Mikä tuntemassasi yksinäisessä on vikana?

Ap laittaa omat. Väritön, "tylsä" ihminen. Lisäksi ylikriittinen omia ja muiden tekemisiä kohtaan, vähän sellainen latistaja. Kuitenkin etsii seuraa juuri eloisista ja luovista tunneihmisistä, jotka eivät latistajaa jaksa. Samanlainen väritön tyyppi ei kelpaa.

Tuttuni, joka säännöllisesti vuodattaa minulle yksinäisyyttään, on hyvä tyyppi kun on hyvä päivä, mutta niitä hyviä päiviä on vain harvoin. Huonompana päivänä on kuormittavaa seuraa kun jatkuvasti vaan valittaa asioista, eikä kuuntele vaikka yrittää piristää/auttaa vaan kierii itsesäälissä.

Olen kovasti aikoinaan häntä yrittänyt auttaa, mutta nyt olen etääntynyt kun koin jatkuvan avautumisen samoista asioista uuvuttavaksi. Myöskin tuttuni halveksiva suhtautuminen muihin ihmisiin sai minut ottamaan etäisyyttä. Hän kokee itse olevansa niin älykäs, eikä halua olla tekemisissä häntä vähä-älyisimpien kanssa. Mutta sitten kuitenkin kokee mieletöntä tuskaa yksinäisyydestä, joten aikamoisessa noidankehässä pyörii.

Hän on tekemässä nyt piakkoin suurta elämnäänmuutosta (muuttaa ulkomaille), toivon sydämestäni että hän sitä kautta alkaisi vähitellen ehkä voida paremmin.

Kyseinen henkilö karkotti kaikki ihmiset ympäriltään jatkuvalla itsesäälisellä valituksellaan. Jos ei asiat menneet hänen haluamallaan tavalla tai ihmiset toimineet juuri niin kuin hän olisi halunnut, kyse oli syrjimisestä tai luottamuksen pettämisestä ja kun hän oli ensin valittanut suoraan kyseiselle ihmiselle, luvassa oli vielä kauhea tilitys Facebookissa, miten kaikki inhoavat häntä ja lopulta tuottavat aina pettymyksen.

Kiva ja fiksu ihminen. Mutta mielenterveysongelmainen, syrjäänvetäytyvä, epäsosiaalinen. Ei vain myönnä itselleen ongelmiaan vaan yrittää esittää normaalia siinä onnistumatta.

Häntä ovat ammatti-ihmisetkin kehoittaneet hakeutumaan avun piiriin, mutta ei suostu.

Naapurin ikisinkkumies (valittaa parisuhteen puutetta). Ryyppää kaikki vapaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva ja fiksu ihminen. Mutta mielenterveysongelmainen, syrjäänvetäytyvä, epäsosiaalinen. Ei vain myönnä itselleen ongelmiaan vaan yrittää esittää normaalia siinä onnistumatta.

Häntä ovat ammatti-ihmisetkin kehoittaneet hakeutumaan avun piiriin, mutta ei suostu.

Hassua, itse olen samanlainen sillä erotuksella, että haluan olla yksin mutta vähänväliä pitää yrittää torjua kaikenmaailman ystävystymisyrityksiä.

Ei mitään - hän vaan tuntee itsensä yksinäiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva ja fiksu ihminen. Mutta mielenterveysongelmainen, syrjäänvetäytyvä, epäsosiaalinen. Ei vain myönnä itselleen ongelmiaan vaan yrittää esittää normaalia siinä onnistumatta.

Häntä ovat ammatti-ihmisetkin kehoittaneet hakeutumaan avun piiriin, mutta ei suostu.

Hassua, itse olen samanlainen sillä erotuksella, että haluan olla yksin mutta vähänväliä pitää yrittää torjua kaikenmaailman ystävystymisyrityksiä.

Siksi avauksessa mainitsinkin, että sellainen joka nimenomaan valittaa yksinäisyyttä. Kenenkään yksinolemista ei pitäisi nähdä ongelmana, jos hän itse sitä haluaa, enkä halunnut tästä aihetta jossa haukutaan yksin viihtyviä. Mutta joku tahattomasti kaveriton voisi ehkä huomata omaan käytökseen liittyviä asioita.

Yksinäisyyttä tai kaverittomuutta valittava työkaveri puhuu tauotta omia arkisia asioitaan, ei kuuntele tai kysy koskaan toisten kuulumisia. Aina on joku katastrofi meneillään. Puheliaisuus ei tosiaankaan ole tae hyvistä sosiaalisista taidoista.

Tuossa on tullutkin jo hyviä syitä. Muutaman yksinäisen tiedän aika lähipiiristä ja heillä on hyvät hetkensä, mutta enemmän on niitä huonoja hetkiä, jolloin ko. ihminen on ihan erilainen. Silloin hänestä tulee itsesäälissä rypevä, suorastaan vihamielinen ja katkera. Toinen naisista on myös huonompina hetkinään täydellinen tuppisuu. Ja kun toisen kanssa ei voi puhua kuin silloin tällöin, niin ei sellaista kukaan jaksa. Jos nämä naiset haluaisivat muuttua, niin olisin muutoksessa mielellään apuna, mutta heidän mielestään heissä ei ole mitään vikaa, vain kaikissa muissa on, ja iso vika onkin.

Toisella naisista on kaksi kissaa ja niiden kissojen kanssa hän sitten on muuta maailmaa vastaan huonoina päivinä.

