Mieheni lapsen jälkeen jäänyt kehitys

Ihan ensin tulee mieleen: saako lapsi kuntoutusta? Sanoit että on puututtu neuvolassa, mutta onko konkreettista apua saatu? Mikä on isän kanta? Yleensähän järjestetään palavereita päivähoidon tai neuvolan toimesta,onko isä ollut mukana näissä? Voisiko isä vaatia jotain uutta palaveria jossa keskusteltaisiin lapsen kuntoutusasioista? Usein näissä saa olla myös uusi kumppani mukana jos se on äidille myös OK. Valitettavasti sinä et voi kauheasti muuta tehdä itse kuin jatkaa samaa hyvää työtä teidän kotona. Isän vastuuhan tässä on nyt suuri ja hänen pitäisi jutella äidin kanssa. Voi olla että äiti on uupunut ja ei jaksa siksi panostaa enempää. Erityislapset hoito yksin on äärimmäisen rankkaa, varsinkin jos viivettä on usealla osa-alueella. Voisitteko jopa miettiä jos lapsi voisi viettää enemmän aikaa teidän luona...

Äitipuolen osa on epäkiitollinen. Älä ota liikaa vastuita, koska et ole vanhempi. Suojaa itseäsi hiukan koska sinulla ei ole lapseen mitään oikeuksia.

Tämä on kyyninen äitipuolen neuvo. En tarkoita ettei lapsen eteen kannata tehdä kaikkea, mutta älä ota siitä liian sydämen projektia koska haavoitut väistämättä.

Noin muuten, voisiko lapsi asua teillä. Teillä olisi jaksatusta kuntouttaa häntä niin kuin terapeutit neuvovat.

Kaikki taidot jäljessä? Mieti miten RANKKAA äidillä on yksin tuollaisen lapsen kanssa!! Jos on häiriöitä, ehkä jopa kehitysvammaa tai ainakin viivettä, niin ei niitä sentään kasvatuksella korjata! Puhut niinkun lapsen kehitysviive olisi äidin laiskuutta. Ihan ensin neuvon että pois tuollainen syyllistävä asenne, se ei auta ketään ja lisää äidin kuormitusta. Varatkaa vaikka perheneuvolaan aika juttelemaan asioista yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin tulee mieleen: saako lapsi kuntoutusta? Sanoit että on puututtu neuvolassa, mutta onko konkreettista apua saatu? Mikä on isän kanta? Yleensähän järjestetään palavereita päivähoidon tai neuvolan toimesta,onko isä ollut mukana näissä? Voisiko isä vaatia jotain uutta palaveria jossa keskusteltaisiin lapsen kuntoutusasioista? Usein näissä saa olla myös uusi kumppani mukana jos se on äidille myös OK. Valitettavasti sinä et voi kauheasti muuta tehdä itse kuin jatkaa samaa hyvää työtä teidän kotona. Isän vastuuhan tässä on nyt suuri ja hänen pitäisi jutella äidin kanssa. Voi olla että äiti on uupunut ja ei jaksa siksi panostaa enempää. Erityislapset hoito yksin on äärimmäisen rankkaa, varsinkin jos viivettä on usealla osa-alueella. Voisitteko jopa miettiä jos lapsi voisi viettää enemmän aikaa teidän luona...

Mielestäni kuntoutusta on liian vähän tilanteeseen nähden. Erityisopettaja on päivähoidon puolelta ollut hiukan mukana, lisäksi käy puheterapiassa. Palavereissä isä on ollut mukana, siellä äiti vierittää kaikki lapsen ongelmat mieheni niskaan. Ammattilaiset aika esteettömästi äitiä uskovat. Kasvatuksellisesti, tai missään muussakaan lapseen liittyvässä, mieheni ei uskalla asettua lapsen äitiä vastaan tai edes yritä saada päätäntävaltaa itselleen. Pelkää kai menettävänsä yhteyden lapseensa, jos välit vanhempien välillä tulehtuu nykyisestä entisestään. Siksi minusta on tuntunut, että edes jonkun täytyy tehdä jotain, ja olen ottanut kasvatus- ja opetusvastuuta silloin, kun lapsi meillä on. Tästä mieheni on kiitellyt, äidiltä olen sen sijaan saanut lokaa niskaan, jos olen taitojen opettamisesta kiinni jäänyt. Niin hullulta kuin kuulostaakin...

