Kuinka pahaa on jos "kadottaa" puolisonsa vaatekappaleen josta ei esim. pidä

Onhan se törkeää. Mitä itse tykkäisit jos puolisosi hävittäisi sinun vaatteita tai tavaroita jos eivät ole hänen makuunsa?

Ei paha, kunhan muistaa, että puoliso saattaa vihata jotain kallista laukkuasi tai 300 euron hintaisia kenkiäsi, jotka sitten vain katoavat.

Minulla ainakin on tapana kadottaa tuollaiset aloittajan kaltaiset ihmiset elämästäni.

Ap, se on törkeää kontrollointia. Sulla ei ole mitään oikeutta missään olosuhteissa hävittää toisen omaisuutta. Omalla omaisuudellesi  voit tehdä  mitä tahansa.

Kuinka typerä sinä oikein olet?

Mulle jos tuota koittais tehdä  huomais olevansa tavaroineen kadulla sen jälkeen.

Vihaan mieheni yhtä rytkyä ja tekisi mieli tehdä sille katoamistemppu. Koska rytky on kuitenkin rakas miehelle, en tee sitä. Sittenhän kulta voisi heittää omat vaatteeni samoilla periaatteilla roskiin. Kestettävä on sitä että toisilla on vaan huono maku.

Mä sijoitin mieheni ihan järkyttävän paidan vaatekaappiin piiloon taaimmaisen nurkkaan. Löytyy jos akuutti tarve vaatii, kun ei viitsi toisen vaatteita pois heittää. Onneksi ei juuri ole kysellyt paidan perään.

Olen tehnyt tuon. Kyseessä oli vain niin hirveä vaatekappale ja mies käytti sitä myös julkisilla paikoilla etten enää kestänyt. Ehkäpä joudan helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä sijoitin mieheni ihan järkyttävän paidan vaatekaappiin piiloon taaimmaisen nurkkaan. Löytyy jos akuutti tarve vaatii, kun ei viitsi toisen vaatteita pois heittää. Onneksi ei juuri ole kysellyt paidan perään.

Tämä oli nokkela. Olisimpa itsekin keksinyt. Otan käyttöön. Tack!

Jos kyseessä on sukat tai kalsarit joissa on enemmän reikää kuin kangasta jäljellä, voi heittää pois. Muuten kyllä pitää vaan rohkaistua ja sanoa suoraan jos joku vaate on niin ruma ettei toivo toisen sitä käyttävän.

Mieheltäni katoaa oudosti vaatteita sillöin tällöin, kummallista. Vien myös kausivaatteita kellarikomeroon talteen, katoavat sieltäkin. Ei kyllä huomaakaan koska ostan uusia tilalle, ei kysele vanhojen perään.

Vierailija kirjoitti:

Mä sijoitin mieheni ihan järkyttävän paidan vaatekaappiin piiloon taaimmaisen nurkkaan. Löytyy jos akuutti tarve vaatii, kun ei viitsi toisen vaatteita pois heittää. Onneksi ei juuri ole kysellyt paidan perään.

Ovelaa. Kiitti vinkistä.

Olen kyllä muutamat puhkikuluneet kalsarit hävittänyt. Mieheni käyttää ihan tyytyväisenä reikäisiä kalsareita. Ei kysellyt perään.

Viime kesänä piilotin miehen paidan pyykkikorin pohjalle, hirveä neonoranssi t-paita jota tykkäsi pitää useasti. Tuli mieleen esim. Asfalttityöntekijät.

2 viikkoa onnistui piilottelu. Sitten sattui joku ihme ja kaiveli pyykkikoria "Täälläkö tämä mun paita! Olen etsinyt tätä!" :D

Nyt paita on lopullisesti kadonnut ja mies unohtanut sen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä muutamat puhkikuluneet kalsarit hävittänyt. Mieheni käyttää ihan tyytyväisenä reikäisiä kalsareita. Ei kysellyt perään.

Mun mies kulkis ties kuinka rikkinäisissä kalsareissa, eikä muutama isohko reikä haittaa sukassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieheni on niitä ihmisiä, jotka eivät vaatteilla koreile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä muutamat puhkikuluneet kalsarit hävittänyt. Mieheni käyttää ihan tyytyväisenä reikäisiä kalsareita. Ei kysellyt perään.

Mun mies kulkis ties kuinka rikkinäisissä kalsareissa, eikä muutama isohko reikä haittaa sukassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieheni on niitä ihmisiä, jotka eivät vaatteilla koreile.

On ympäristöystävällistä kuluttaa tavarat loppuun asti.

Miehellä on ei ole mitään kiintymys suhteita vaatteisiinsa. Vaatteet on vain vaatteet. Kun alettiin asumaan yhdessä, ostimme yhdessä hänelle vaatteita ja ihan luvan kanssa pistin exän maun mukaiset rytkyt kierrätykseen. Nykyisin ostan lähes kaikki miehen vaatteet, koska hän ei pidä shoppailusta eikä hänellä ole siihen aikaa ja kiinnostusta. Aika hyvin olen oppinut ostamaan sellaisia vaatteita, joita hän myös sitten tykkää myös käyttää.

Meiltä katoaa jatkuvasti mainoslippiksiä, ei löydy vaikka kuinka etsitään.

Te siis puette miestänne kuin barbinukkea, tai siis Keniä? Ei tulisi mieleenkään hävittää muita vaatteita kuin selvästi päivänsä päättäneitä rikkinäisiä sukkia, kalsareita ja sellaisia. Vaikka mieheni ei mikään mannekiini ole, minulle kelpaa vieläkin sellaisena kuin on, kuten kelpasi aikoinaan vuosikymmeniä sitten.

Eri asia, kun erikseen lähdetään yhdessä ostamaan vaatteita vaikka jotain tiettyä tarkoitusta varten.

Te jotka hävitätte miestenne vaatteita lopullisesti, miten te itse suhtaudutte kun teidän omia tavaroitanne tai kamalia vaatteita "katoaa"? 

Todella tärkeätä. Ja sama ei tietenkään toimisi touseen suuntaan?

"Mun ihanat tavarat vastaan puolison romut"?

Vierailija kirjoitti:

Todella tärkeätä. Ja sama ei tietenkään toimisi touseen suuntaan?

"Mun ihanat tavarat vastaan puolison romut"?

Eih! Piti kirjoittaa tÖrkeätä. Ja toiseen suuntaan.