Ero tulossa, onko kellään kokemusta

Hankitteko molemmille sinkkukämpätkin? Ihanan kallista!

Uskon että teette omasta elämästä hyvin hankala. Ja jos aikuiset voi huonosti niin silloin lapsetkin kärsii, vaikka haluatte lapsille hyvää.

joo sinänsä hyvä ajatus mutta jos tosiaan sen sinkkukämpän(kin) joutuis jakamaan exän kanssa niin voisi hermoja pikkasen kiristää.

Kodin kuvalehdessä oli kerran juttu pariskunnasta, jossa vanhemmat asui vuoroviikoin lasten kanssa entisessä kodissa. Vanhemmat reissasi, lapsilla oli yksi koti.

Minusta on aika raakaa lapsille sellainen viikko viikko matkustelu. Näin parempi.

Vierailija kirjoitti:

joo sinänsä hyvä ajatus mutta jos tosiaan sen sinkkukämpän(kin) joutuis jakamaan exän kanssa niin voisi hermoja pikkasen kiristää.

Ei jaeta sinkkukämppää.

t. ap

Varautukaa että on vain väliaikainen järjestely kunnes jompi kumpi löytää uuden kumppanin ja perustaa uuden perheen.

Tutut tekivät noin mitä te mietitte. Ongelmaksi muodostui että siitä tuli pysyvä koti vain lapsille. Aikuisten kannalta se oli ei-kenenkään maata. Kumpikaan ei panostanut asuntoon enää niin kuin kotiin. Molemmilla oli eri tavat jotka vaihtuvat kun viikko vaihtui.

Itse ajattelisin että lapset joutuvat kokemaan ensin perheen hajoamisen ja sitten kodin hajoamisen. Jos se tapahtuisi yhtaikaa, ajattelisin että myös paraneminen ja uusi kotiutuminen voisi lähteä heti käyntiin. Voisi todella asettua uuteen kotiin.

Etkö pysty lunastamaan kokonaan itsellesi lasten kotia? Näin minä tein. Laina kyllä 22 vuodeksi, mutta hehän muuttavat pois ennen sitä ja muutan kuitenkin pienempään silloin.

Viikko-viikko matkustelu on lapsille raakaa. Silloin pidetään huolta vain aikuisten oikeuksista eikä lasten, minun mielestä. Pitäisi olla toisessa kodissa enemmän ja toisessa esim 2 pv/ vko

Teidän välit pysyy kireinä pitkään, koska joudutte jakamaan kodin ihmisen kanssa josta olette jo eronneet.

Normaalisti erossa tuo aika on rajallinen. Sitten välimatka tekee tehtävänsä ja pääsee itse toipumaan, ja voi lopulta alkaa kohdella toista inhimillisesti ja kohteliaasti.

Nyt pidätte haavaa auki eikä paraneminen pääse alkamaan. Kiukuttelette ja lapset näkee sen.

Tavallisesti erossa on myös se omaan kotiin omilla ehdoilla pääsemisen onni mikä näkyy vanhemmassa että hän on erilailla onnellinen ja rento. Ja se näkyy ihmisille ympärillä, myös lapsille.

Meillä on tarkoituksena mennä vuosi näin, on myös selvää, että koti jää minulle eli pidän sitä kyllä yllä. Eniten mietityttänyt:

- uudet kumppanit

- pääsen tekemään tästä oman kodin vasta myöhemmin eli viivästytän oman elämän aloittamista

Lapset kyllä selvästi tykkäävät, mutta eivät ehkä vielä hahmota täysin eron konseptia, kosks tuntuu varmaan vaan siltä, että toimen vanhempi on koko ajan reissussa. Parasta järjestelyssä varmaan on se, että se toimii vaan, jos vanhemmat osaa olla asiallisesti keskenään, koska niin monesta asiasta pitää edelleen pystyä sopimaan eli lapset näkee toisiaan kunnioittavat vanhemmat.