En voi uskoa, että äidin totaalinen uupumus olisi syynä tilanteelle. Hän on uuden miehensä kanssa kerennyt jo tehdä kaksi uutta lasta. Tuntuisi täysin mielenvaltaiselta tehtailla kaksi lisää, jos on jo ensimmäisenkin kanssa totaalisen loppu. Enemmänkin tämä tuntuu välinpitämättömyydeltä ja laiskuudelta. Sädekehää äidin pään päälle ei tuo myöskään se, että raskausaikana poltti erittäin runsaasti, minkä uskon olevan osasyy näille lukuisille ongelmille lapsessa. Siihen, että lapsi olisi meillä enemmän äiti ei ole suostuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Äitipuolen osa on epäkiitollinen. Älä ota liikaa vastuita, koska et ole vanhempi. Suojaa itseäsi hiukan koska sinulla ei ole lapseen mitään oikeuksia.

Tämä on kyyninen äitipuolen neuvo. En tarkoita ettei lapsen eteen kannata tehdä kaikkea, mutta älä ota siitä liian sydämen projektia koska haavoitut väistämättä.

Noin muuten, voisiko lapsi asua teillä. Teillä olisi jaksatusta kuntouttaa häntä niin kuin terapeutit neuvovat.

Olet oikeassa, tämä on raskaampi rooli, mitä olisin koskaan osannut kuvitella. Jos olisin etukäteen tiennyt mihin ryhdyn, en varmaan sitä uudelleen tekisi. Asiaa ei helpota suuri lapsirakkauteni sekä omat arvot ja moraalini. Edellä jo kirjoitinkin siitä, ettei äiti ole halukas antamaan lasta meille yhtään enempää, kuin tuon 8 kertaa kuusta..

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taidot jäljessä? Mieti miten RANKKAA äidillä on yksin tuollaisen lapsen kanssa!! Jos on häiriöitä, ehkä jopa kehitysvammaa tai ainakin viivettä, niin ei niitä sentään kasvatuksella korjata! Puhut niinkun lapsen kehitysviive olisi äidin laiskuutta. Ihan ensin neuvon että pois tuollainen syyllistävä asenne, se ei auta ketään ja lisää äidin kuormitusta. Varatkaa vaikka perheneuvolaan aika juttelemaan asioista yhdessä.

Äiti ei ole yksin tämän lapsen kanssa. Hänellä on uusi mies ja kaksi yhteistä lasta tämän uuden kanssa. En halua syyttää äitiä tilanteesta, se on varmasti monen eri tekijän summa. Välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä sen sijaan kyllä kyseenalaistan.

Viivästynyt kehitys on harmaa alue, joka harvemmin vielä oikeuttaa kunnon hoitopolkuun ja terapioihin. Onko lapsen isä myös huoltaja? Ts. Näkeekö lapsen isä terveydenhuollon dokumentit ja päätökset? Sitä kautta pääsee vaikuttamaan, jos isä on laillinen huoltaja. Jos vanhemmat olleet avoliitossa ennen lapsen syntymää, voi olla että huoltajuutta ei ole tehty. Lapsen etuun hyvin vaikea vaikuttaa ilman huoltajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Viivästynyt kehitys on harmaa alue, joka harvemmin vielä oikeuttaa kunnon hoitopolkuun ja terapioihin. Onko lapsen isä myös huoltaja? Ts. Näkeekö lapsen isä terveydenhuollon dokumentit ja päätökset? Sitä kautta pääsee vaikuttamaan, jos isä on laillinen huoltaja. Jos vanhemmat olleet avoliitossa ennen lapsen syntymää, voi olla että huoltajuutta ei ole tehty. Lapsen etuun hyvin vaikea vaikuttaa ilman huoltajuutta.

Isä on laillinen huoltaja. Kai minun täytyy yrittää ajaa lapsen parasta isän kautta, häntä entistä enemmän rohkaisemalla ja tukemalla. Tuntuu, että mieheni on tilanteessa hyvin hukassa, eikä oikein osaa ottaa vastuuta.