Juu. "Yksinäistä on juu."

Ja sit samalla kertoo kuinka on kieltäynyt kaikista ja uloslähtemispyynnöistä ja kuinka on katkera fiilis.

Ite kun pyytänyt et lähtis edes tuopille ja bilikselle, niin ei käy.

Ja sit valitus siitä, että kuinka on vaikeeta sietää ja tottua yksinäisyyteen. Way to go !

Kehnot sosiaaliset taidot, joiden vuoksi vaikuttaa helposti "creepyltä" monen silmään ja on siten vaikea tutustua kehenkään. Julkisilla paikoilla näyttäytyminen hänen kanssaan vaatii myös itsetuntoa samasta syystä.

Ulkonäkö ja outo käytös.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ja outo käytös.

Synnynnäisesti ruma vai ilman tyylitajua pukeutua tilanteen mukaan? Millaista outo käytös on?

Aika yleinen yksinäisten vika tuntuisi olevan liiallinen innokkuus, jos joku on heille ystävällinen ja kaveria. Yksinäinen innostuu tästä liikaa ja alkaa ahdistavaan tyyliin ängetä toisen elämään. Sitten tuloksena on loittoneminen ja yksinäinen ihmettelee että mikä hänessä on vikana kun kukaan ei tykkää.

Kaverit ovat hänelle viihdykettä, aseita oman yksinolemisen torjumiseen. Kun kaveri kertoo itselleen tärkeästä tai vaikeasta asiasta, vittuilee tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaan huomioimatta.

Jopa kaverin vanhemman kuollessa lähetti viestin, jossa kommentoi kuolemaa lyhyesti, mutta alkoi sitten seikkaperäisesti kuvailla miten on nuhaa, yskää, missä asennossa sattuu jalkaan ja missä asennossa selkään. Ei osaa elää itsenäistä aikuisen elämää, vaan edelleen napanuora äitiin on katkaisematta. Ei uskalla maistaa uusia makuja, vaan parsakaali on pahaa ja jalopenoista on julkisella paikalla huutanut "hyi, täällä on niitä pieniä pyöreitä väkeviä".

Pukeutuu kuluneisiin, vanhoihin vaatteisiin. Henki haisee, hiukset aina kampaamatta. Omituinen ääni, joka on välillä käheä, välillä kimakka.

Ei lue tai muuten sivistä itseään, naureskelee museoille ja pitää fiksuna kaveria, joka on lukenut paksuja kirjoja.

Ei näe itse näitä asioita ja ihmettelee, kun ei esimerkiksi kovasta yrittämisestä huolimatta ole löytänyt parisuhdetta.

Olen monen makuun liian intensiivinen ja "tosikkomainen" ja kyllästyn helposti ns. arkisista aiheista puhumiseen. Sosiaaliset taitoni ovat sinällään hyvät, esimerkiksi työtehtävissä, mutta en osaa esittää kovin pitkään kiinnostunutta, jos en koe toisen puheita mielenkiintoisina. Tästä syystä välttelen esim. työpaikalla kahdenkeskisiä kahvipöytäkeskusteluja tiettyjen ihmisten kanssa, jotta ikäviä ja kiusallisia tilanteita ei sattuisi.

En myöskään pidä naisille tyypillisestä bestismeiningistä enkä siitä, kuinka monille heistä se ystävä on jokin oma projekti eikä ihminen, jonka kanssa on mukava olla ja viettää aikaa. En ota vastaan enää yhtä ainoaa ei-pyydettyä neuvoa, alituista persoonani analysointia (josta en aina edes tunnista itseäni) pukeutumisen ja kampauksen arvostelua, jauhamista siitä, kuinka minun tulisi jo viimeinkin löytää elämääni mies. Olen suututtanut aika monta ex-ystävää, kun olen lopulta kyllästynyt siihen päsmäröintiin ja nykyään en juuri edes halua tutustua syvällisemmin muihin naisiin. Ei sillä, että olisin mikään "mä oon aina tullu paremmin toimeen miesten kanssa!" -tyyppikään, eivät miehet ole yleisesti ottaen sen jalompia tai mielenkiintoisempia.

Pidän elämässä kaikista eniten eläimistä ja tavoitteenani on, että wanhana rouvana elelen mökissäni hullun eläinmummon elämää :D Siihen kuvioon ei kovin hyvin ihmisseura edes mahtuisi.

On muuten oudon vapauttavaa ruotia omia huonoja puolia näin estottomasti :D Pitää varmaan harrastaa tällaista useamminkin...

saamattomuus,pihiys,itsekeskeisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ja outo käytös.

Synnynnäisesti ruma vai ilman tyylitajua pukeutua tilanteen mukaan? Millaista outo käytös on?

Ei niinkään ruma. Näyttää vain siltä ettei hän ”kuulu laumaan”. Outo käytös tarkoittaa ehkä ennemminkin erilaista käytöstä. Ei siinä paperilla ole vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysytäänpä näin päin. Jokaisella varmaan on tai on ollut joku tuttu, joka valittaa sitä ettei pääse mukaan porukoihin.

Puhelias, energinen, aina iloisella tuulella ja valmis auttamaan muita. Ei kukaan jaksa sellaista hösöttäjää, kääntyy suupielet väkisin alaspäin ja tulee paha olo kun päästää vähääkin lähelle. Mutta sitten kun ei päästetä porukkaan alkaa se valitus ja mankuminen miten on yksinäistä ja tylsää ja ikävää olla