehen piti rikkoa minun tärkein elin koska aivoista lähtee kaikki ja jos pää ei pelitä kunnolla niin on elämä aika sontaa. Ja muutenkin miksi piti rikkoa meidän upea perhe... Vastaukseksi sain ainoastaan että hänellä kilahti päässä ja ei osaa selittää tekoaan! On pyytänyt kyllä anteeksi, mutta kun ei se enää auta ja rahalla yrittää korvata kaikkee koska on menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja.
Mitä tein väärin? mua on lapsesta saakka neuvottu olemaan oma itseni, etsimään sellaista kumppania itselleni jonka kanssa luonteet sopii yhteen, ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan, yritin valita hyvän miehen myös silleen että katsoin hänen olevan ahkera tekemään töitä, ei mikään narkki ja rikollinen... Ilmeisesti minua varten tässä maailmassa ei ole onnellista ja tasapainoista perhe-elämää, vaan mun kohtalo on traagiset rakkaussuhteet. Olin jo ennen tätä kärsinyt h*lvetisti rikkinäisestä lapsuuden perheestä, kiusaamisesta, sairauksista, väkivaltaisista miehistä ja kun eheydyin niistä kaikista, ajattelin että nyt mua on loppuelämä siunattu onnellisuudella niin hups ei ollutkaan taas minä sain sontaa niskaan kannettavaksi! Tuntuu että täällä jotkut ihmiset kantaa kärsimyksiä muidenkin edestä, kun toiset taas saa paistatella helposti onnellisuudessa. Vaikka mies hakkasi minut vammaiseksi, niin silti sanon häntä elämäni rakkaudeksi, ulkopuoliset ei ehkä tajua tätä mutta miten voisikaan kun eivät he voi tuntea miten syvä yhteys kahden ihmisen välillä on... Oon aika varma, että tämän miehen kanssa koin elämäni parhaimmat hetket mutta myös ne pahimmat. Nyt tuun viettämään koko loppuelämäni yksin omasta tahdostani tämän aivovamman takia kun aiheuttaa niin paljon elämää vaikeuttavia oireita. Olisin halunnut vaan tavallisen perhe-elämän :((
Kommentit (64)
Perheessämme oli 5 lasta. 4 miehen aikasemmasta suhteesta ja 1 meidän yhteinen. Kaksi lapsista jo täys-ikäsiä, kaksi ala-ikäistä asuu pääasiassa äidillään kun mies yrittäjänä niin kiireinen ja tekee 10h työpäivää, meidän yhteinen lapsi asuu pääsääntöisesti nyt isän kanssa tästä pakollisesta tilanteesta johtuen ja sen takia mies joutunut ottamaan enemmän töistä vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo ontuu jo peruspalikoissa. Jos hakkaa kymmeniä kertoja päähän pesäpallomailalla niin a)siihen todennäköisesti kuolee ja b) ainakaan oikeudessa sitä ei katsottaisi törkeäksi pahoinpitelyksi vaan tapon yritykseksi eikä siitä selviäisi ehdollisella.
huolestuttaa kirjoitti:
mitä sille aivovammalle kävi selviskö hengissä
ei
Pesäpallomailaa ei lueta edes hengenvaaralliseksi välineeksi, toisin kuin ase ja veitsi. Voitte olla varmoja että senkin takia minua suututtaa tämä asia ja olisin halunnut että mies saa linnaa! Mies ois korkeintaan sitten saanut linnaa jos olisin jäänyt vihannekseksi tai kuollut... Ei suomessa pahoinpitelyistä, raiskauksista, ei mistään saa kunnon tuomioita...
Vierailija kirjoitti:
Mies sai ehdollista 1v 4kk. Ei aiempia tuomioita. Eli halpa hinta siitä että minä sain loppuelämäkseni aivovamman.
Rakastin miestä hänen komeuden ja hyvien luonteenpiirteiden takia.
Lapset on miehen kanssa, koska jonkun heistäkin on pakko huolehtia ja ei ole lapsilleen ikinä mitään pahaa tehnyt. Miehellä on myös paljon valtaa, sen lisäksi että on menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja, on paljon vaikutusvaltaisia ystäviä, on paljon mukana kunnan toiminnassa jne. Sai pitää sitten lapset ja minä tapaan heitä oman vointini mukaan, sosiaalityöntekijä tuo lapset tapaamaan mua, mun ei tarvitse miestä onneksi enää kohdata...