Kyllähän siihen asiaan nyt tartutaan, kun lapsi on esikouluiässä. Kaikki testit tehdään varmasti, jos on puutteita taidoissa. Esikouluun mennessä pitää itse osata pyyhkiä vessassa, saada vaatteet itsenäisesti päälle. Jos itselläsi ei ole vielä yhtään lasta, kuinka voit tietää näistä kehitysvaiheista?

Miksi sä osoitat syyttävällä sormella lapsen äitiä, miksi et lapsen isää eli miestäsi? Lienee kuitenkin yhtä vastuussa lapsesta kuin äitinsäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihen asiaan nyt tartutaan, kun lapsi on esikouluiässä. Kaikki testit tehdään varmasti, jos on puutteita taidoissa. Esikouluun mennessä pitää itse osata pyyhkiä vessassa, saada vaatteet itsenäisesti päälle. Jos itselläsi ei ole vielä yhtään lasta, kuinka voit tietää näistä kehitysvaiheista?

Vaikka ihmisellä itsellään ei ole vielä lapsia, voi hän tietää lasten kehitysvaiheista yllättävänkin paljon. Toiset meistä perehtyvät niihin jo ennen omien saantia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taidot jäljessä? Mieti miten RANKKAA äidillä on yksin tuollaisen lapsen kanssa!! Jos on häiriöitä, ehkä jopa kehitysvammaa tai ainakin viivettä, niin ei niitä sentään kasvatuksella korjata! Puhut niinkun lapsen kehitysviive olisi äidin laiskuutta. Ihan ensin neuvon että pois tuollainen syyllistävä asenne, se ei auta ketään ja lisää äidin kuormitusta. Varatkaa vaikka perheneuvolaan aika juttelemaan asioista yhdessä.

Kehitysviiveitä ja -vammoja ei toki kasvattamalla korjata, mutta kyllähän se nyt on aivan satavarma fakta, että kehitysviiveisellä/-vammaisella lapsella on tarve ja OIKEUS siihen, että hänelle opetetaan niitä arjen asioita jotka eivät viiveen tai vamman vuoksi vielä onnistu. Se on paljon työläämpää kuin tavislasten kanssa, mutta ikävä kyllä se on vanhemman velvollisuus kasvattaa ja kuntouttaa, aina. 

Vai väitätkö, että jos lapsella on kehitysviive, niin sitä ei kannata edes yrittää opettaa kuivaksi tai lukemaan? Surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä osoitat syyttävällä sormella lapsen äitiä, miksi et lapsen isää eli miestäsi? Lienee kuitenkin yhtä vastuussa lapsesta kuin äitinsäkin.

Yllä jo tulikin, etten halua tilanteesta äitiä syyllistää, vaan tavasta puuttua ongelmiin. Isälläkin on parannettavaa. Meidän on kuitenkin vaikea yhdessä miehen kanssa asioihin vaikuttaa, koska äiti on lähivanhempi. Kuten aloituksessa mainitsin, lapsi pääsee kyllä tietyistä asioista ns. kärrylle kun on meillä tuon viikon ajan. Kaikki tehty työ kuitenkin kumoutuu, kun lapsi palaa äidille. Ja alkaa sitten taas uudelleen, kun tulee meille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihen asiaan nyt tartutaan, kun lapsi on esikouluiässä. Kaikki testit tehdään varmasti, jos on puutteita taidoissa. Esikouluun mennessä pitää itse osata pyyhkiä vessassa, saada vaatteet itsenäisesti päälle. Jos itselläsi ei ole vielä yhtään lasta, kuinka voit tietää näistä kehitysvaiheista?

Vaikka ihmisellä itsellään ei ole vielä lapsia, voi hän tietää lasten kehitysvaiheista yllättävänkin paljon. Toiset meistä perehtyvät niihin jo ennen omien saantia.

Ja joillakin meistä on jopa koulutus, joka tekee meistä - anteeksi nyt vain - parempia lapsen kehityksen asiantuntijoita kuin vanhemmuus yksinään. 