Mulla ja exällä on tällainen järjestely käytössä. Haluan kertoa tarinani, ehkä antaa ajattelelisen aihetta joillekin, ehkä ei. Tästä joku ehkä tunnistaa vaan eipä haittaa. Erottiin todella vaikeassa tilanteessa: mieheni kertoi olevansa transsukupuolinen. Meillä oli vauva ja 2-vuotias lapsi tuossa kohtaa. Saatatte arvata että kävimme läpi helvetin. Rakkautta oli molemmin puolin, mutta minä en kerta kaikkiaan kyennyt olemaan avioliitossa päivå päivältä enemmän naista muistuttavan henkilön kanssa. Revimme itsemme toisistamme väkipakolla irti. Valtavalta katkeruudelta, ällötykseltä ja vihalta ei todellakaan vältytty.

Näistä lähtökohdista huolimatta tilanne on nyt 2,5 vuoden jälkeen se, että pyöritämme kahta yhteistä kotia exän kanssa, jotta lapsemme eivät joutuisi elämään kahden kodin elämää. Meillä on siis yhteinen lapsiasunto ja yhteinen sinkkuasunto. Tänä päivänä arvostan ja kunnioitan lasteni isää valtavasti. Olemme taistelleet vaikeimman kautta voittoon ja siihen tilanteeseen, että pystymme jakamaan kaksi kotia, lastemme elämää helpottaaksemme. Kokemuksesta sanon, että tämä on lasten kannalta paras ratkaisu.

Mitä haluan tällä sanoa on se, että miettikää niitä lapsianne ja heidän parastanne. Se edellyttää henkistä kasvua, itsekkyyden ja katkeruuden pakottamista taka-alalle. Tästä näkökulmasta en voi käsittää ex-pareja, jotka mollaavat toisiaan lapsille eivätkä kerrassaan suostu tulemaan toimeen. Kuvioissa on myös exäni uusi naisystävä, jonka olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi lasteni elämään, tietysti.

En todellakaan ole hieno ja viisas ihminen, kaikkea muuta. Siksi sanonkin, että jos minä tähän pystyn, niin pystyvät muutkin. Erityisesti pienille lapsille on kokemukseni mukaan ihanteellista, että saavat vanhempien eron jälkeen pitää kotinsa ja molemmat vanhemmat elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Teidän välit pysyy kireinä pitkään, koska joudutte jakamaan kodin ihmisen kanssa josta olette jo eronneet.

Normaalisti erossa tuo aika on rajallinen. Sitten välimatka tekee tehtävänsä ja pääsee itse toipumaan, ja voi lopulta alkaa kohdella toista inhimillisesti ja kohteliaasti.

Nyt pidätte haavaa auki eikä paraneminen pääse alkamaan. Kiukuttelette ja lapset näkee sen.

Tavallisesti erossa on myös se omaan kotiin omilla ehdoilla pääsemisen onni mikä näkyy vanhemmassa että hän on erilailla onnellinen ja rento. Ja se näkyy ihmisille ympärillä, myös lapsille.

Aikuisten ihmisten ei ole pakko kiukutella toisillensa. Voi myös päättää, että lasten tarpeet ja etu ovat ykkössijalla elämässä ja pakottaa itsensä sivuuttamaan kiukku ja katkeruus, ainakin lasten nähden ja nuolla niitä haavoja, käydä läpi kipeää eroa silloin kun lapset ovat toisen vanhemman kanssa.

T. nro 10

Kyllä on taas itsekkäitä kommentteja taas. Vai on se rankkaa aikuisille kun ei ole pysyvää kotia ja joutuu muuttamaan koko ajan. Voi voi sentään. Lapsillehan sellainen elämä on ihan sopivaa. Koska lapsethan sopeutuu niin hyvin.... eiku...

Hyvä ystäväni erosi niin huomaavaisesti miehestään, että lapset eivät hahmottaneet eron konseptia. Isä kyllä muutti muualle ja hänellä oli omia suhteita, mutta he tekivät paljon asioita yhdessä, koska äiti nyt oli kauhean kiltti ihminen ja salli sen.

Vuosien perästä äiti löysi uuden miesystävän. Tässä kohtaa lähes aikuiset lapset kokivat vasta eron totena, ja olivat äidilleen vihaisia että miten voi ottaa isän tilalle toisen miehen.

Mutta mieshän oli lähtenyt jo vuosia sitten!