Älä jauha paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo ontuu jo peruspalikoissa. Jos hakkaa kymmeniä kertoja päähän pesäpallomailalla niin a)siihen todennäköisesti kuolee ja b) ainakaan oikeudessa sitä ei katsottaisi törkeäksi pahoinpitelyksi vaan tapon yritykseksi eikä siitä selviäisi ehdollisella.
Ei todellakaan mene tapon yrityksenä, eikö kukaan täällä seuraa uutisia. Ihan normi pahoinpitely, ei väkivaltarikoksista tuomita juuri mitään. Esim. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/hovioikeus-vartin-pahoinpitely-ast…
kuka vammaiset alapeukuttaa!!!!!!!!!
tyhmät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on totta, niin olen hyvin pahoillani ap:n puolesta. Ja vielä enemmän pahoillani lasten puolesta. Tuollainen isä ei ansaitse huoltajuutta.
Vierailija kirjoitti:
kuka vammaiset alapeukuttaa!!!!!!!!!
tyhmät
Paska provo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika nopeasti on 4 vuodessa edetty. Kannattiko?
Vierailija kirjoitti:
Mies sai ehdollista 1v 4kk. Ei aiempia tuomioita. Eli halpa hinta siitä että minä sain loppuelämäkseni aivovamman.
Rakastin miestä hänen komeuden ja hyvien luonteenpiirteiden takia.
Lapset on miehen kanssa, koska jonkun heistäkin on pakko huolehtia ja ei ole lapsilleen ikinä mitään pahaa tehnyt. Miehellä on myös paljon valtaa, sen lisäksi että on menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja, on paljon vaikutusvaltaisia ystäviä, on paljon mukana kunnan toiminnassa jne. Sai pitää sitten lapset ja minä tapaan heitä oman vointini mukaan, sosiaalityöntekijä tuo lapset tapaamaan mua, mun ei tarvitse miestä onneksi enää kohdata...
Mä meinasin jo mennä lankaan sun tarinassa.. mutta provoksi kyllä niin paljasti viimeiseksi tuon komeuden korostaminen. Ei kukaan mainitse ensimmäiseksi sielunkumppanista ja suuresta rakkaudesta komeutta...ja vielä tuollaisessa tilanteessa, ei vaan oikeasti. Sellaisissa asioissa on ihan muu kyseessä.
Olet ilmeisesti ärsyyntynyt, etkä ymmärrä niitä monia naisia, jotka ovat umpirakastuneita ja tuntevat sielunkumppanuutta heitä huonosti kohtelevia miehiään kohtaan. tai mikä lie muu motiivi. Mutta on totta, heitä on varmastikin jonkin verran, mutta tuolla tavalla se ajattelu ei heilläkään nyt kuitenkaan mene.
Noh, yksi toinen merkki aloituksessasi oli, että mainitsit mielikuvitusnaisen tuntevan, ettei kukaan toinen ole kokenut samanlaista yhteyttä eikä sitä siksi voi ymmärtää...(taitaa muuten olla sama provoilija, joka kirjoitti sen pitkän aloituksen leskimiehestä, ja uudesta naisystävästä, joka oli heittänyt edesmenneen vaimon tavaroita kysymättä pois. Tuo komeushomma esitettiin siinäkin samalla tavalla. Tykkäät ilmeisesti kirjoitella tarinoita.)
Sinänsä tämä aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, joten miksipä ei siitä voisi sepitetystä aloituksesta huolimatta keskustella. Ehkäpä asiallisempaa olis kuitenkin seuraavalla kerralla viritellä keskustelua kiinnostavasta aiheesta ihan ilman keksittyjä tarinoita. Voisit tehdä aloituksen ihan omilla mielipiteilläsi. Vaatii varmaan sulta vähän enemmän uskallusta, mutta olisi kerrankin tehty ihan rehelliseltä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika nopeasti on 4 vuodessa edetty. Kannattiko?
Ajattelin sen kannattavan, koska mitä sitä turhaan aikuisena liikaa hidastelemaankaan. Näin jälkikäteen kyllä ihmetyttää kun mies halusi jo 3kk seurustelun jälkeen muuttaa yhteen, mutta ajattelin hänen vaan olevan speciaali ja että tuo on hänen oma tapansa edetä. Eihän mulla ollut mitään syytä olla luottamatta häneen, kun ulospäin vaikutti siistiltä ja rehdiltä mieheltä. Lasta en kadu koskaan ja toiveeni oli aina tulla nuorena äidiksi, mutta en kuvitellut vammaista äitiyttä... :( Itkettää.