Hei ap, olen tuon nro 1 kirjoittaja. Saisitteko esim puheterapiasta omia kappaleita lausunnoista, niissä voisi lukea miten kotona harjoitella. Tai isä voisi soittaa terapeutille ja kysyä vinkkejä miten kotona tukea kehitystä. Yleensä puheterapiassa kannustetaan paljon kotiharjoitteluun. Tästä kannattaa tosin äidille mainita että haluaisi olla yhteydessä kuntouttavaan tahoon.

Joskus lapsen vaikeudet voi aiheuttaa vanhemmassa vihamielisyyttä ja näyttäytyä tuollaisena välinpitämättömyytenä. Varsinkin jos kaikki tukitoimet on vielä alussa eikä kehitystä ole vielä näkyvillä. En nyt mitenkään äitiä puolustele, ja tietenkin hänenkin tulee vastuuta ottaa jos ja kun lapsi asuu suurimman osan ajasta hänen luonaan. Mutta arki kolmen lapsen kanssa on varmasti hektistä, eikä tieto lapsen vaikeuksista ole ollut olemassa ennenkuin lisää lapsia on tehty. Jos äidin kanssa on hyvä puheyhteys, niin voisitteko vaikka kysyä miten arki äidin kotona sujuu ja missä äiti kokee suurimmat vaikeudet. Sitten voisitte sopia että niitä asioita voitte isänkin luona harjoitella ja näin äidin näkökulma tulisi kuulluksi.

Anna lapsen olla

Mm. Harmaata aluetta tietyllä tavalla, anna jotain konkreettisia esim? Meillä esimerkiksi on erityislapsi, joka asuu luonani ja kaikki kiukuttelu näkyy kotona. Isän luona on "kylässä" ja vaikka kotona jonkin tietyn vaatteen pukeminen voi aiheuttaa raivokohtauksen (en osaa, en halua, ei ei..) isän luona se onnistuu. Lähihuoltajan ja sen "pääasiallisen hoitajan" osa ei myöskään ole helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taidot jäljessä? Mieti miten RANKKAA äidillä on yksin tuollaisen lapsen kanssa!! Jos on häiriöitä, ehkä jopa kehitysvammaa tai ainakin viivettä, niin ei niitä sentään kasvatuksella korjata! Puhut niinkun lapsen kehitysviive olisi äidin laiskuutta. Ihan ensin neuvon että pois tuollainen syyllistävä asenne, se ei auta ketään ja lisää äidin kuormitusta. Varatkaa vaikka perheneuvolaan aika juttelemaan asioista yhdessä.

Äiti ei ole yksin tämän lapsen kanssa. Hänellä on uusi mies ja kaksi yhteistä lasta tämän uuden kanssa. En halua syyttää äitiä tilanteesta, se on varmasti monen eri tekijän summa. Välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä sen sijaan kyllä kyseenalaistan.

Eli tuon kehitysviiveisen lapsen lisäksi äiti huolehtii kahdesta oletettavasti alle neljävuotiaasta lapsesta? Eihän kyseessä silloin ole välttämättä yksinomaan välinpitämättömyys ja itsekkyys, saattaa tuossa tilanteessa olla äidillä kädet täynnä työtä.

Olisiko lapsen parempi asua enimmän aikaa teillä?

Vierailija kirjoitti:

Mm. Harmaata aluetta tietyllä tavalla, anna jotain konkreettisia esim? Meillä esimerkiksi on erityislapsi, joka asuu luonani ja kaikki kiukuttelu näkyy kotona. Isän luona on "kylässä" ja vaikka kotona jonkin tietyn vaatteen pukeminen voi aiheuttaa raivokohtauksen (en osaa, en halua, ei ei..) isän luona se onnistuu. Lähihuoltajan ja sen "pääasiallisen hoitajan" osa ei myöskään ole helppo.

Harmaata aluetta siltä osin, että tutkimuksiin pääsee eri kriteerein eri puolilla Suomea ja terapiaan pääsykin riippuu paikkakunnasta. Kun viive tarkentuu diagnoosiksi, asiat helpottuvat.

Voisi olla lapsettoman siskoni kynästä. Kovasti tunkemassa seuraamaan lapsiani ja diagnosoinut kaiken mahdollisen selektiivisestä mutismista adhd:hen ja anoreksiaan. Oikeesti lapsissa ei mitään vikaa. Sisko vaan lamauttaa kaikki ympärillään.