Aina ei ole hyvä antaa lapsille liian siloiteltua kuvaa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja exällä on tällainen järjestely käytössä. Haluan kertoa tarinani, ehkä antaa ajattelelisen aihetta joillekin, ehkä ei. Tästä joku ehkä tunnistaa vaan eipä haittaa. Erottiin todella vaikeassa tilanteessa: mieheni kertoi olevansa transsukupuolinen. Meillä oli vauva ja 2-vuotias lapsi tuossa kohtaa. Saatatte arvata että kävimme läpi helvetin. Rakkautta oli molemmin puolin, mutta minä en kerta kaikkiaan kyennyt olemaan avioliitossa päivå päivältä enemmän naista muistuttavan henkilön kanssa. Revimme itsemme toisistamme väkipakolla irti. Valtavalta katkeruudelta, ällötykseltä ja vihalta ei todellakaan vältytty.

Näistä lähtökohdista huolimatta tilanne on nyt 2,5 vuoden jälkeen se, että pyöritämme kahta yhteistä kotia exän kanssa, jotta lapsemme eivät joutuisi elämään kahden kodin elämää. Meillä on siis yhteinen lapsiasunto ja yhteinen sinkkuasunto. Tänä päivänä arvostan ja kunnioitan lasteni isää valtavasti. Olemme taistelleet vaikeimman kautta voittoon ja siihen tilanteeseen, että pystymme jakamaan kaksi kotia, lastemme elämää helpottaaksemme. Kokemuksesta sanon, että tämä on lasten kannalta paras ratkaisu.

Mitä haluan tällä sanoa on se, että miettikää niitä lapsianne ja heidän parastanne. Se edellyttää henkistä kasvua, itsekkyyden ja katkeruuden pakottamista taka-alalle. Tästä näkökulmasta en voi käsittää ex-pareja, jotka mollaavat toisiaan lapsille eivätkä kerrassaan suostu tulemaan toimeen. Kuvioissa on myös exäni uusi naisystävä, jonka olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi lasteni elämään, tietysti.

En todellakaan ole hieno ja viisas ihminen, kaikkea muuta. Siksi sanonkin, että jos minä tähän pystyn, niin pystyvät muutkin. Erityisesti pienille lapsille on kokemukseni mukaan ihanteellista, että saavat vanhempien eron jälkeen pitää kotinsa ja molemmat vanhemmat elämässään.

Tämä on todella hämmentävä skenaario. Etkö tuossa joudu pakkaamaan valtavasti tunteita pois ja piiloon ja tukahduttamaan ne ja pitämään kulissia. Eihän se voi olla terveellistä? Onko näin toimiva ihminen osannut asettaa tarpeellisia rajoja miten hän sallii itseään kohdeltavan?

Kukas tästä lasten kämpästä pitää huolen? (Siivoaa, tiskaa, yms)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja exällä on tällainen järjestely käytössä. Haluan kertoa tarinani, ehkä antaa ajattelelisen aihetta joillekin, ehkä ei. Tästä joku ehkä tunnistaa vaan eipä haittaa. Erottiin todella vaikeassa tilanteessa: mieheni kertoi olevansa transsukupuolinen. Meillä oli vauva ja 2-vuotias lapsi tuossa kohtaa. Saatatte arvata että kävimme läpi helvetin. Rakkautta oli molemmin puolin, mutta minä en kerta kaikkiaan kyennyt olemaan avioliitossa päivå päivältä enemmän naista muistuttavan henkilön kanssa. Revimme itsemme toisistamme väkipakolla irti. Valtavalta katkeruudelta, ällötykseltä ja vihalta ei todellakaan vältytty.

Näistä lähtökohdista huolimatta tilanne on nyt 2,5 vuoden jälkeen se, että pyöritämme kahta yhteistä kotia exän kanssa, jotta lapsemme eivät joutuisi elämään kahden kodin elämää. Meillä on siis yhteinen lapsiasunto ja yhteinen sinkkuasunto. Tänä päivänä arvostan ja kunnioitan lasteni isää valtavasti. Olemme taistelleet vaikeimman kautta voittoon ja siihen tilanteeseen, että pystymme jakamaan kaksi kotia, lastemme elämää helpottaaksemme. Kokemuksesta sanon, että tämä on lasten kannalta paras ratkaisu.

