monimuoto vs. päiväopinnot?

Monimuotojakin on erilaisia. Itse opiskelin niin, että meillä oli kokonaisia koulupäiviä (pitkiä sellaisia) noin kolme peräkkäistä päivää kuukaudessa. Minulle se sopi paljon paremmin, kuin iltaopinnot.

Monimuoto-opinnot mahdollistaa työssäkäynnin samalla. Ei tarvitsisi välttämättä ottaa opintolainaa.  Tienkin myös helpompi jos sattuu olemaan jo lapsia.

Onko kukaan opiskellut monimuotona niin, että käy toisella paikkakunnalla koulussa ne  lähipäivät?

Monet joutuvat käymään toisella paikkakunnalla ne lähipäivät/lähiviikonloput. Kun itse olen käynyt monimuotokoulutuksena jotain, lähipäiviä on yleensä ollut 1. viikonloppu (pe ilta-su tai pe-la) kerran kuussa. Ja ne päivät ovat aika pitkiä. Myös itsenäiseen opiskeluun - materiaalien lukemiseen, raporttien kirjoittamiseen, lukupiiritoimintaan yms - pitää oikeasti varata aikaa lähipäivien välillä, eli kyllä tähän työn ohella monta iltaa kuluu. Lähipäivien ohella virtuaaliryhmätyöskentelyllä, esim lukupiireillä ja sieltä saadulla vertaispalautteella on hirveän suuri merkitys sille, että  saako oikeasti opinnoista irti jotain uutta, vai jääkö vain jaanaamaan niitä ajatuksia ja tietoja, joita sulla on ennenkin ollut - ja myös sille, lähteekö omien ajatusten kehitys oikeaan suuntaan. Omaa työtä pitää pystyä ohjaamaan ja aikatauluttamaan ja se voi olla perheelliselle ihmiselle vaativaa. Erityisen hankalaa se voi olla, jos puolisolla ei ole kokemusta opiskelusta eikä varsinkaan itsenäisestä opiskelusta, eikä hän siksi ehkä tajua, että opiskelutyö on keskittymistä vaativaa ja pakollista myös silloin kun sitä varten ei tarvitse mennä luokkaan istumaan.

Toisaalta nämä on myös pyritty järjestämään niin, että ihminen voi hyödyntää omia työtehtäviään opinnoissa. Että esim johtamisen kurssilla on pitänyt ensin kuvata joku meneillään oleva oma prosessi, sitten analysoida sitä teoriakirjallisuuden avulla, sitten pohtia saman kirjallisuuden avulla, miten sitä voisi kehittää - esitellä ja saada palautetta muilta lähipäivissä ja lopuksi laatia raportti analyysistä ja kehittämisestä. Usein vaatimuksena on ollut myös, että raportti pitää esitellä omalle työnantajalle. Jos sit on mukana ollut joku, jolla ei ole alan työtä, on tietty keksitty jotain korvaavaa.

Päiväopinnot ovat helpompia kaikille, joilla on vaikeuksia pitää itsensä kurissa, aikatauluissa ja ohjata omaa suoritustaan, sekä myös niille, joiden on vaikea saada uudella alalla kiinni opiskelun tavoitteista ja tavoista.

Vierailija kirjoitti:

Monet joutuvat käymään toisella paikkakunnalla ne lähipäivät/lähiviikonloput. Kun itse olen käynyt monimuotokoulutuksena jotain, lähipäiviä on yleensä ollut 1. viikonloppu (pe ilta-su tai pe-la) kerran kuussa. Ja ne päivät ovat aika pitkiä. Myös itsenäiseen opiskeluun - materiaalien lukemiseen, raporttien kirjoittamiseen, lukupiiritoimintaan yms - pitää oikeasti varata aikaa lähipäivien välillä, eli kyllä tähän työn ohella monta iltaa kuluu. Lähipäivien ohella virtuaaliryhmätyöskentelyllä, esim lukupiireillä ja sieltä saadulla vertaispalautteella on hirveän suuri merkitys sille, että  saako oikeasti opinnoista irti jotain uutta, vai jääkö vain jaanaamaan niitä ajatuksia ja tietoja, joita sulla on ennenkin ollut - ja myös sille, lähteekö omien ajatusten kehitys oikeaan suuntaan. Omaa työtä pitää pystyä ohjaamaan ja aikatauluttamaan ja se voi olla perheelliselle ihmiselle vaativaa. Erityisen hankalaa se voi olla, jos puolisolla ei ole kokemusta opiskelusta eikä varsinkaan itsenäisestä opiskelusta, eikä hän siksi ehkä tajua, että opiskelutyö on keskittymistä vaativaa ja pakollista myös silloin kun sitä varten ei tarvitse mennä luokkaan istumaan.

Toisaalta nämä on myös pyritty järjestämään niin, että ihminen voi hyödyntää omia työtehtäviään opinnoissa. Että esim johtamisen kurssilla on pitänyt ensin kuvata joku meneillään oleva oma prosessi, sitten analysoida sitä teoriakirjallisuuden avulla, sitten pohtia saman kirjallisuuden avulla, miten sitä voisi kehittää - esitellä ja saada palautetta muilta lähipäivissä ja lopuksi laatia raportti analyysistä ja kehittämisestä. Usein vaatimuksena on ollut myös, että raportti pitää esitellä omalle työnantajalle. Jos sit on mukana ollut joku, jolla ei ole alan työtä, on tietty keksitty jotain korvaavaa.

Päiväopinnot ovat helpompia kaikille, joilla on vaikeuksia pitää itsensä kurissa, aikatauluissa ja ohjata omaa suoritustaan, sekä myös niille, joiden on vaikea saada uudella alalla kiinni opiskelun tavoitteista ja tavoista.

Entäpä jos lähtee opiskelemaan jo itselleen tuttua alaa? On esim jo amiksessa käynyt alemman tutkinnon? Olisiko siinä tapauksessa monimuotoisena "helpompaa", kun tietää jo alasta jotain?