Luulen että mun kohtalo ois ollut myöhemminkin samanlainen tämän miehen kanssa, joten ei mitään väliä mihin tahtiin edettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän yleensä kaikkia provoja vähän mutta tätä en hiffaa, miksi joku keksisi tällaista?
Jotakuta kiinnostaa se teema, että nainen rakastaa häntä huonosti kohtelevaa miestä. Ja ehkäpä tykkää kirjoitella tarinoita muutenkin. (Ja ehkä tykkää vähän myös ohjailla toisia ihmisiä tällä tavalla; rakentaa juonta, kirjoitella uusia kommentteja ja paljastaa tarinasta lisää. Yhdenlaista peliä ja itsensä huvitusta kai.) On myös helpompaa itse piiloutua tarinan tarinan taakse kuin aloittaa keskustelu omana itsenään. Silloinhan voi tulla eriäviä mielipiteitä ja häntä itseään voidaan myös arvostella. Tässä pari syytä mikä voisi olla tällaisen takana.
Tällainen tarinankeksijä ei oikein arvosta muita ihmisiä, muita keskustelijoita. Pikkaisen pitää jopa pilkkanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vaihtoehtoa:
1. Joko oikeasti ihastuit ja vilpittömästi luulit miehen olevan sinulle täydellinen. Tässä tapauksessa paskoja asioita vain tapahtuu : |
2. Alitajuntaisesti sivuutit kaikki merkit hänen aggressiivisesta käytöksestään, kunnes se johti pesäpallomailalla hakkaamiseen. Vaikea uskoa että sellainen noin vain yhtäkkiä tapahtuisi..
Taidan nyt lopettaa vastailun, ei tämä aiheuta kun enemmän pahaa oloa. Tulin hakemaan täältä tukea vaikeaan elämäntilanteeseen, niin sainkin lynkkaus meiningin niskaani. Ette ole oikeasti huolissanne päänaukomisen sivussa, koska harvoin sitä toinen tuntematon on huolissaan tuntemattomasta. Perehtykää tuomioihin, ei suomessa kovin suuria tuomioita saa mistään sellaisesta joka satuttaa eniten eli pahoinpitely, tappo/murha, raiskaus... Korkeat ja kohtuuttomat tuomiot saa vain talousrikoksista! Korvauksetkin aivovammasta on vaan 7000e luokkaa yleensä. Haluisin että exä näkis tämän keskustelun, tunnistais itsensä ja kokis ees jotain julkista nöyryytystä, koska muuten pääsi kuin koira veräjästä... Tämä keskustelu myös osoittaa miten julma paikka maailma on, lynkataan väkivaltaa kokenutta ihmistä, ei ihme että tulee näin vammaisena olo että haluaa odottaa vain kuolemaa!
Katsokaa , ladies, youtubeestä karu totuus näistä palvotuista urheilijasankareista, hakusanalla
"10 NFL Players that beat and abuse women" löydätte autenttista valvontakamerakuvaa kuinka sankarit kohtelee naisia.
Silti naisia piisaa...
Ainiin ja sitten te jotka väitätte tätä provoksi koska kirjoitan niin tunteellisesti... niin totuus on se että minä uskon sielunkumppanuuteen ja siihen oikeaan. Kai se tekee minusta sitten vähän tyhmän, mutta näin se on aina ollut, olen aina kulkenut omia polkujani. :) ei tarvitse mennä massan mukana ja yleisesti hyväksyttyjen mielipiteiden mukana jos ei itsestä siltä tunnu...
Ai että on edelleen sielunkumppani, vaikka melkein hakkasi sielun irti sinusta? Ei ihan uskottavaa, ei edes hörhöltä.
Valvontakameran katkeraa kertomaa kokokansan suosikkivävyistä , kirjoita youtubeehen
"Baseball player Danry Vasques caught beating girlfriend". Kamera ei valehtele. Onneksi.
Jep jep. Ap hoki liian monta kertaa sanaa komea. Luultavasti taas joku miesasiaääliö "kouluttamassa" naisia.