Mitä haluan tällä sanoa on se, että miettikää niitä lapsianne ja heidän parastanne. Se edellyttää henkistä kasvua, itsekkyyden ja katkeruuden pakottamista taka-alalle. Tästä näkökulmasta en voi käsittää ex-pareja, jotka mollaavat toisiaan lapsille eivätkä kerrassaan suostu tulemaan toimeen. Kuvioissa on myös exäni uusi naisystävä, jonka olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi lasteni elämään, tietysti.

En todellakaan ole hieno ja viisas ihminen, kaikkea muuta. Siksi sanonkin, että jos minä tähän pystyn, niin pystyvät muutkin. Erityisesti pienille lapsille on kokemukseni mukaan ihanteellista, että saavat vanhempien eron jälkeen pitää kotinsa ja molemmat vanhemmat elämässään.

Tämä on todella hämmentävä skenaario. Etkö tuossa joudu pakkaamaan valtavasti tunteita pois ja piiloon ja tukahduttamaan ne ja pitämään kulissia. Eihän se voi olla terveellistä? Onko näin toimiva ihminen osannut asettaa tarpeellisia rajoja miten hän sallii itseään kohdeltavan?

Miten ajattelet minua kohdeltavan huonosti tässä tilanteessa? Kyllä mä todellakin olen pitänyt huolen siitä että mua kohdellaan hyvin, kukaan mut tunteva ei varmasti olisi huolissaan siitä etten osaa pitää puoliani. Kyse onkin siitä, etten anna katkeruuden ja muiden eron aiheuttamien tunteiden näkyä lapsille tai juuri exällekään. Tämä on kovin vapauttavaa myös, sulkea exä tavallaan tunnepiirin ulkopuolelle. En haluaisi tilanteesta riippumatta puida eroa tai sen jälkeisiä fiiliksiä exän kanssa vaan yksin tai joidenkin aivan muiden ihmisten kanssa. Se on osa luopumista. T:10

Vierailija kirjoitti:

Kukas tästä lasten kämpästä pitää huolen? (Siivoaa, tiskaa, yms)

Meillä on sopimus, että kun lastenhoitovuoro vaihtuu, kämppä on siisti. Eli vastaus kysymykseesi: se joka siellä asuu.

Parikin tuttua yritti tätä mutta kaatui ex-pariskuntien erilaisiin siisteyskäsityksiin. Vaikka kuinka yrittäisi olla lasten takia kypsä ja fiksu, niin aika yli-ihminen saa olla, ettei meme hermo, etenkin sillä siistimmällä osapuolella, kun joka toinen viikko jättää taakseen siistin asunnon ja palaa viikon päästä sotkuun. Tai kesällä tekee pihatöitä jne. ja toinen ei osallistu mitenkään. Kumpikin näistä ihmisistä totesi myöhemmin olleensa idiootteja kun kuvittelivat moisen järjestelyn toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas tästä lasten kämpästä pitää huolen? (Siivoaa, tiskaa, yms)

Meillä on sopimus, että kun lastenhoitovuoro vaihtuu, kämppä on siisti. Eli vastaus kysymykseesi: se joka siellä asuu.

Kuulostaa hyvältä paperilla mutta harvoin toimii käytännössä, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas tästä lasten kämpästä pitää huolen? (Siivoaa, tiskaa, yms)

Meillä on sopimus, että kun lastenhoitovuoro vaihtuu, kämppä on siisti. Eli vastaus kysymykseesi: se joka siellä asuu.

Kuulostaa hyvältä paperilla mutta harvoin toimii käytännössä, valitettavasti.

Kuuluu osana tähän hommaan olla nillittämättä jokaisesta likaisesta kohdasta lattiassa. Se on kuitenkin pienimpiä järjestelyteknisiä murheita tässä kuviossa, siivoaminen. Jos homma siihen kaatuu, ex-pari ei valitettavasti liene tarpeeksi kypsä tähän ratkaisuun.

T:10