Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Eräs sukulainen oli yökylässä, eikä huolinut puhdasta pyyhettä peseytymistä varten koska ei halunnut olla vaivaksi.

Myöhemmin kertoi pyyhkineensä kasvonsa ja kainalonsa vessassa käytössä olleeseen käsipyyhkeeseen. Nam nam...

Ei ole naurettavaa kursailua, kyllähän nyt lopulta sen kolmannen käskyn jälkeen perse nousee penkistä ja alkaa pikkuhiljaa tapahtumaan liikehdintää kahvipöytää kohti.

About kaikki juhlat, missä olen ollut. Poikkeuksena häät, joissa kaikki haluavat ensinmäisenä syömään kun on jouduttu odottamaan tuntitolkulla.

Kulta Kutriina kirjoitti:

Tuu kahville! 

En voi, mä kursailen eka.

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Ei halua juoda kahvia "noin hienoista kupeista".

Alkoi vaatimaan itselleen huonompaa kuppia vaikka pöytä oli jo katettu.

Hänelle piti erikseen selventää ettei hänellä ole oikeutta pilata tekemääni kattausta.

Todellakin, vaatimuksensa olisi pilannut kattauksen ja aiheuttanut minulle ylimääräistä työtä 😲

Varsinaista kursailua.

Tällä ihmisellä on muutenkin sellainen tapa, että mikään esillä oleva tai valmiiksi laitettu ei kelpaa. Hänelle pitäisi erikseen hakea jotain huonompaa.

Vanhempi sukulaisrouva kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.

"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.

"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä."

Ehkä vielä aikoinaan, mutta ei kuulu tähän päivään. Itseäni emäntänä harmittaa kursailevat vieraat, en minä halua alkaa ketään maanittelemaan jos kerran leipomukset eivät kelpaa.

Äitini. Tulevat aina omat petivaatteet, siis tyynyt ja peitotkin sekä tietysti pyyhkeet matkassa meille vierailulle. Asuvat siis toisella puolella Suomea. No, kulkeehan ne autossa mukana. Äidillä ei koskaan ole nälkä, ottaa vain vähän ruokaa lautaselleen ja sanoo " ei kyllä oo nälkä, ei kyllä tarvitsisi mitään".  Väliajat syö karkkia ja pullaa. Ruokaa on vain ruoka-aikoina ja voivat olla meillä viikonkin, joten ärsyttää väitteet, että ei ole nälkä ja ei olisi tarvinnut.

Onko kursailu sama kun jos joku sanoo ota lisää pullaa vaan, sitä on lisää. - En mä voi kun just söin kotona. (Vale) Eli ei kehtaa ottaa enempää vaikka mieli tekisi. Voiko tätä sanoa kursailuksi?

Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.

Tarjosin mulle sopimatonta, käyttämätöntä pitsijakkua kaverilleni ilmaiseksi!

Hän puki sen päälleen. Se istui ja värikin sopi hyvin.

"No, hyvä, sait uuden vaatteen ja mä pääsin tarpeettomasta."

Kääntyili, katseli, "onhan tää ihan kiva, mut en mä ole varma tuleeks mun pidettyä tätä..."

Sanoin, että ota nyt vaan, pidät jos pidät.

Mutta koska hän ei osannut päättää, sain kantaa jakun kotiin. Kai mä möin sen kirppiksellä parilla markalla.

Se jos mikä oli järjetöntä kursailua.

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Tapahtui maaseudulla anoppilassa muutama vuosi sitten. 

Vieras saapui taloon juuri kun olimme lopettaneet ruokailun.  Anoppi kehoitti vierasta useamman kerran syömään mutta vieras joka kerran oli vain, että "en mie nyt tiijä.."

Pyytelyyn kyllästynyt anoppi rupesi kantamaan ruokia pois pöydästä ja vieras melkein hädissään nousi tuvan penkiltä ja sanoi, että "jos mie nyt sittenki"

Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.

Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.

Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Et sitten enempää avannut tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Kyllä se on kuule sama asia, sen sanoo sivistyssanakirjakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Et sitten enempää avannut tätä.

Kursailu on opittu, ärsyttävä tapa, kainous on luonteenpiirre, lähellä ujoutta tai estyneisyyttä, ja sitä ettei ns. kehtaa. Jälkimmäisen ymmärrän, edellistä en.

Joku voi olla esim. kaino mitä tulee seksuaalisuuteen. Mutta en tunne ketään, joka kursailisi seksissä.

"No joo, kyllä mulla seisoo, mutta ei sun nyt tarvitse ottaa suihin, ei sillä väliä..." (kun on kolme kertaa tarjottu jo ja miehellä on kivikova seisokki).

Ymmärrätkö eron?