Kaveri korostaa laihuuttaan/pienikokoisuuttaan KOKOAJAN

Ihan kun minun entinen kaverini. Oli muuten oikeasti pieni (henkisesti).

Sano sille: "Älä häpeä itseäsi, etsä nyt niin hirveän pieni ole. Olet ihan normaalin kokoinen. Turhaa podet huonoa itsetuntoa, ryhdistäydy. Olet ihan hyvä."

Joka kerta kun aloittaa itsensä pienuudella retostelun, niin lohduta häntä äidillisesti, ja kerro ettei hän ole niin kauhean pieni mitä luulee.

Muista kertoa ettei muutkaan pidä häntä mitenkään pienenä. Käske hänen keskittyä vaikka taitoihinsa ja persoonaansa ja unohtamaan pienuus puheet.

Jos vielä jatkaa, niin ala kertoa kuin sinullakin on omat vaikeat kohtasi, ja kuinka häpeät isoja silmiäsi tai paksua tukkaasi.

Tiedän samanlaisen henkilön. Jokaisessa mahdollisessa käänteessä tämä pieni koko pitää tuoda esille. Ihan samat jutut lastenvaateosastoista, ottaisko s vai xs ja xs:kin on liian iso ym kertoo samat jutut moneen kertaan.

Minullakin oli tuommoinen tuttu.. En suoraan sanottuna jaksanut kuunnella sen juttuja ja aloin välttelemään sen seuraa.. 😂 Jutut oli tyyliin: mun kaikilla kavereilla on tosi isoja jalkoja noin 38-39 kokoisia.. (oli juuri kuullut että minulla on sen kokoiset jalat myös).. ja sitten arveli että hän on niin pikkuruinen niin voin käyttää minkälaisia korkokenkiä vaan.. ihan niinkuin muut eivät voisi?

Jokaiselle ihmisellä on jokin ylpeydenaihe. Hänellä aiheena on pieni koko.

Hassu tilanne, mutta voit joko kehua häntä tai puhua koko ajan ostain muusta.

Kuulostaa siltä että hänen ainoa itsetunnon lähde on hänen pieni koko. Onko hän myös hoikka/laiha? Tulee mieleen joku syömishäiriöinen.

On kyllä hoikka, mutta ei mitenkään liian laiha. Täysin normaalin kokoinen pituuteensa nähden.

Vierailija kirjoitti:

Sano sille: "Älä häpeä itseäsi, etsä nyt niin hirveän pieni ole. Olet ihan normaalin kokoinen. Turhaa podet huonoa itsetuntoa, ryhdistäydy. Olet ihan hyvä."

Joka kerta kun aloittaa itsensä pienuudella retostelun, niin lohduta häntä äidillisesti, ja kerro ettei hän ole niin kauhean pieni mitä luulee.

Muista kertoa ettei muutkaan pidä häntä mitenkään pienenä. Käske hänen keskittyä vaikka taitoihinsa ja persoonaansa ja unohtamaan pienuus puheet.

Jos vielä jatkaa, niin ala kertoa kuin sinullakin on omat vaikeat kohtasi, ja kuinka häpeät isoja silmiäsi tai paksua tukkaasi.

:DDDD

Tämä oli ihana neuvo.

Syökö koko ajan jotta kaikki sanoisivat kuinka voit olla noin laiha vaikka syöt koko ajan.

Kuuluu "taudinkuvaan"

Mulla oli tällanen äiti, miettikääpä sitä!

Saisipa pienen siron naisen! Ovat ihan parhaita!

Mikä on pieni? Itse olen 160/52 D75

Minkä kokoinen hän sitten on, pituus ja paino?

siro on kivo kirjoitti:

tonnikeijua ahdistaa, koska joku ei hae XXXL-kokoisia vaatteita miesten osastolta.

Sinä et ehkä pidä itseäsi pienenä, mutta arvatenkin kovin sanavalmiina?

Pieleen meni.

Itsekin olin joskus parikymppisenä niin pieni että ostin joskus vaatteita lastenosastolta. Silloin olin juuri XS-kokoinen, pituutta 160. Nyt kun vaatekoko on s-m, ei ole enää asiaa lasten osastolle. Pituuden puolesta kyllä menisi edelleen.

Teininä laihuus todella harmitti minua, koska oli vaikea löytää esimerkiksi sopivia farkkuja. Siispä aloilla kyllä olla iloinen siinä vaiheessa kun hieman sain lihaa luiden päälle ja vaatteita alkoi löytyä.

Kaverini on 155 cm pitkä ja kengänkoko 35. Aikuinen siis kyseessä. Hän joutuu oikeasti ostamaan usein kenkänsä lasten puolelta, koska aikuisten kengissä koot alkavat yleensä koosta 36. Se on harmillista, mutta toisaalta pienijalkainen löytää usein alennusmyynnistä kentiä. 36-koon kenkiä näkee alennuksessa usein.

Kai teillä on jotain muutakin juteltavaa ja yhteistä, kun kerran yhdessä jaksatte olla? Mitä hyviä puolia hänessä on? Keskity niihin ja suhtaudu vaikka sitten äidillisesti tähän pikkutyttöysjuttuun. Luulisi sen vähitellen jäävän taka-alalle, kun et mene höpötyksiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän samanlaisen henkilön. Jokaisessa mahdollisessa käänteessä tämä pieni koko pitää tuoda esille. Ihan samat jutut lastenvaateosastoista, ottaisko s vai xs ja xs:kin on liian iso ym kertoo samat jutut moneen kertaan.

Tämähän voi johtua myös siitä että on vaikea löytää sopivia vaatteita ja se harmittaa. Nimimerkillä kokemusta on. Kaikki puhe pienuudesta ei välttämättä ole rehvastelua. Pienuus on ominaisuus siinä missä muutkin. Yhtä lailla voi isokokoinen kaveri puhua siitä että on vaikea löytää sopivaa vaatetta.

Sano kaverillesi, että hänhän on lyhyiden miesten unelma koska kääpiötkin haaveilevat parisuhteesta. Koska naiset pitävät pitkiä miehiä seksikkäämpinä, miehekkäämpinä ja turvallisempina niin sullehan kaikki miehet ovat sellaisia. Ota sä sitten lyhyt mies kun kukaan muu ei huoli.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällanen äiti, miettikääpä sitä!

Minulla myös! 153 pitkä, ja mun lapsuudessa painoi alle 50 kg. Mä taas perinyt ruumiinrakenteen isältäni, ja olen aina ollut roteva ja lihavuuteen taipuvainen.

Ah ne ihanat vaatteidensovittelusessiot, kun äiti siinä jankuttaa, kun "oot niin iso, ettei mikään sun päälle mahdu", "Miten tämäkään ei mahdu",  ja legendaarinen "ei lihavat voi käyttää mekkoja, kun ei ne vaan istu nätisti". Olin siis pikkuisen pullukka, en todellakaan mikään rantapallon muotoinen. En vain sattunut geenibingossa voittamaan hänen pientä, siroa kroppaansa.

Mullakin on ystävä, joka aina muistaa mainita, miten pieni hänen jalkansa on. Se on aika rasittavaa. Oma jalkani on aika suuri ja hän ei ole kovinkaan hienotunteinen korostaessaan jalkojemme erikokoisuutta. En ihan ymmärrä hänen käytöstä, kun kuitenkin olemme ystäviä.